Keskiviikkona illalla oli varsinainen harjoitusvuoromme. Kaikki olivat paikalla staticvarustuksessa. Venla oli taas mukana kellottamassa Simon suorituksia. Minä katsoin Päivin staticit ja Agata tulikin aika paljon myöhemmin pelipaikalle kuin me muut. Taisin itse olla vedessä juuri niihin aikoihin enkä seurannut mitä hän teki.
Päivi yritti staticiaan, mutta yrittämiseksi jäi. Päivä taisi olla huono. Palleanykäykset tulivat kuulemma liian aikaisin: "ei ikinä ole noin aikaisin tullut". Siihen meni kilpailuhenkiseltä nuorelta naiselta into. Sanoisin kuitenkin, että päivät ovat erilaisia. Joskus kulkee paremmin kuin tavallisesti, ja joskus tuntuu että jäädään kauas taakse tavallisesta päivästä. Mikä sitten on tavallinen? Joka päivä voi kuitenkin tehdä päivän maksimin.
Itselläni meni hieman fiilis tehdä toisen epäonnistumista seuraillessa. Muutenkin eilisiltana väsytti lujaa. Yritin hieman torkkua ennen treeniä, mutta ei sujunut. Simo oli jo lopettanut niin sain Venlan kellotushommiin. Venlalla ei ollut vesivarustusta niin laitettiin lanyardi ranteeseen ja toinen pää kaiteeseen. Ei joutunut ajelehtimaan. Tuolla altaassa jos antaa vaan kellua, saattaa ajelehtia pitkiäkin matkoja. Spottaajaa tarvitaan siihenkin, että tämä pitää pidättelijän suunnilleen samoilla seuduilla ja loppusuorituksesta mielellään laidan lähellä.
Kokeilin kuitenkin tehdä ja pääsin kaksi kertaa kolmeen minuuttiin, vaikka se tuntui aika pahalta. Eilen illalla tuntui olevan enemmän häiriötekijöitäkin. En ole oikein saanut selvitettyä mistä kaikki johtui. Kokeilin vielä yhden, ja sain venytettyä kolmeen ja puoleen. Muut tekivät jo dynamicia, ja oli vaan rauhaton olo. Lanyard ainakin oli uusi tekijä, ja myös se että vedessä ei ollut toista sukeltajaa.
Kuten jo tuossa aiemmin totesin Päivin kohdalla, todettakoon sama itselleni; joka päivä ei voi mennä yhtä hyvin. Voisin lyödä itseäni hieman ruoskalla siitä, että en ihan maksimeja yrittänyt tehdä. Paha olo voitti tällä kertaa. Olisin voinut väkisin tehdä neljään minuuttiin ja uskon, että sen olisin voinut tehdä. Tärkeänä pidän sitä, että opettelisi olemaan ilman turhia luovuttamisia. Ei sellainen treeni kehitä, jossa ei jouduta koville.
Päivi meinasi staticin jälkeen jo hajottaa varusteensa ja lähteä rikkomaan liikennesääntöjä, mutta päätyikin vain ottamaan märkkärin pois ja kokeilemaan dynamicia. Hangon keksi löytyikin tätä kautta. Päivi otti mallia minusta ja teki DNF 75m. Se on naistensarjassa aika hurja veto. Suomen rankingissa sillä pääsee jaetulle toiselle sijalla. Ja Suomen ennätyshän on 84m. Agata vielä yritti DNF:ssä taas Puolan ennätystä, mutta jäi samaan kuin tiistaina eli 63 metriin. Itse en ehtinyt paljon mitään. Otin vain puvun pois ja tein joitakin pohjauunoiluja tyhjillä keuhkoilla. Pientä venyttelyä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti