Kävin Kimmon kanssa Leppävirralla sukeltamassa. Ei siitä paljoa kerrottavaa ole, kun menee melkein sanattomaksi. Veden kirkkaus oli jotain käsittämätöntä, vaikka Kimmo tiesikin kertoa että tänään oli huono näkyvyys. Itse asiassa pinnalta näki kymppiin, mutta ei sen enempää. Thermokliinin alla (5 metriä) näkyvyys parantui huomattavasti ja kympissä näkyvyys oli jotain 25 metrin luokkaa.
Olimme vedessä noin kaksi tuntia ja kylmä siinä tuli. Niin ilman kuin vedenkin lämpötila oli 16 astetta eikä aurinko paistanut. Aluksi tehtiin constaa ja pienen lämmittelutaon jälkeen jatkettiin free immersion alkeilla. Minä neuvoin Kimmolle constaan vatsalihasten käyttöä panemis-vertauksen avulla, mutta mies tarvitsee vielä harjoittelua, vaikka yritystä jo alkoikin olla. Minä en ollut aiemmin freetä oikein ikinä yrittänyt ja Kimmolla oli täysi työ opettaa minulle kuinka köydestä vedetään. Aika sähellystä se aluksi olikin.
Oli mielenkiintoista mennä kymppiin hengaamaan ja samalla katsoa kaverin koko suoritus alusta loppuun. Koko ajan näki mitä toinen teki. Ihan uskomattoman mahtavaa! Näkyvyys oli huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Nizzassa. Kimmolla meinasi freetä tehdessä mennä miettimisen puolelle, kun hän huomasi montussa toisen köyden, jossa oli pohjalevy kiinni. Oli käynyt niin, että Kimmo luuli katsovansa kaivannon reunaa pitkin sataan metriin asti ulottuvaa köyttä ja tuumaili ettei siinä aiemmin mitään pleittiä ole ollut. Pian kuitenkin ilmeni että se oli meidän 30 metriä kauemmas ajelehtinut consta-köytemme.
Ei tällaista oikeasti voi olla Suomessa. Taisin nähdä unta.
sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006
lauantaina, heinäkuuta 29, 2006
29.7.2006 Lähtee pää irti aina välillä
"Onneksi tuo koppa on kuitenkin sen verran olematon kapistus ettei sillä ole muuta tarkoitusta kuin estää käsiä menemästä liian yhteen dynaa tehdessä."
On suhteellisen kummallinen olo kun joudun viettämään vapaaviikonloppua. Tämä kesä on mennyt ihan täysin reissatessa. Viikolla allastreenit ja yksi avovesi on johtanut siihen ettei viikolla ehdi tekemään työn ohella muuta kuin treeninsä. Viikonloppujen avovesireissut puolestaan ovat tuoneet tekemistä sen verran paljon, että lepo on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ei silti, en minä moiti; sukeltamiseen käytettyä aikaa ei voisi käyttää mitenkään paremmin.
Hassua. Tätä kirjoittaessani Kimmo soitti ja ilmoitti ettei seuraavalle viikonlopulle suunniteltu Leppiksen keikka sovikaan. Sovittiin sitten että mennään jo huomenna sukeltamaan! Nukuin viime yönä 11 tuntia - riittäköön se levoksi :)
Tänään oli periaatteessa aika helpon näköinen harjoitus, ja sitä se osittain olikin. Keskellä harjoitusta oli kuitenkin osuus, jonka aikana usko tahtoi loppua moneen kertaan. Laitetaanpas treeni tähän kaiken kansan pällisteltäväksi.
- verra 400m
- 4 x 200m, mono, pintauintia, käännös --> 15m apnea, II vauhti, palautus 30"
- 200m löysää
- 8 x 100m, mono, joka satanen 75m apnea + 25m pintauinti, II, noin 60"
- 200m löysää
- 4 x 200m, mono, pintauintia, käännös --> 15m apnea, II vauhti, palautus 30"
- 200m löysää
- 16 x 50m, lähdöt tasaminuutein
- loppuverra 200m
yht. 4400m
Pintauintiosuudet joissa tosin sukellettiin enemmän kuin mitä uitiin pinnassa olivat helppoja. Välillä sukellukset venyivät noin 20 metriinkin asti, mutta harjoitus ei ollut kovin raskas. Hengittämättä ei tarvinnut kovin kauaa olla.
Päivän paholainen oli 8 x 100m, jossa 75m oli apneaa. Ei ole sitten noin kamalaa oloa ollut piiiiiitkään aikaan. Tuli orpo olo siinä vaiheessa kun palleanykäys tuli 40 metrin kohdalla. Mielessä eli kysymys, miten on joskus saattanut sukeltaa kaksi kertaa pidemmälle. Ja se vasta kysymyksiä herätti, että miten siitä voi vielä joskus sukeltaa pidemälle - reilusti pidemmälle.
Selityksiä on tietysti monia. Nyt on peruskuntokausi eikä mikään maksimien puskemiseen tarkoitettu aika. Nämä treenit olen tehnyt ilman kaulapainoa ja hallipukua. Varmaan joskus huhtikuussa viimeksi edes kokeillut kaulapainoa. Hallipuku tuo liukkautta. Nyt on taas sellainen ryijy vellomassa nahan päällä että sen aiheuttaman jarrutuksen suorastaan tuntee.
Loppuun oli vielä 16 x 50m, harjoitus joka vielä viime talvena oli suorastaan raskas ja tein sen aina hyvin levänneenä enkä sitten paljon muualle samana päivänä hötkyillytkään. Nyt se tuntui sellaiselta mukavalta perussetiltä. Aina sukellukseen 11 asti piti huohottaa kuin pieni orava pakomatkallaan, mutta se jälkeen palautukset olivat lähinnä odottelua. Vauhti pysyi kuitenkin ihan samana koko ajan sillä lähdöt olivat aina minuutin välein, mikä piti myös palautumisajan vakiona. Sukellusaikani taisivat olla 36-38 sekunnin luokkaa. Tuota nopeammin ei oikeastaan kannatakaan mennä.
Kaulapainottomasti sukeltaessani olen huomannut vauhdin merkityksestä uuden ulottuvuuden. Kaulapaino eliminoi veden vastusta. Kun olen sukeltanut ilman kaulapainoa olen huomannut että vauhdin lisäys 36s/50m --> 34s/50m vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin tuo kaksi sekuntia äkkiseltään tuntuisi. Vauhtini on hidastunut keväästä paljon, mutta voisi joskus koittaa millaista menoa kaulapainon kanssa saisin aikaan.
Eilen kävin illalla hallilla ihan vain fiilistelemässä. Otin hallipuvun mukaan ja sukeltelin hyppyaltaassa vajailla keuhkoilla. 30 sekuntia apneaa frc:nä tuntui ihan kamalalta aluksi. Sukellukset pysyivät noissa mitoissa hyvin pitkään, kunnes noin 45 minuutin jälkeen huomasin katsovani kelloa ensimmäistä kertaa vasta puolentoista minuutin kohdalla. Fiilistelyharjoituksen tarkoituksena olikin hakea sukellusrefleksi päälle. Kauan siihen kyllä meni. Luulen että sen olisi saanut päälle nopeammin ilman pukua, mutta silloin en olisi tarjennut altaassa niin kauaa. Luulen tuntevani sukellusrefleksin parhaiten sormistani ja varpaistani. Kun refleksi on päällä, jo 20 sekunnin apnea ja immersio aiheuttavat "kylmän aallon" mainitsemiini raajoihin. Vähänkö siistiä!
On suhteellisen kummallinen olo kun joudun viettämään vapaaviikonloppua. Tämä kesä on mennyt ihan täysin reissatessa. Viikolla allastreenit ja yksi avovesi on johtanut siihen ettei viikolla ehdi tekemään työn ohella muuta kuin treeninsä. Viikonloppujen avovesireissut puolestaan ovat tuoneet tekemistä sen verran paljon, että lepo on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ei silti, en minä moiti; sukeltamiseen käytettyä aikaa ei voisi käyttää mitenkään paremmin.
Hassua. Tätä kirjoittaessani Kimmo soitti ja ilmoitti ettei seuraavalle viikonlopulle suunniteltu Leppiksen keikka sovikaan. Sovittiin sitten että mennään jo huomenna sukeltamaan! Nukuin viime yönä 11 tuntia - riittäköön se levoksi :)
Tänään oli periaatteessa aika helpon näköinen harjoitus, ja sitä se osittain olikin. Keskellä harjoitusta oli kuitenkin osuus, jonka aikana usko tahtoi loppua moneen kertaan. Laitetaanpas treeni tähän kaiken kansan pällisteltäväksi.
- verra 400m
- 4 x 200m, mono, pintauintia, käännös --> 15m apnea, II vauhti, palautus 30"
- 200m löysää
- 8 x 100m, mono, joka satanen 75m apnea + 25m pintauinti, II, noin 60"
- 200m löysää
- 4 x 200m, mono, pintauintia, käännös --> 15m apnea, II vauhti, palautus 30"
- 200m löysää
- 16 x 50m, lähdöt tasaminuutein
- loppuverra 200m
yht. 4400m
Pintauintiosuudet joissa tosin sukellettiin enemmän kuin mitä uitiin pinnassa olivat helppoja. Välillä sukellukset venyivät noin 20 metriinkin asti, mutta harjoitus ei ollut kovin raskas. Hengittämättä ei tarvinnut kovin kauaa olla.
Päivän paholainen oli 8 x 100m, jossa 75m oli apneaa. Ei ole sitten noin kamalaa oloa ollut piiiiiitkään aikaan. Tuli orpo olo siinä vaiheessa kun palleanykäys tuli 40 metrin kohdalla. Mielessä eli kysymys, miten on joskus saattanut sukeltaa kaksi kertaa pidemmälle. Ja se vasta kysymyksiä herätti, että miten siitä voi vielä joskus sukeltaa pidemälle - reilusti pidemmälle.
Selityksiä on tietysti monia. Nyt on peruskuntokausi eikä mikään maksimien puskemiseen tarkoitettu aika. Nämä treenit olen tehnyt ilman kaulapainoa ja hallipukua. Varmaan joskus huhtikuussa viimeksi edes kokeillut kaulapainoa. Hallipuku tuo liukkautta. Nyt on taas sellainen ryijy vellomassa nahan päällä että sen aiheuttaman jarrutuksen suorastaan tuntee.
Loppuun oli vielä 16 x 50m, harjoitus joka vielä viime talvena oli suorastaan raskas ja tein sen aina hyvin levänneenä enkä sitten paljon muualle samana päivänä hötkyillytkään. Nyt se tuntui sellaiselta mukavalta perussetiltä. Aina sukellukseen 11 asti piti huohottaa kuin pieni orava pakomatkallaan, mutta se jälkeen palautukset olivat lähinnä odottelua. Vauhti pysyi kuitenkin ihan samana koko ajan sillä lähdöt olivat aina minuutin välein, mikä piti myös palautumisajan vakiona. Sukellusaikani taisivat olla 36-38 sekunnin luokkaa. Tuota nopeammin ei oikeastaan kannatakaan mennä.
Kaulapainottomasti sukeltaessani olen huomannut vauhdin merkityksestä uuden ulottuvuuden. Kaulapaino eliminoi veden vastusta. Kun olen sukeltanut ilman kaulapainoa olen huomannut että vauhdin lisäys 36s/50m --> 34s/50m vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin tuo kaksi sekuntia äkkiseltään tuntuisi. Vauhtini on hidastunut keväästä paljon, mutta voisi joskus koittaa millaista menoa kaulapainon kanssa saisin aikaan.
Eilen kävin illalla hallilla ihan vain fiilistelemässä. Otin hallipuvun mukaan ja sukeltelin hyppyaltaassa vajailla keuhkoilla. 30 sekuntia apneaa frc:nä tuntui ihan kamalalta aluksi. Sukellukset pysyivät noissa mitoissa hyvin pitkään, kunnes noin 45 minuutin jälkeen huomasin katsovani kelloa ensimmäistä kertaa vasta puolentoista minuutin kohdalla. Fiilistelyharjoituksen tarkoituksena olikin hakea sukellusrefleksi päälle. Kauan siihen kyllä meni. Luulen että sen olisi saanut päälle nopeammin ilman pukua, mutta silloin en olisi tarjennut altaassa niin kauaa. Luulen tuntevani sukellusrefleksin parhaiten sormistani ja varpaistani. Kun refleksi on päällä, jo 20 sekunnin apnea ja immersio aiheuttavat "kylmän aallon" mainitsemiini raajoihin. Vähänkö siistiä!
lauantaina, heinäkuuta 15, 2006
15.7.2006 Olen käynyt syvällä
Blogin kävijälaskuri tikittää keskimäärin neljän kävijän päivävauhtia, joten on taas uskallettava jotain kirjoitellakin. Keväällä Nizzan reissun jälkeen ei enää huvittanut hakata treenejään ja mietteitään tänne, jolloin oli luontevaa siirtyä kirjoittamisesta kesälomalle.
Kesä on mennyt työn ja treenin välillä tasapainotellessa mukavasti. Teen ruumiillista työtä jossa tulee hiki, mutta onneksi siinä ei tarvitse stressata yhtään mitään. Suurin huolehtimisen kohde on hoitaa itsensä ajoissa leimaamaan kellokorttia aamulla.
Kesän aikana on tullut tehtyä tasaisesti neljä treeniä viikossa; kaksi avovedessä ja kaksi altaassa. Altaassa on ollut unelmaolosuhteet. Olen treenannut aamuisin ennen töihin menoa. Käytännössä olen ollut altaalla seitsemältä tehnyt puolentoista tai vajaan parin tunnin treenin. Kymmeneksi on ehtinyt mukavasti töihin. Aamuisin hallissa on vähän ruuhkaa mutta se on kadonnut puoli kahdeksaan mennessä, ja olen saanut yleensä oman radan, jolla uida monolla.
Aamutreenit ovat olleet 3500-5000 metrisiä ja niihin on kuulunut vähän kaikenlaista. Idea on ollut ottaa kilometreja alle ja hakea samalla peruskuntoa. Tyypilliseen treeniin on yleensä kuulunut vapaauintia ja räpyläuintia sekä kumppareilla että monolla ja sukellusta. Apneahommat ovat olleet uintien välissä, joten en ole tehnyt niitä "kunnolla levänneenä". Dynamic-osuudet ovat pääsääntöisesti olleet 10 x 50m intervalleja 20"-30" palautuksilla. Joskus tuollainen pätkä on ollut samassa treenissä kolme kertaa. Itse asiassa tuolloin se viimeinen 10 x 50m on helpoin vaikka siihen laittaisi kuinka lyhyen palautuksen ja aiempia kovemman vauhdin. Olen tehnyt kaiken ilman kaulapainoa; ei sitä oikeasti tarvitse treenissä, kun se on vain tiellä. Täytyy vielä sen verran itseäni kehua, että on aika äijä olo kun heittää 4000 metrin treenin päälle vielä satasen sukelluksen lyhyen palautuksen jälkeen.
Kaatialan kaivos on tullut tutuksi tänä kesänä. Keskiviikosta on muodostunut vakiopäivä Tuomisen Antin kanssa sukeltamiselle. Kaatialassa on vain se 30 metriä syvää ja nyt heinäkuussa näkyvyyskin on mennyt surkeaksi, mutta ihan kelpo paikka sekin on. Suurta plussaa tuottavat tietysti portaat montun reunalta. Treenini Kaatialassa ovat olleet vajailla ja tyhjillä keuhkoilla sukeltamista. Pari kertaa on tullut käytyä morjenstamassa pohjaa tai sukelluskelloa. Noin 20 sukellusta vajailla keuhkoilla on kyllä aika rankka setti.
Viikonloppuisin on tullut käytyä monta kertaa Asikkalassa ja aina olen päässyt aiempaa syvemmälle. Hirvittää kyllä viime kesän sukellukset kun silloin tuli mentyä ihan vain metrien perässä. Tänä kesänä onkin tullut mentyä niin varovasti kuin mahdollista, mutta sillä olen saanut tajuttoman hyvää tulosta aikaiseksi ja samalla on into pysynyt kovana ja koko ajan on ollut hauskaa. Jos olisin sukeltanut yhtään tulostavoitteellisemmin olisi moni reissu voinut jäädä tekemättä eikä vedessä olisi ollut niin kivaa.
