Tämän viikon treenisaldon purkaminen kannattanee aloittaa ensimmäisestä harjoituksesta. Tiistaina tehtiin Mettovaaran Päivin kanssa puhdas static-treeni. Päiville taitaa tuo harjoittelu olla tässä vaiheessa hieman tärkeämpää; onhan hän menossa MM-kisoihin syksyllä. Itse sitten innokkaana tottakai lupauduin tulemaan mukaan vaikka koska, jos ylimääräisiä treenejä ruvetaan tekemään. Aiemmin on tullut tehtyä vain altaassa vain dynamicia ihan siksi, että ei ole ollut märkäpukua. Niin, niín; eihän se vielä ole tullut, mutta Simon vanhalla lainapuvulla sitten. Tiistaina laitoin ylleni sen lyhythihaisen osan. Sillä tuli kylmä. Taidan olla jonkin sortin vilukissa, kun ei meinaa millään tarjeta.
Tässä kesän mittaan onkin tullut tehtyä altaassa kaksi sessiota. Ensin tehdään 45 minuuttia lämppärit ja monta kertaa perus 50 metriä. Väliajalla käydään pikaisesti saunassa ja otetaan ihan tajuttoman terävät mutta kuitenkin lyhyet löylyt. Kolme varttia on se maaginen raja, jossa palelu alkaa. Saunan jälkeen pari viilentelyvetoa ja oikeastaan paras kunto onkin sitten käsillä. Mutta takaisin tiistain statickiin. Tein ensin ja Päivi kellotti. Lämppärinä varovainen kaksi minuuttia. Toisella kolme ja vähän reilut; kellottaja ei ollut täysin hereillä ;) Viimeinen veto eli kolmas oli sitten 3.45. Se oli mielestäni kelpo suoritus. Vielä oli aika paljon hakemista, koska en juuri tähän lajin osa-alueeseen ole tutustunut. Päiviltä sain vinkkiä hengitykseen. Päivi oli saanut vinkin Agatalta ja Agata puolestaan ruotsalaiselta Lottelta. Näin se kiertää. Vinkki oli sellainen että valmistautuessa kolme minuuttia pelkkää palleahengitystä. Siihen päälle vielä minuutti hengitystä sekä pallealla että rintakehällä. Ennen suoritusta vielä muutama normaali hengitys ja eikun kellumaan.
Kolme vetoa riitti itselleni ja kellotin Päivin suoritukset. Päivi taisi tehdä neljä tai viisi, sisältäen lämmittelyt. Ei sitten kyllä millään jäänyt muistiin kuinka pitkiä hän teki, mutta yli neljän meni kuitenkin. Statickiin liittyviä huomioita tuli aika paljon tehtyä. Ensinnäkin se mikä yllättää eniten on aika. Puhun siis kokonaisajasta mitä tähän touhuun menee. Yhteen suoritukseen voi mennä hyvin se vartti. Ensin juorutaan hetki ja hengitellään valmistautuessa se neljästä viiteen minuuttia. Varsinainen suoritus sitten vie sen mitä vie. Loppuun tietysti pintautumisprotokollat virallisesti ja hieman suorituksen purkamista sekä pari mehevää juorua.
Ei tuota hommaa voi liukuhihnaltakaan tehdä siten, että kun toinen lopettaa niin toinen aloittaisi valmistautumisen. Vuorottelussa tulee liian pitkiä taukoja. Parempi tehdä niin, että ensin toinen ja sitten toinen. Yleisistä tuntemuksista statickiin suhtautumisesta voisin sanoa, että aika paljon jäi hampaankoloon. Ei negatiivista, vaan pelkästään positiivista. Motivaatio tuntuu aika korkealta eikä ollut sellainen fiilis että olisin kaikkeni antanut. Nälkä jäi.
