Kisat ovat takana ja viikko on huilailtu niin on aika asettaa uusi projekti aluilleen. Viikon päästä Tampereella on räpyläuinnin SM-kisat ja niihin on tarkoitus osallistua. Osallistun kolmeen starttiin. Lauantaina on 50m sukellus ja 4 x 50m sekajoukkueviesti. Sunnuntaina aamulla on 50m pintauinti.
Kävin tänään harjoittelemassa startteja. En ole ikinä kokeillut edes ilman monoa startteja, joten monon kanssa siinä oli aluksi jonkin verran tekemistä. Alkuun oli vaikeaa saada lasit pysymään päässä, mutta kiristäminen auttoi. Lähtö on yllättävän tarkkaa touhua. Ainakin viestissä se pitää ottaa varman päälle ettei tule pilattua joukkueen suoritusta.
Lämmittely auttaa räpsäuinnissa aika paljon. Uin about 600 metriä ennen kuin kokeilin vinstan sukellusta, joka oli aika tukkosen oloinen. Aika 18,9 jäi ennätyksestäni neljä kymmenystä, mutta uskoisin että kun vähän verraa enemmän ja jos vielä saisi Timon monon lainaan niin voe että kulkisi ja kovaa. Eihän näillä ajoilla vielä mitaleja jaeta; siellä kun on alle 16 sekunnin menijöitä. Kuitenkin ihan hyvää tulosta tällaiselta amatööriltä. Eikä tuo monokaan oikein sovi sprinttiin, kun se on niin löysä - olisko joku medium. Selitellään sitten viikon päästä :)
Pintauinti kulki paremmin kuin oli odottanut. Vinsta taittui kahteenkymmeneen pilkku johonkin, en satu muistamaan kymmenyksiä. Snorkkelia saa oikeasti purra startissa ettei sillä vahingossa intuboi itseään, kun pärskähtää veden alle. Ensimmäisellä koittamalla meinasi näin käydä.
Tämä on mukava projekti, kun se tulee tässä mukavasti kisojen jälkeen, kestää lyhyen aikaa eikä sillä ole vapaasukeltamisen kanssa muuta tekemistä kuin mono ja vesi.
sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007
keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007
24.1.2007 Underground Apnea II - The English edition
I started to feel I should write something in brief in English also. I did the same after the Hungarian competition a few months ago and there was some people also reading my story. So why not trying it again.
The main thing is that I was really surprised about how many people abroad, or from some island, wanted to take part in our competition. You really must be into competing when you travel abroad just to hold your breath. I have done, you have done, you know what I'm talking about. It is always easier to compete in your home pool. Or in your home country. I like competing on home ground but also going abroad which is one way to avoid organizing the event.
I have to say there were a few difficulties getting everything go well. Still they were only problems only waiting to be solved. I had to do some work for the competition but arranging it was also a pleasure. I wouldn't do it if I didn't like it. The best award or price the organizer can get are happy organization and happy competitors. So far the feedback has been only positive. Thank you! Now I know it was not a total disaster :)
I knew before hand that if there is something to do during the competition I am the one to take care of it. I had a great team and they were responsible. On Friday and Saturday morning I gave them the main principles about how to manage things and how to do things and what are they responsible for. When competition started I noticed I'm useless. There was nothing to do for so I had a chance to sit down and try to relax. I have to admit my thoughts were on organizing. I would have wanted to see how it went.
Knowing this organizing would take some of my time I decided to go to the competition with out warm-ups. I was kind of prepared for doing my performances quickly if there would have been things to do. So I ended up training with out warm-ups too and I liked it. The problem with the lack of warm-ups is that you loose the routine. When doing warm-ups you have the certain routine which you are familiar with. The body gets into the mood easily when you start doing warm up routine, the one you have done a houndred times in training. It is also easier to get relaxed under water during warm ups.
The training is always different from competing. A week before the competition I made my personal bests with this no warm up method. Now I'm looking forward to test a new routine in warm ups to get to know if my body could do more. At least training with "only one shot" is psychologically easier. You can concentrate taking the contractions only once. I'm getting more and more convinced that this is not the best way to do it. Well Murat might disagree but his theories are mostly built on his own experience and they are personalized for himself. People are different.
My dynamic was short for me. Anyhow it was the best I could do. Actually it was the shortest dynamic ever in my competitions. This may be a bit explaining but I didn't have the will to reach my limits. I have had a golden rule in dynamic: surface when you think whether to continue or not for the first time. Always, if you hesitate, you should come up. That is the way to avoid sambas and black outs. I was unhappy about my static samba and I just decided to make it safe like I should have done it in static also. Actually the static samba was a surprise too so I didn't want to have any more surprises.
