Asikkala 28.6.2005

Asikkalassa käytiin ja reissu meni hyvin. Paikka on Suomen vapaasukeltajien constant weight-mekka. Ranta on jyrkkä. Kovin kauas ei tarvitse mennä niin on jo ainakin 50m syvää. Syvintä paikkaa en tiedä, mutta ainakin 60m on constantia Asikkalassa tehty. Mieti minkälainen mäki siinä olisi jos ei olisi veden alla. ehkä juuri siksi säilynytkin kun on veden alla.

Meitä oli reissussa Tampereelta kaksi, minä ja Simo. Myös muualta oli tullut porukkaa, ainakin Helsingistä ja Lahdesta tai sieltä päin. Yhteensä vapaasukeltajia oli paikalla kymmenkunta. Yhdellä porukalla oli vene ja siitä oli viritetty kaksi köyttä. Simolla ja mulla on oma poiju ja siinä köysi ja sillä taiteiltiin sitten. Tosin käytiin siinä välillä puolin jos toisin naapurinkin poijulla tekemässä veto.

Simon vanha puku taas lainassa. Simo kysyi paljonko minä olen käyttänyt painoja siinä, sanoin että 8kg, no tuo 6kg on lähempänä ja otti sen mukaan. Mikäs siinä. Menin sitten taas edelliskertaa kevyemmillä painoilla. Pinnalta irtautuminen oli työläämpää, mutta hyvin tuollakin pärjäsi. Itse asiassa enempää ei tarvita.

Tekniikan harjoitteluun meni tottakai osa ajasta. Kun paikalla oli lajin veteraaneja, niin kyllä siinä vastaanottavainen märkäkorva aika nopeasti ottaa onkeensa monenlaista. Lähtöni sukelluksiini teen mieluiten selältäni. Selällään makaamisessakin voi olla oma tekniikkansa :) Harjoittelin pelkkää lähtö- tekniikkaakin useamman kerran.

Mukavaa sakkia olivat kaikki. Hieman harmitti kun en juuri nähnyt mitään. *No koitappa laittaa silmälasit maskin alle; hyvä idea vai*. Piilarit voisi olla kova juttu. En siis tuntenut ketään. Aiemmin en ollut ketään tavannut ja sitten vielä vedessä märkkärit ja maskit yllä pelkän äänen varassa. Koitappa siinä sitten tunnistaa porukkaa. Kun tultiin vedestä ja näki sukeltajat ilman varusteitaniin ei yhtään tiennyt kuka kukin oli.

Oma enkka parani taas, jälleen kerran. Alussa kehitys on nopeaa. Syvyysmittaria ei ollut, mutta tein arvion köyden, pimeyden ja kylmyyden avulla. Alussa joku konkari, olisiko ollut Teppo, kysyi mun enkkaa, vastasin että 15m, tuumasi menevänsä -17m odottamaan; lähde 15s perässä - odotan siellä. Okei. Oli hieman liian jännä tämä tapa. Suorituksessa oli liikaa yrittämistä. En saavuttanut 17m, jouduin kääntymään n.15m kohdalla. Tuosta kuitenkin sain näkemyksen siitä paljonko 15m on tuossa vedessä, kuinka pimeää ja kylmää. Rento suoritus on kaikki kaikessa ja sillä mennään syvälle.

Simo yritti omaa ennätystään. Aiempi oli keväältä Nizzasta 46m. Pohjalevy asetettiin 47m ja Simo lähti kokeilemaan. Paikalla oli siis kokeneita sukeltajia. Minä en itse kovin hyvin voisi spotata näin syviä. Jos omia rajojani ajattelen niin pystyn tulemaan vastaan johonkin reiluun kymmeneen metriin. Jälkeen päin Simo totesi, että ei ollut rento ja yritti väkisin. Pohjalevyn Simo kyllä saavutti. Pintaan mies pääsi ja sambasi. Loppuajan Simo tyytyi sitten pikkusukelluksiin.

Ja omaan enkkaan takaisin. Tein noin 6-7 syvää sukellusta. Arvioisin että menin aina metrin pidemmälle. Ei tosin joka sukelluksella eli väliin tuli pari matalampaa. 20 metriä kuitenkin arvioni mukaan ainakin tein. Oli siellä sen verran pimeää ja kylmää ja kyllä siihen meni sen verran kauan aikaakin.

Sivuvaikutuksena paljastui tekniikkavirhe. Syvällä ollessani teen palleallani jossakin vaiheessa kiristävää liikettä. Melkein joka sukelluksessa käännyin siinä vaiheessa kun tuli tunne, että pitää hengittää nenän kautta. Se on ihan ok sen puolesta, että maski vaan tulee lähemmäs naamaa siinä. Tein liikkeen kuitenkin liikaa pallealla, jolloin keuhkoihin muodostuu pieni alipaine. Alipaine oli kuitenkin aika lievä, mutta pari veristä ysköstä piti rykäistä. Verinen yskös tarkoittaa tässä nyt limaista räkäklimppiä missä on jonkin verrani punaista. Että ei nyt mitään verenoksentamista kuitenkaan. Lääkkeenä tähän vaivaan toimii rentoutuminen ja parempi tekniikka. Myös se ottaa oman aikansa että rintakehä sopeutuu paineeseen.

Simo tuumasi että tuo on aika yleinen oire, yksilöllistä toki missä vaiheessa. On kuitenkin syytä ottaa tuo varoituksena ja parantaa palleatekniikka, sekä huilata viikko pari. Tarkoittaa ettei kovin paljon yli 10m sukelluksia. Torstaina lähden silti Pekan kanssa Pälkänevedelle. Pekka on vasta kerran sukeltanut tänä kesänä avovedessä ja onko sen enkka 13m eli voin spotata. Samalla on hyvä opetella rentoutta vaikka 10m syvällä. Siinä ei paine vielä kovinkaan paljoa keuhkoja paina kasaan. Nyt ei siis hetkeen tehdä syvyysenkkoja vaan harjoitellaan olemista tietyssä syvyydessä, jotta tottuu paineeseen ja huomaa että siellä voi oleskella.