Tyhjillä keuhkoilla sukeltaminen on ollut avain rentouden löytämiseen. On paljon helpompi oppia vajailla keuhkoilla kympissä kuin mennä 50 metriin täysillä. Ensinnäkään en tuonne viiteenkymppiin ole vielä mennyt ja toisekseen vajailla jaksaa vetää 20 kertaa kymppiin kun taas omaan maksimiin ei montaa kertaa päivässä jaksa painua. Mä oon sen verran yksinkertainen kaveri että mulle pitää aika montaa kertaa selittää ennen kuin menee perille. Toistoilla se menee perille. Nizzan reissu mukaanlukien tänä kesänä on tullut noin 300 sukellusta!
Suurin pelko syvälle menemisessä on ollut veren yskiminen ja se on vähän rajoittanut. Nyt kuitenkin tuntuu että olen löytänyt turvallisen tavan mennä. Kiitosta vaan Kimmolle esitelmöinnistä. Paineentasaus ei ole ollut ongelma oikeastaan ikinä, mikä on aika kummallinen juttu. Viime kesänä ihmettelin ensimmäisiä kertoja sukeltaessani miksi painetta ei voi tasata ilman käsiä. No nyt paine tasaantuu ihan vain naksuttelemalla. Nizzassa paineentasaus alkoi sujua ilman käsiä tunnin puljaamisen jälkeen, mutta esimerkiksi tänään Asikkalassa menin ilman käsiä heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien. Perse edellä putoamisen problematiikkakaan ei enää ole ajankohtainen. Ilmaa otan suuhun negatiivisesti pakkaamalla. Aikalailla siinä kyllä saa pumpata, kun ottaa jokaista naksautusta varten lisää ilmaa.
Yllä on 8.7. Asikkalassa sukeltamani 37 metrinen. Vedin sen ilman käsiä ja se oli teknisesti hyvin kaunis sukellus. Oikeastaan olin teknisyyteen tyytyväisempi kuin itse syvyyteen. Aika 1:07.
Tässä on puolestaan 15.7. sukeltamani 39 metrinen. Kuten viikon takainen myös tässä vauhtia riitti mukavasti. Paluumatkalla tuli vissiin kuhnattua kun aikaa kului peräti 1:17, mutta pohjalle pääsin 35 sekunnissa. Fyysisesti tänään ei ollut mikään super-apnoe-päivä ja sukellus oli yllättävän tiukka jos vertaan viikon takaiseen, jolloin 37:n jälkeen ei juuri tarvinnut edes hengittää. Tänään nappasin pari nykäystäkin paluumatkalla. En tiedä mistä johtui; varmaan unenpuutteesta.
Kesä on mennyt työn ja treenin välillä tasapainotellessa mukavasti. Teen ruumiillista työtä jossa tulee hiki, mutta onneksi siinä ei tarvitse stressata yhtään mitään. Suurin huolehtimisen kohde on hoitaa itsensä ajoissa leimaamaan kellokorttia aamulla.
Kesän aikana on tullut tehtyä tasaisesti neljä treeniä viikossa; kaksi avovedessä ja kaksi altaassa. Altaassa on ollut unelmaolosuhteet. Olen treenannut aamuisin ennen töihin menoa. Käytännössä olen ollut altaalla seitsemältä tehnyt puolentoista tai vajaan parin tunnin treenin. Kymmeneksi on ehtinyt mukavasti töihin. Aamuisin hallissa on vähän ruuhkaa mutta se on kadonnut puoli kahdeksaan mennessä, ja olen saanut yleensä oman radan, jolla uida monolla.
Aamutreenit ovat olleet 3500-5000 metrisiä ja niihin on kuulunut vähän kaikenlaista. Idea on ollut ottaa kilometreja alle ja hakea samalla peruskuntoa. Tyypilliseen treeniin on yleensä kuulunut vapaauintia ja räpyläuintia sekä kumppareilla että monolla ja sukellusta. Apneahommat ovat olleet uintien välissä, joten en ole tehnyt niitä "kunnolla levänneenä". Dynamic-osuudet ovat pääsääntöisesti olleet 10 x 50m intervalleja 20"-30" palautuksilla. Joskus tuollainen pätkä on ollut samassa treenissä kolme kertaa. Itse asiassa tuolloin se viimeinen 10 x 50m on helpoin vaikka siihen laittaisi kuinka lyhyen palautuksen ja aiempia kovemman vauhdin. Olen tehnyt kaiken ilman kaulapainoa; ei sitä oikeasti tarvitse treenissä, kun se on vain tiellä. Täytyy vielä sen verran itseäni kehua, että on aika äijä olo kun heittää 4000 metrin treenin päälle vielä satasen sukelluksen lyhyen palautuksen jälkeen.
Kaatialan kaivos on tullut tutuksi tänä kesänä. Keskiviikosta on muodostunut vakiopäivä Tuomisen Antin kanssa sukeltamiselle. Kaatialassa on vain se 30 metriä syvää ja nyt heinäkuussa näkyvyyskin on mennyt surkeaksi, mutta ihan kelpo paikka sekin on. Suurta plussaa tuottavat tietysti portaat montun reunalta. Treenini Kaatialassa ovat olleet vajailla ja tyhjillä keuhkoilla sukeltamista. Pari kertaa on tullut käytyä morjenstamassa pohjaa tai sukelluskelloa. Noin 20 sukellusta vajailla keuhkoilla on kyllä aika rankka setti.
Viikonloppuisin on tullut käytyä monta kertaa Asikkalassa ja aina olen päässyt aiempaa syvemmälle. Hirvittää kyllä viime kesän sukellukset kun silloin tuli mentyä ihan vain metrien perässä. Tänä kesänä onkin tullut mentyä niin varovasti kuin mahdollista, mutta sillä olen saanut tajuttoman hyvää tulosta aikaiseksi ja samalla on into pysynyt kovana ja koko ajan on ollut hauskaa. Jos olisin sukeltanut yhtään tulostavoitteellisemmin olisi moni reissu voinut jäädä tekemättä eikä vedessä olisi ollut niin kivaa.
Tyhjillä keuhkoilla sukeltaminen on ollut avain rentouden löytämiseen. On paljon helpompi oppia vajailla keuhkoilla kympissä kuin mennä 50 metriin täysillä. Ensinnäkään en tuonne viiteenkymppiin ole vielä mennyt ja toisekseen vajailla jaksaa vetää 20 kertaa kymppiin kun taas omaan maksimiin ei montaa kertaa päivässä jaksa painua. Mä oon sen verran yksinkertainen kaveri että mulle pitää aika montaa kertaa selittää ennen kuin menee perille. Toistoilla se menee perille. Nizzan reissu mukaanlukien tänä kesänä on tullut noin 300 sukellusta!
Suurin pelko syvälle menemisessä on ollut veren yskiminen ja se on vähän rajoittanut. Nyt kuitenkin tuntuu että olen löytänyt turvallisen tavan mennä. Kiitosta vaan Kimmolle esitelmöinnistä. Paineentasaus ei ole ollut ongelma oikeastaan ikinä, mikä on aika kummallinen juttu. Viime kesänä ihmettelin ensimmäisiä kertoja sukeltaessani miksi painetta ei voi tasata ilman käsiä. No nyt paine tasaantuu ihan vain naksuttelemalla. Nizzassa paineentasaus alkoi sujua ilman käsiä tunnin puljaamisen jälkeen, mutta esimerkiksi tänään Asikkalassa menin ilman käsiä heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien. Perse edellä putoamisen problematiikkakaan ei enää ole ajankohtainen. Ilmaa otan suuhun negatiivisesti pakkaamalla. Aikalailla siinä kyllä saa pumpata, kun ottaa jokaista naksautusta varten lisää ilmaa.
Yllä on 8.7. Asikkalassa sukeltamani 37 metrinen. Vedin sen ilman käsiä ja se oli teknisesti hyvin kaunis sukellus. Oikeastaan olin teknisyyteen tyytyväisempi kuin itse syvyyteen. Aika 1:07.
Tässä on puolestaan 15.7. sukeltamani 39 metrinen. Kuten viikon takainen myös tässä vauhtia riitti mukavasti. Paluumatkalla tuli vissiin kuhnattua kun aikaa kului peräti 1:17, mutta pohjalle pääsin 35 sekunnissa. Fyysisesti tänään ei ollut mikään super-apnoe-päivä ja sukellus oli yllättävän tiukka jos vertaan viikon takaiseen, jolloin 37:n jälkeen ei juuri tarvinnut edes hengittää. Tänään nappasin pari nykäystäkin paluumatkalla. En tiedä mistä johtui; varmaan unenpuutteesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