This surface protocol is funny thing. You can samba as much as you want if you can maintain your face out of the water and then do the tricks for the judge. Now we are concentrating doing the protocol correct and we forget we should be taking care of ourselves instead. If you concentrate doing the protocol you will be more likely to have a samba. If you would concentrate being okay, avoiding sambas and bo's, the protocol should be easy to complete.
Antti Mäkelä is our martyr. He was totally okay after his dives but he refused to complete the protocol. He just said he won't do it. He was okay but got the red card. The rules are rules and now we have this kind of an objective way to judge. If you do the protocol you get white which is simple and equal to all. The former way, the samba rule, wasn't equal because it was up to the judge how to take it. I have seen some sambas and people have different kinds of them. I really don't have a clear opinion about this. Just wondering.
The best part of the day was still to come. First we went dining to a restaurant where they had a menu with over one houndred pizzas on it. I hope there was enough options. There was some hassle to get us all inside. I had booked a place for 30 people and we where late so I had to make some phone calls to keep the tables reserved. Saturday night is busy night and there was already a queue outside. Finally with some arrangements we all got in. There was at least 40 of us present.
After eating we went drinking. I invited everyone to join us when leaving the pool and I was very glad to see Team Åland bravely taking part. I remember we made great plans for the future but I'm not totally sure what we were planning :)
The main thing is that I was really surprised about how many people abroad, or from some island, wanted to take part in our competition. You really must be into competing when you travel abroad just to hold your breath. I have done, you have done, you know what I'm talking about. It is always easier to compete in your home pool. Or in your home country. I like competing on home ground but also going abroad which is one way to avoid organizing the event.
I have to say there were a few difficulties getting everything go well. Still they were only problems only waiting to be solved. I had to do some work for the competition but arranging it was also a pleasure. I wouldn't do it if I didn't like it. The best award or price the organizer can get are happy organization and happy competitors. So far the feedback has been only positive. Thank you! Now I know it was not a total disaster :)
I knew before hand that if there is something to do during the competition I am the one to take care of it. I had a great team and they were responsible. On Friday and Saturday morning I gave them the main principles about how to manage things and how to do things and what are they responsible for. When competition started I noticed I'm useless. There was nothing to do for so I had a chance to sit down and try to relax. I have to admit my thoughts were on organizing. I would have wanted to see how it went.
Knowing this organizing would take some of my time I decided to go to the competition with out warm-ups. I was kind of prepared for doing my performances quickly if there would have been things to do. So I ended up training with out warm-ups too and I liked it. The problem with the lack of warm-ups is that you loose the routine. When doing warm-ups you have the certain routine which you are familiar with. The body gets into the mood easily when you start doing warm up routine, the one you have done a houndred times in training. It is also easier to get relaxed under water during warm ups.
The training is always different from competing. A week before the competition I made my personal bests with this no warm up method. Now I'm looking forward to test a new routine in warm ups to get to know if my body could do more. At least training with "only one shot" is psychologically easier. You can concentrate taking the contractions only once. I'm getting more and more convinced that this is not the best way to do it. Well Murat might disagree but his theories are mostly built on his own experience and they are personalized for himself. People are different.
My dynamic was short for me. Anyhow it was the best I could do. Actually it was the shortest dynamic ever in my competitions. This may be a bit explaining but I didn't have the will to reach my limits. I have had a golden rule in dynamic: surface when you think whether to continue or not for the first time. Always, if you hesitate, you should come up. That is the way to avoid sambas and black outs. I was unhappy about my static samba and I just decided to make it safe like I should have done it in static also. Actually the static samba was a surprise too so I didn't want to have any more surprises.
This surface protocol is funny thing. You can samba as much as you want if you can maintain your face out of the water and then do the tricks for the judge. Now we are concentrating doing the protocol correct and we forget we should be taking care of ourselves instead. If you concentrate doing the protocol you will be more likely to have a samba. If you would concentrate being okay, avoiding sambas and bo's, the protocol should be easy to complete.
Antti Mäkelä is our martyr. He was totally okay after his dives but he refused to complete the protocol. He just said he won't do it. He was okay but got the red card. The rules are rules and now we have this kind of an objective way to judge. If you do the protocol you get white which is simple and equal to all. The former way, the samba rule, wasn't equal because it was up to the judge how to take it. I have seen some sambas and people have different kinds of them. I really don't have a clear opinion about this. Just wondering.
The best part of the day was still to come. First we went dining to a restaurant where they had a menu with over one houndred pizzas on it. I hope there was enough options. There was some hassle to get us all inside. I had booked a place for 30 people and we where late so I had to make some phone calls to keep the tables reserved. Saturday night is busy night and there was already a queue outside. Finally with some arrangements we all got in. There was at least 40 of us present.