Keskiviikkona oli varsinainen harjoitusvuoro. Märkkäri jäi suosiolla kotiin, kun ajattelin että dynamic on päivän laji. Ja sitähän se oli. Vaihteeksi oli poikkeuksellinen vuoro, koska porukkaa oli niin paljon; Agata, Päivi, Simo ja Pekka sekä minä. Yleensä ollut niin hiljaista, joskus jopa yksin olen joutunut olemaan altaalla. Kun oli paljon väkeä tuli taas tuhlattua voimavaroja juoruamiseen ;) eikä pelkästään dynamiciin. Olennainen osa harjoittelua on vaihtelu. Heh. Se mikä tästä keskiviikon treenistä saattaisi olla maininnan arvoista, on lämmittely. Kokeilin miltä tuntuu lämmitellä tyhjillä keuhkoilla paikallaan. Ei mitään ihmeellistä riehumista, vaan tyhjillä pohjaan ja siellä hetki, ehkä pari nykäystä. Ainakin sillä tavalla saa pulssinsa matalaksi. Aiemmin olen tehnyt näitä treenin lopuksi. En osaa sanoa, oliko tällaisesta lämmittelystä hyötyä vai ei. Päivätkin ovat niin erilaisia. Yksi merkittävä juttu oli se, että kylmä tuli paljon nopeammin.
Tavallisesti lämmittelyni ovat olleet aika runsaat. Ensin ilman räpylöitä (DNF) sanotaanko vaikka 4-6 x 25m ja 2 x 50m. Sitten räpsät jalkaan 2 x 25m ja 4-8 x 50m. Tämä nyt on kuitenkin ollut kesän treeniä, jossa olen keskittynyt tekniikkaan ja siihen että on kivaa ja että tuntuma on hyvä. Joskus talvella tuli pari kertaa kokeiltua niinkin että muutama 25m veto yksi 50m ja sitten maksimia paukuttamaan. Ihan pöhköä, kun tästä ajasta, paikasta ja ulottuvuudesta asiaa tarkastelee. Näköjään tekemällä oppii ja kokemus karttuu. Tietysti yksilöllisiäkin eroja on.
Mutta vielä keskiviikon treenistä että tekniikka tuntui olevan hieman hakusessa. Osasyyn kaadan mielelläni saliharjoittelun niskaan. Maanantaina kunnon hapotus vatsalihaksille tuntui edelleen ja jonkin verran oli väsyä keskiviikkoaamun jalkasalista. Dynamicia tein kuitenkin yhden pitkän. Psykologisesti oli tärkeää tehdä vielä kolmas käännös ja liu'uttaa suoritus 80m asti. Jos aina nousee päädystä pintaan niin pian ei uskalla tehdä sitä "vielä yhtä käännöstä". Taisi olla Soralahden Eero, terveisiä vaan sinnekin, joka neuvoi harjoittelemaan siten, että tekee aina käännöksen jos päätyyn asti jaksaa. 25:llä jaolliset luvut ovat aika turvallisia ja helppoja kohteita, mutta tuloksen parantaminen onkin sitten vaikeaa, kun pitää aina tsempata itsensä uuteen 25m pätkään. Kyseessä on varsin vahva metri-ajattelu, mistä sinänsä ei hyötyä taida olla. Jos tästä pääsee irti, niin silloin on varmasti helpompaa hakea omaa tasoaan ja keskittyä parantamaan suoritustaan vaikka sitten sen metrin kerrallaan.
Itselleni 75m oli sellainen missä tuli könnättyä aika kauan, ja osaltaan se on yhä sitä. 75m on kuitenkin ns. pitkä suoritus, joka jo vaatii spottaajan. Liian usein tulee jäätyä siihen, vaikka tuntuisi hyvältäkin. Joka tapauksessa 75m on perustasoani eli se menee aina ilman ongelmia. Hieman samaan tapaanhan tuumasin constantissa 25 metristä tässä reilu viikko sitten. Ilmeisesti täytyy ruveta tekemään niin, että enää en 75 metriin pysähdy, vaan pyrin ainakin 85m asti. Siitä pikkuhiljaa nostamalla ja kokemuksella perustason saa nostettua sataan metriin. Se olisi aika hienoa jos voisi sanoa, että sata metriä menee aina ilman ongelmia. Hyvin pian, jos ja kun tuon saavutan, täytyykin alkaa tehdä käännös vielä satasesta eikä jäädä siihen ihmettelemään niin kuin kolmen altaan rajapyykin kohdalla tuli tehtyä.