After eating we went drinking. I invited everyone to join us when leaving the pool and I was very glad to see Team Åland bravely taking part. I remember we made great plans for the future but I'm not totally sure what we were planning :)
maanantaina, tammikuuta 22, 2007
22.1.2006 Tuli sitten pidettyä kisat
Kisat menivät mukavasti. Valmistelut tuli hoidettua varsin hyvin, sillä itse kisapäivänä tekemistä oli vähän. Tietysti organisaatiolla oli paljonkin tekemistä, mutta minun ei tarvinnut asioihin puuttua. Jokainen organisaatiossa hoiti tonttinsa esimerkillisesti. Kiitos heille siitä!
Oma kisani meni tulosten puolesta heikommin kuin osasin odottaa. Järjestelyjen sujumisen seuraaminen olisi kiinnostanut paljon enemmän kuin sukeltaminen, mutta lopulta maltoin altaaseen. Tein molemmat vedot ykkösellä, mikä ehkä jälkikäteen ajateltuna ei ollut hyvä ratkasu, vaikkakin olen tyytyväinen, että kokeilin sen. Dynaan olisi tehnyt mieli lämmitellä, mutta päätin olla muuttamatta mitään. Itse asiassa meinasin myöhästyä dynasta, kun heeboilin liian kauan reunalla.
Staticissa jännitin liikaa, en tiedä miksi, mutta olo ei vain ollut rauhallinen. Lämppärirutiinien vahvuus on siinä, että siinä keho alkaa valmistautua tulevaan koitokseen. Lämmittelyssä elimistö huomaa, että tämähän on tuttua ja vääntää säästöliekille. Ykkösellä vetäminen on kyllä treeneissä ollut ihan ok, mutta kisassa saattaisi olla parempi rauhoittatua tekemällä tuttua rutiinia. 5:05 ja vielä samballa ei ollut mikään mairitteleva tulos. Aika oli ok, mutta tuo samba hävettää. Ei oikein neljän minuutin jälkeen ole muistikuvia ennen kuin pintautumisesta. Sinänsä jännä, että se on jäänyt hyvin mieleen. Tiedä sitten.
Fiilis huononi dynaan aika paljon samban takia. Psyykkinen harjoittelu ei ole vielä niin pitkällä, että epäonnistumisen poissulkeminen olisi onnistunut. Sitä täytyy harjoitella. Dynassa otin varman päälle, sillä samban jälkeen en todellakaan halunnut lähteä kokeilemaan edes lähelle rajojani. Otin vanhan metodin käyttöön ja sukelsin niin pitkälle, että ensimmäistä kertaa harkitsee pitäisikö jatkaa vai tulla ylös. 128 metriä on aika perussukelluksen mittainen ja voisi jopa sanoa, että lyhyt. Kuitenkin oli hyvä, että tulin ylös, sillä paljoa tuota enempää en olisi varmaankaan pystynyt sukeltamaan. Dynassa saatoin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani kunnossa, enkä joutunut valehtelemaan tuomareille kuten staticissa.
Sukelsin dynani alkupäässä, joten pääsin seuraamaan muiden kisaamista. Samboja ja bläkäreitä oli uskomattoman paljon. Vähitellen aloin katsella tilannetta uusin silmin ja mieleeni heräsi ajatus siitä, että minähän saatan olla korkealla sijoituksissa. Yllätyksekseni huomasin lopulta olevani kisan kakkonen. Vaikka tulokseni jäivät viimevuotisista niin silti sijoitukseni parani pykälällä. Illalla hoksasin vielä sen, että Timo voitti minut ainoastaan 1,8 pisteellä. Jos siis olisin sukeltanut 4 metriä pidemmälle niin olisin voittanut koko kisan. Jossittelu sikseen, toinen sija on hyvä sija. Se oli voitettu hopea :)
Hienon kisapäivän kruunasi maittava illallinen ja kostean hauskat jatkot hyvässä seurassa. Suomalaisten lisäksi ainoastaan ahvenanmaalaiset uskaltautuivat lähtemään, mikä oli toisaalta harmi, mutta se ei Brick'siin lähteneiden menoa haitannut.
Oma kisani meni tulosten puolesta heikommin kuin osasin odottaa. Järjestelyjen sujumisen seuraaminen olisi kiinnostanut paljon enemmän kuin sukeltaminen, mutta lopulta maltoin altaaseen. Tein molemmat vedot ykkösellä, mikä ehkä jälkikäteen ajateltuna ei ollut hyvä ratkasu, vaikkakin olen tyytyväinen, että kokeilin sen. Dynaan olisi tehnyt mieli lämmitellä, mutta päätin olla muuttamatta mitään. Itse asiassa meinasin myöhästyä dynasta, kun heeboilin liian kauan reunalla.
Staticissa jännitin liikaa, en tiedä miksi, mutta olo ei vain ollut rauhallinen. Lämppärirutiinien vahvuus on siinä, että siinä keho alkaa valmistautua tulevaan koitokseen. Lämmittelyssä elimistö huomaa, että tämähän on tuttua ja vääntää säästöliekille. Ykkösellä vetäminen on kyllä treeneissä ollut ihan ok, mutta kisassa saattaisi olla parempi rauhoittatua tekemällä tuttua rutiinia. 5:05 ja vielä samballa ei ollut mikään mairitteleva tulos. Aika oli ok, mutta tuo samba hävettää. Ei oikein neljän minuutin jälkeen ole muistikuvia ennen kuin pintautumisesta. Sinänsä jännä, että se on jäänyt hyvin mieleen. Tiedä sitten.
Fiilis huononi dynaan aika paljon samban takia. Psyykkinen harjoittelu ei ole vielä niin pitkällä, että epäonnistumisen poissulkeminen olisi onnistunut. Sitä täytyy harjoitella. Dynassa otin varman päälle, sillä samban jälkeen en todellakaan halunnut lähteä kokeilemaan edes lähelle rajojani. Otin vanhan metodin käyttöön ja sukelsin niin pitkälle, että ensimmäistä kertaa harkitsee pitäisikö jatkaa vai tulla ylös. 128 metriä on aika perussukelluksen mittainen ja voisi jopa sanoa, että lyhyt. Kuitenkin oli hyvä, että tulin ylös, sillä paljoa tuota enempää en olisi varmaankaan pystynyt sukeltamaan. Dynassa saatoin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani kunnossa, enkä joutunut valehtelemaan tuomareille kuten staticissa.
Sukelsin dynani alkupäässä, joten pääsin seuraamaan muiden kisaamista. Samboja ja bläkäreitä oli uskomattoman paljon. Vähitellen aloin katsella tilannetta uusin silmin ja mieleeni heräsi ajatus siitä, että minähän saatan olla korkealla sijoituksissa. Yllätyksekseni huomasin lopulta olevani kisan kakkonen. Vaikka tulokseni jäivät viimevuotisista niin silti sijoitukseni parani pykälällä. Illalla hoksasin vielä sen, että Timo voitti minut ainoastaan 1,8 pisteellä. Jos siis olisin sukeltanut 4 metriä pidemmälle niin olisin voittanut koko kisan. Jossittelu sikseen, toinen sija on hyvä sija. Se oli voitettu hopea :)
Hienon kisapäivän kruunasi maittava illallinen ja kostean hauskat jatkot hyvässä seurassa. Suomalaisten lisäksi ainoastaan ahvenanmaalaiset uskaltautuivat lähtemään, mikä oli toisaalta harmi, mutta se ei Brick'siin lähteneiden menoa haitannut.
maanantaina, tammikuuta 15, 2007
15.1.2007 "nää reenit vähä niinku lyhenee"
Päivi ja Ville tilasivat harjoitusseuraa niin piti lähteä hallille. Muita piti vähän odotella, mutta kun vuoroni koitti, oli se hyvin nopeasti ohitse. Päätin että jos ykkösellä toimi eilen niin pakkohan sen on tänäänkin toimia.
Helppo viisi ja puoli oli tuloksena. Flow!
Helppo viisi ja puoli oli tuloksena. Flow!
sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007
14.1.2007 Ykkösellä
Aamulla oli tukkoinen olo ja mietin olenko tulossa kipeäksi. Onneksi ei ole kuumemittareita sun muita niin ei voi ottaa objektiivista dataa, vaan joutuu kuuntelemaan itseään. Siis hallille!
Ville ja Simo tekivät omat kisavalmistautumisstaticinsa ensin ja minä heidän jälkeensä. Perjantaina olin tehnyt ekalla lämppäristaticilla todella helpon nelosen ja jälkeenpäin kismitti, kun en vienyt sitä pidemmälle. Tänään oli mahdollisuus hyvittää erehdys.
Lähdin 2:30 ennakkotuloksella ja nykäykset alkoivat 2:10 kohdalla. Ne olivat puhdasta hiilidioksidituskaa. Olo oli silti hyvä ja flow päällä. Jatkoin aina viisitoista sekuntia eteenpäin ja kuuntelin koko ajan itseäni. Hiilidioksiditaso oli korkea, joten suuresta nykäysmäärästä huolimatta pystyin ajattelemaan järkevästi koko ajan. Olin hyvin rento ja jälkikäteen muisteltuna vähän vaikea sanoa olinko kunnolla läsnä tilanteessa. Olin kuin ulkopuolisena tarkkailijana mutta silti tekemässä. 5:41 ykkösellä ja tämä oli elämäni paras static ja lopusta myös helpoin. En koskaan ole pitkän vedon jälkeen ollut noin hyvässä tajunnantasossa.
Simo heitti haasteen, että vedetään pitkät dynamicit päälle. Simoa ei huvittanut, eikä minuakaan, joten ilmoitin tekeväni jos hän tekee. Simo teki vahvan 125 metrisen sivuten ennätystään ja ilmoitti, että minun olisi tehtävä myös oma enkka, jotta kumpikin joutuu yrittämään tasapuolisesti.
Kun static oli mennyt ykkösellä hyvin niin päätin kokeilla myös dynaa ykkösellä. Flow päälle ja menoksi. Menin rauhallista vauhtia, harmi ettei kukaan kellottanut, mutta veikkaisin 32-34 sekunnin vinstavauhteja. Yhdeksän tai kymmenen potkua meni altaan mittaan. Nykäykset alkoivat 60 metrin kohdalla ja niitä tuli paljon. Muistan 100 metrin käännöksen ja tuumasin, että tämä on todella helppoa. Seuraava muistikuva on 150 metrin käännös, missä tein vielä käännöksen ja tulin 152 metrissä pintaan.
Pintautumisprotokolla meinasi mennä plorinäksi. Kukaan ei kellottanut, mutta siihen meni kaikki käytettävissä oleva aika. Lasit meinasivat unohtua päähän, mutta muistin lopulta nekin. Sambasta ei ollut tietoakaan. Se oli kauempana kuin Unkarissa, missä se oli tosi lähellä, mutta siellä protokollaan meni joku 10 sekuntia. Voisiko hiilidioksidi sekoittaa sen verran, että vaikka ei ole motorisia vaikeuksia niin on sen verran pihalla kuitenkin, että miettimiseen menee kauemman aikaa.
Aika hyvä päivä. Static jäi viisi sekuntia pb:stä ja dynassa paransin kahdella metrillä omaa enkkaa. Ja vielä muistutuksena, jotta kaikki varmasti tajuavat: tein molemmat ykkösellä ilman lämppäreitä. Flow!
Ville ja Simo tekivät omat kisavalmistautumisstaticinsa ensin ja minä heidän jälkeensä. Perjantaina olin tehnyt ekalla lämppäristaticilla todella helpon nelosen ja jälkeenpäin kismitti, kun en vienyt sitä pidemmälle. Tänään oli mahdollisuus hyvittää erehdys.
Lähdin 2:30 ennakkotuloksella ja nykäykset alkoivat 2:10 kohdalla. Ne olivat puhdasta hiilidioksidituskaa. Olo oli silti hyvä ja flow päällä. Jatkoin aina viisitoista sekuntia eteenpäin ja kuuntelin koko ajan itseäni. Hiilidioksiditaso oli korkea, joten suuresta nykäysmäärästä huolimatta pystyin ajattelemaan järkevästi koko ajan. Olin hyvin rento ja jälkikäteen muisteltuna vähän vaikea sanoa olinko kunnolla läsnä tilanteessa. Olin kuin ulkopuolisena tarkkailijana mutta silti tekemässä. 5:41 ykkösellä ja tämä oli elämäni paras static ja lopusta myös helpoin. En koskaan ole pitkän vedon jälkeen ollut noin hyvässä tajunnantasossa.
Simo heitti haasteen, että vedetään pitkät dynamicit päälle. Simoa ei huvittanut, eikä minuakaan, joten ilmoitin tekeväni jos hän tekee. Simo teki vahvan 125 metrisen sivuten ennätystään ja ilmoitti, että minun olisi tehtävä myös oma enkka, jotta kumpikin joutuu yrittämään tasapuolisesti.
Kun static oli mennyt ykkösellä hyvin niin päätin kokeilla myös dynaa ykkösellä. Flow päälle ja menoksi. Menin rauhallista vauhtia, harmi ettei kukaan kellottanut, mutta veikkaisin 32-34 sekunnin vinstavauhteja. Yhdeksän tai kymmenen potkua meni altaan mittaan. Nykäykset alkoivat 60 metrin kohdalla ja niitä tuli paljon. Muistan 100 metrin käännöksen ja tuumasin, että tämä on todella helppoa. Seuraava muistikuva on 150 metrin käännös, missä tein vielä käännöksen ja tulin 152 metrissä pintaan.
Pintautumisprotokolla meinasi mennä plorinäksi. Kukaan ei kellottanut, mutta siihen meni kaikki käytettävissä oleva aika. Lasit meinasivat unohtua päähän, mutta muistin lopulta nekin. Sambasta ei ollut tietoakaan. Se oli kauempana kuin Unkarissa, missä se oli tosi lähellä, mutta siellä protokollaan meni joku 10 sekuntia. Voisiko hiilidioksidi sekoittaa sen verran, että vaikka ei ole motorisia vaikeuksia niin on sen verran pihalla kuitenkin, että miettimiseen menee kauemman aikaa.
Aika hyvä päivä. Static jäi viisi sekuntia pb:stä ja dynassa paransin kahdella metrillä omaa enkkaa. Ja vielä muistutuksena, jotta kaikki varmasti tajuavat: tein molemmat ykkösellä ilman lämppäreitä. Flow!
torstaina, tammikuuta 11, 2007
11.1.2007 No limits!
Vapise Herbert! Myös Team Tampere harjoittelee no limitsia ja pesee yhden itävaltalaisen vaikka koska. Meille ei pärjää, vaikka vetäisi säkin päähänsä.
Eilen tehtiin static-treeni ja sen päälle hieman kelkkailtiin, kuten moni kehityskelpoinen lukija jo alku-uhoamisesta hoksasi. 5mm puvulla on vähän hankala fiilistellä ilman kunnon painoja. Puvun voisi ottaa pois, mutta staticin jälkeen ongelmana on aina se, että tulee niin pirun kylmä. Frc kuitenkin kiinnosti, joten asia piti ratkaista.
Kasasimme painovyöstä ja kaulapainoista riittävän painavan "kelkan", jolla pääsimme neljään metriin tyhjillä keuhkoilla. Takaisin pintaan pääsi ilmaiseksi siten, että päästi irti painokasasta, jolloin puvun noste riitti tuomaan pintaan. Hauskin treeni pitkiin aikoihin!
Talvella tulee vähemmän sukellettua syvyyttä niin oli kerrassaan mahtavaa tuntea raskas kiristys ja puristus rintakehässä tyhjillä keuhkoilla. Miten se joskus aikoinaan oli ahdistavaa ja inhottavaa, mutta nyt se tuntui ai että niin hyvältä. Sykekin oli varmaan jotain 10.
Näin kun treenaa niin ei muuta kuin ilmapallo nenään ja Herbertin kanssa viivalle. Katsotaan kummalla myyrä kurkkaa aiemmin!
Eilen tehtiin static-treeni ja sen päälle hieman kelkkailtiin, kuten moni kehityskelpoinen lukija jo alku-uhoamisesta hoksasi. 5mm puvulla on vähän hankala fiilistellä ilman kunnon painoja. Puvun voisi ottaa pois, mutta staticin jälkeen ongelmana on aina se, että tulee niin pirun kylmä. Frc kuitenkin kiinnosti, joten asia piti ratkaista.
Kasasimme painovyöstä ja kaulapainoista riittävän painavan "kelkan", jolla pääsimme neljään metriin tyhjillä keuhkoilla. Takaisin pintaan pääsi ilmaiseksi siten, että päästi irti painokasasta, jolloin puvun noste riitti tuomaan pintaan. Hauskin treeni pitkiin aikoihin!
Talvella tulee vähemmän sukellettua syvyyttä niin oli kerrassaan mahtavaa tuntea raskas kiristys ja puristus rintakehässä tyhjillä keuhkoilla. Miten se joskus aikoinaan oli ahdistavaa ja inhottavaa, mutta nyt se tuntui ai että niin hyvältä. Sykekin oli varmaan jotain 10.
Näin kun treenaa niin ei muuta kuin ilmapallo nenään ja Herbertin kanssa viivalle. Katsotaan kummalla myyrä kurkkaa aiemmin!
sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007
7.1.2007 Kolmosella
Aamustatic tyhjällä mahalla on kyllä sellainen juttu, mihin ei tahdo päästä millään kiinni. Tuli maleksittua makuulaverilla vähän liian pitkään eikä syömiseen jäänyt aikaa, joten lähdin syömättä. Syömättömyyden suurin haitta on siinä, että kylmä tulee aika helposti. Kalevassa tuota ongelmaa tosin ei ole, kun lastenaltaan vauvauintiliemi lasketaan isoon altaaseen.
Saattaa olla korvien välissä, mutta myös maha tuntuu jotenkin tiukemmalta kymmenen tunnin paastoamisen jälkeen. Kisoissa menee kuitenkin iltapäivään ennen toppia, joten voin huoletta vetää vaikka rullakebabin aamusta ja silti olla tyhjällä vatsalla vedessä.
Heti altaalla tuntui ettei nyt oikein ole hyvä päivä eikä oikein edes huvittanut. Vetäisin kolme puoli lämppäriksi, kaksi puoli frc:nä ja sitten ihan tajuttoman väkisin vitosen. Jätin vitosessa kaikki valmistavat hengittelyt väliin ihan vain koittaakseni, miltä se tuntuu. Korkea hiilidioksiditaso ottaa vähästäkin hapesta enemmän irti, mutta siinä on niin paljon enemmän sietämistä, että vähän vaikealta tuntuisi tuolla tavalla kisaan.
Kevyt ventilaatio taitaa olla paras. Jos ei yhtään tuuleta niin hommaa ei pysty viemään tarpeeksi pitkälle pahan olon takia. Liiallinen hengitys puolestaan lyhentää mahdollista maksimia ja tekee suorituksen lopusta epävakaan. Jossain tuolla välissä on kultainen keskitie.
Saattaa olla korvien välissä, mutta myös maha tuntuu jotenkin tiukemmalta kymmenen tunnin paastoamisen jälkeen. Kisoissa menee kuitenkin iltapäivään ennen toppia, joten voin huoletta vetää vaikka rullakebabin aamusta ja silti olla tyhjällä vatsalla vedessä.
Heti altaalla tuntui ettei nyt oikein ole hyvä päivä eikä oikein edes huvittanut. Vetäisin kolme puoli lämppäriksi, kaksi puoli frc:nä ja sitten ihan tajuttoman väkisin vitosen. Jätin vitosessa kaikki valmistavat hengittelyt väliin ihan vain koittaakseni, miltä se tuntuu. Korkea hiilidioksiditaso ottaa vähästäkin hapesta enemmän irti, mutta siinä on niin paljon enemmän sietämistä, että vähän vaikealta tuntuisi tuolla tavalla kisaan.
Kevyt ventilaatio taitaa olla paras. Jos ei yhtään tuuleta niin hommaa ei pysty viemään tarpeeksi pitkälle pahan olon takia. Liiallinen hengitys puolestaan lyhentää mahdollista maksimia ja tekee suorituksen lopusta epävakaan. Jossain tuolla välissä on kultainen keskitie.
lauantaina, tammikuuta 06, 2007
6.1.2007 Tunteella
Dynkky on vielä vähän mysteeri. Palleanykäykset alkavat 80m kohdalla, mutta ne eivät oikeastaan ole kovin pahoja. Tuota painotusta pitää vähän miettiä, sillä keuhkoihin pitäisi nykyisillä painoilla saada mahtumaan varmaan yli 40 pakkausta. Kolmannen käännöksen jälkeen alkaa tuntua aika negatiiviselta.
Huitelin ihan fiiliksellä menemään tänään; pakkaamatta ja pakattuna. Kokeilin vähän kaikkea. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Unkaria edeltänyt hermoilu on kokonaan poissa. Rytmivaivat tulivat todennäköisesti vain turhasta kiristelystä ja rentouden puutteesta.
Kokeilin myös hidasta dynaa tänään. 100 metriä aikaan 1:38, mikä on käytännössä jo metri sekunnissa vauhtia. Tuntuihan se pahalta, mutta ylös tullessani fiilis oli kuin olisin tehnyt kahden minuutin staticin. Sukellus oli siis yllättävän helppo. Pitäisiköhän tätä jalostaa pidemmälle? Jaksaisiko tuota vauhtia reilun 50m enemmän? Optimivauhti on vaikea asia.
Huitelin ihan fiiliksellä menemään tänään; pakkaamatta ja pakattuna. Kokeilin vähän kaikkea. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Unkaria edeltänyt hermoilu on kokonaan poissa. Rytmivaivat tulivat todennäköisesti vain turhasta kiristelystä ja rentouden puutteesta.
Kokeilin myös hidasta dynaa tänään. 100 metriä aikaan 1:38, mikä on käytännössä jo metri sekunnissa vauhtia. Tuntuihan se pahalta, mutta ylös tullessani fiilis oli kuin olisin tehnyt kahden minuutin staticin. Sukellus oli siis yllättävän helppo. Pitäisiköhän tätä jalostaa pidemmälle? Jaksaisiko tuota vauhtia reilun 50m enemmän? Optimivauhti on vaikea asia.
perjantaina, tammikuuta 05, 2007
5.1.2007 Kakkosella
Lämppärien tarve vähenee selväsi, kun tekee staticia usein. Tänään teki mieli koittaa vetää maksimit jo ykkösellä, mutta siihen en vielä ole valmis. Toisella yrittämisellä päätin tehdä maksimin. Heti alussa huomasin, että jaahas, meni hengittelyt yli. Nykäykset alkoivat vasta kolmen jälkeen, mutta sen reilun vitosen halusin tehdä, joten pää pysyi pinnan alla.
Turvasukeltaja oli vähän ihmeissään, nykäysteni takia. No ne nyt sattuvat olemaan sellaisia, että hartiat ja koko pää tärisevät. 5:25 jaksoin olla, mutta pintautumiseen en ollut tyytyväinen. Aloitin uloshengityksen jo pinnan alla, mutta oli sen verran tiukka veto, että jatkoin sitä aika pitkään ja jotenkin tuntui, että olisin voinut puuskutella pinnalla enemmänkin. Klipsi pois ja protokollat alle 15 sekuntiin.
Parasta tilanteessa on se, että kunto nousee koko ajan ja itseluottamus sen mukana. Toisaalta olen havaitsevinani jotain huonoakin. Tänään tein staticin hyvin pitkälle - oikeastaan halusin tehdä niin pitkälle kuin menee. Katsotaan nyt minne asti sen saa. Pyrin kuitenkin välttämään sambailut, että tarkoitus ei ole missään nimessä etsiä, missä rajani ovat, sillä niiden löytämisestä ei ole mitään iloa.
Myös se on hienoa, että motivaatio on kohdallaan. Nykäykset tavallisesti alkavat 2:30-2:45 ja ensimmäinen minuutti on ihan ok. 3:45 - 4:30 on se pahin alue. Ennen vitosta ja sen jälkeen aika kuluu kuin siivillä. Tuntuu pahalta, mutta sitä ei enää rekisteröi niin kovasti. Ei vain välitä pahasta olosta eikä se oikeastaan edes tunnu niin pahalta. Mitä nyt ruumis vain kouristelee tuskissaan :)
Turvasukeltaja oli vähän ihmeissään, nykäysteni takia. No ne nyt sattuvat olemaan sellaisia, että hartiat ja koko pää tärisevät. 5:25 jaksoin olla, mutta pintautumiseen en ollut tyytyväinen. Aloitin uloshengityksen jo pinnan alla, mutta oli sen verran tiukka veto, että jatkoin sitä aika pitkään ja jotenkin tuntui, että olisin voinut puuskutella pinnalla enemmänkin. Klipsi pois ja protokollat alle 15 sekuntiin.
Parasta tilanteessa on se, että kunto nousee koko ajan ja itseluottamus sen mukana. Toisaalta olen havaitsevinani jotain huonoakin. Tänään tein staticin hyvin pitkälle - oikeastaan halusin tehdä niin pitkälle kuin menee. Katsotaan nyt minne asti sen saa. Pyrin kuitenkin välttämään sambailut, että tarkoitus ei ole missään nimessä etsiä, missä rajani ovat, sillä niiden löytämisestä ei ole mitään iloa.
Myös se on hienoa, että motivaatio on kohdallaan. Nykäykset tavallisesti alkavat 2:30-2:45 ja ensimmäinen minuutti on ihan ok. 3:45 - 4:30 on se pahin alue. Ennen vitosta ja sen jälkeen aika kuluu kuin siivillä. Tuntuu pahalta, mutta sitä ei enää rekisteröi niin kovasti. Ei vain välitä pahasta olosta eikä se oikeastaan edes tunnu niin pahalta. Mitä nyt ruumis vain kouristelee tuskissaan :)
torstaina, tammikuuta 04, 2007
4.1.2007 Ahdistin
Päivällä kävin tekemässä staticit ja perusvedot alkavat kulkea ihan hyvin. Kävin muuten eilen illallakin tekemässä ja tuntuu hyvältä. Varaa on jatkaa pidemmällekin.
Illalla kokeilin pitkästä aikaa dynamicia ja vieläpä kaulapainon kanssa. Kyllä siinä on sitten värkki. Kun on vähentänyt räpsäuintia niin kaulapainokaan ei tunnu enää niin pahalta ja ahdistavalta kun aikaisemmin, vaikka en nyt ihan sinut sen kanssa vielä ollutkaan. Ilman painoa 25m meni 10 potkulla ja painon kanssa 9 potkulla.
Painotus oli vähän hakusassa. Puku päällä, 2kg vyöllä ja olisikohan joku 3kg kaulassa niin piti pakata 31 kertaa ollakseni neutraali. Nyt pitäisi päättää pakatako enemmän vai vähentää painoja. Taidan olla laiska ja vetää noilla lyijyillä :)
Apneakunto nousee kokoa ajan!
Illalla kokeilin pitkästä aikaa dynamicia ja vieläpä kaulapainon kanssa. Kyllä siinä on sitten värkki. Kun on vähentänyt räpsäuintia niin kaulapainokaan ei tunnu enää niin pahalta ja ahdistavalta kun aikaisemmin, vaikka en nyt ihan sinut sen kanssa vielä ollutkaan. Ilman painoa 25m meni 10 potkulla ja painon kanssa 9 potkulla.
Painotus oli vähän hakusassa. Puku päällä, 2kg vyöllä ja olisikohan joku 3kg kaulassa niin piti pakata 31 kertaa ollakseni neutraali. Nyt pitäisi päättää pakatako enemmän vai vähentää painoja. Taidan olla laiska ja vetää noilla lyijyillä :)
Apneakunto nousee kokoa ajan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