Torstaina oli taas epävirallinen static-treeni. Tiistain palelemisesta viisastuneena otin pitkähihaisen puvun mukaan, ja huomasin ilokseni että sillä pärjää paremmin. Ehkä myös asento on mukavampi kun myös jalat ja kädet kelluvat kunnolla pinnalla. Lyhyillä hihoilla ja lahkeilla on se puoli että sitten raajat roikkuvat. Laitoin myös sukat jalkaan ettei varpaillekaan tule kylmä. Tein taas ensin ja jälleen jätin kolmeen vetoon. Ihan riittävältä tuntui enkä usko, että neljännellä yrityksellä olisin enää jaksanut motivoitua parempaan.
Alkuun lämmittelynä taisi mennä 2.30 ja palleanykäys taisi tulla hieman ennen kahta minuuttia. Toisella tein varmaan kolme tai vähän yli (kumma juttu kun ei muista enää, vaikuttaako se hapenpuute tällä tavalla ;). Kolmannella asetin tavoiteajaksi (AP) 3.30. Turvasukeltaja antaa tällöin ensimmäisen merkin 2.30 kohdalla, toisen ajassa 3.00 ja kolmannen tavoitteessa. Tämän jälkeen merkki tulee 15 sekunnin välein ja jokainen merkki pitää kuitata sovitulla sormen liikkeellä. Jotenkin puolivahingossa tein oman ennätykseni (PB) 4.31. Ajattelin vielä jossain neljän kohdalla että mennään 4.15, mutta sitten tulikin yhtäkkiä neljä ja puoli. Ilmeisesti oli niin kivaa etten huomannut ajan kulumista. Heh. Itse asiassa kolmen minuutin kohdalla oli paha olo enkä uskonut että enää menee kauaa. Neljän kohdalla oli oikeastaan hyvä olo. Ei mitään ongelmia. Palleanykäykset hieman hytkyttivät, mutta eipä niidenkään kanssa kummempia. Simo kertoi joskus laskevansa nykäyksiä suorituksen aikana. Simo nyt on tehnyt niin paljon, että osaa kertoa suorituksensa pituudenkin pelkästään nykäysten perusteella. Itse menin laskuissa sekaisin kun kuusikymmentä nykäystä oli tullut. Ehkä ihmisten nykäykset ovat erilaisia. Itselläni ne vaan kiihtyvät ja ovat lopulta kuin pallea vain hytkyisi mahassa. Toisilla on kunnon kouristuksia.
Hauskana juttuna torstain treenistä jäi kerrottavaksi ainakin se, että kymmenen vuoden päästä Tampereella saattaisi olla innokas vapaasukeltajasukupolvi. En nimittäin muista koska viimeksi joku/jotkut olisivat esittäneet kysymyksiä niin tiheään, kuin torstaina. Paikalla oli kolme arviolta jotain kahdeksan vuotiasta tyttöä, joilla riitti mielenkiintoa lajia kohtaan. Hyviä kommentteja ainakin riitti: "tee uudestaan", "miks sulla on tommonen", "toi näyttää ihan kuolleelta". Uusintapyyntö esitettiin minuutti oman ennätyssuoritukseni jälkeen. Nauratti niin paljon että sekin vaikutti päätökseen olla enää kokeilematta. Ehkäpä myös Päivillä vaikutti tuo kuolleen näköinen -kommentti, joka esitettiin vielä valmistautumisen aikana.
Sunnuntaina jälleen dynamic. Taisi olla hyvä päivä suoritukselle, tai sitten ei. Aiemmin olen ollut sitä mieltä, että alkoholi ja aerobinen liikunta heikentävät suoritusta. No jaa. Perjantaina velipoijan kanssa hieman terassilla ja lauantaina illalla vielä tunnin lenkki, joka tosin tuntui mielettömän hyvältä, helpolta ja kevyeltä. Lämppäreissä tuntui, että tulee ns. "early warning". Tahtoo sanoa sitä, että joskus dynamicissa ei pallea nykäise kuin vasta 50m jälkeen. Tänään tuli 35-40m (DYN)kohdalla ensimmäinen pieni. Siinä taitaa olla perää, että palleanykäisy käynnistää jonkinlaisen sukellusrefleksin; pulssi laskee ja lihastyöstä tulee anaerobista. Ainakin jalkoja hapotti enemmän kuin pitkään aikaan. Yleensä ei hapota ollenkaan ja 75m pystyy tekemään ihan ilman. Tänään DNF 50m oli aika happoinen tapaus.
Vielä tuosta alkoholista pitää sen verran mainita, että talvella ainakin tuntui siltä, että siitä on kauheasti haittaa. Joskus tuntui siltä, että jopa viikon varoajan sai jättää, vaikka kyseessä oli ollut ihan kevyt tissuttelu. Edellisenä päivänä nautitut saunaoluetkin tuntuivat olevan liikaa. En tiedä mistä se johtui, mutta ei perjantai ainakaan painanut millään tavalla. En tosin huonossa kunnossa ollut vaan hilpeällä mielellä. Kuinkahan tarkka kirjanpito tekemisistään pitäisi tehdä, jotta voisi sitä kautta koittaa löytää elämän suuria totuuksia? On liikaa muuttujia, jotta voisi helposti löytää syyllisiä. Kaiketi tässäkin taas saadaan huomata, että kultainen keskitie on paras ratkaisu. Luulisin että kohtuukäytöllä alkoholi on ihan sitten jo hienosäätöä. En tiedä, mutta voisin jopa nostaa pääkopan kunnon tärkeimmäksi; pitää tietää ja pitää luottaa ja pitää uskoa mitä tekee. Fyysinen harjoitteluhan kuuluu elämään ilman vapaasukellustakin =)
Ensimmäinen sessio meni lämppäillessä. Kokeilin myös Agatan monoa kokoa 40. Ainakin se istui tiiviisti jalkaan. Agata tekin staticia ja minä sitten tarkkailin pitkän suorituksen. Agata menee myös MM-kisoihin. Laitoin märkkärin päälle tuoksi ajaksi ja kyllähän se kannatti. Ei tullut vilu. Tämän jälkeen mietin jatkanko suoraan, mutta päätin lähteä saunomaan. Saunan jälkeen pari viilentelyä, en muista teinkö DYN vai DNF, mutta yhden 50m DYN tein kuitenkin. Sitten pyysin Agataa spottaamaan ja ilmoitin tekeväni 75m ja ehdottoman maksimin sanoin sataan metriin. Olin hieman sillä fiiliksellä että 75m voi olla tämän päivän kuntoon ihan tarpeeksi.
Rauhallista hegittelyä ja itsenikin yllättäen kehkot täyteen ja potku laidasta. Liu'ussa tuli vasempaan linssiin muutama senttilitra vettä tupaan ja ajattelin "hyvä, näin sitä mennään, muista joskus kiristää hihnat". Löysin jonkin ihme rentouden heti alussa. Pää oli aivan tyhjä ja keskittyminen hyvää. Laskin vain potkuja. 50m käännös. Hyvin sujuu, palleanykäys tuli jo ajat sitten. Kohti kolmatta käännöstä. Tuntuu raskaalta, mutta jotenkin tuntuu jaksavan hyvin. Ehkä hapotus tekee siitä raskaamman tuntuisen. Käännöksessä ajattelin että otetaan liuku ja pari potkua. Sitten tuli nälkä. Olen aika paljon tällaisia tehnyt ja nyt kesällä oppinut kuuntelemaan kehoani. Tiesin että nyt kulkeekin hyvin. 85m kohdalla päätin että tämä viedään maksimiin asti. Sinne se meni ja pintautumisprotokolla meni oikein ilman ongelmia. DYNAMIC 100m !!!
Keskiviikolta pitää vielä muistella se kun tein sen 80 metrisen ja pinnassa piti miettiä, missä järjestyksessä protokolla menikään. Varmaan 5 sekuntia piti oikeasti tuumata. Tosi hyvä fiilis tuli kuitenkin tuosta satasesta. Se sivuaa omaa parastani. Itse asiassa siitä on nyt 4 kk aikaa. Tein myöhemminkin huhtikuussa 100m mutta sen sambasin. Se oli ihan tyhmä suoritus silloin. Silloin meni motivaatiokin muutamaksi viikoksi. Hetki pois lajin parista niin johan taas jaksoi. Ja vielä uudella metodilla; hiotaan tekniikkaa ja viihdytään veden alla. Se toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti