Vuorossa oli aamutreeni ja näin ollen staticilla lähdettiin liikenteeseen. Näin oli myös eilen, mutta väliäkös tuolla. Tavoitteeni oli tehdä neljän minuutin suoritus. Tein lämppäreitä ilman valmistautumista ja tuntui aika hyvältä. Ensin puolitoista, sitten pari minuuttinen. Kolmosenkin taisin vielä tehdä.
Syke oli hieman korkeampi lämppäreissä kuin eilen. Syyttäisin melkein perjantain jalkasalia ja lauantain lenkkiä, jotka nyt tuntuivat jaloissani aika raskaasti. Ehkä on tullut tehtyä vähän liikaa, kun ei sellaista hirmuista intoa ole paukutella hurjia tuloksia. Tässä on samalla syy siihen, miksi saattaisi olla fiksua tehdä vain sellaisia vetoja, joihin pystyy joka päivä. Tällä menetelmällä tosin pitää silti jaksaa motivoida itsensä yrittämään kunnolla, vaikka ei niin kauheasti huvittaisikaan. Toisaalta se on parempi juuri siksi, että tulee tottumusta taisteluhommista. Jos ei ikinä joudu koville, tulokset eivät vaan kasva. Paitsi ehkä vahingossa.
Agata spottasi. AP oli 3.30 ja nykäys taisi tulla hieman ennen kahta ja puolta. Lähtiessäni tekemään suoritustani, olin ajatellut, että saattaisin tehdä ainoastaan yhden suorituksen. Lisäksi mielessä oli tehdä maksimissaan 4.15 tai 4.30. Tein sitten 4.15 ja se tuntui ihan hyvältä. Nyt voisin melkein jo sanoa, että kykenen tekemään sen nelosen. Neljä olkoon siis minun perustasoani. Täytyy kyllä tunnustaa ettei nelosen tekeminen tunnu yhtä hyvältä kuin vitosen tekeminen.Vaikka kuinka sanoisi itselleen, että tyytyy neloseen, niin kyllä vitosen tehtyään on ihan eri fiilis. Tarkoitus on pitää suunta kuitenkin ylöspäin ja nostaa tasoa. Ehkäpä pian treenaan siten, että tavoitte on 4.15 joka päivä. Sitten kun menee säännöllisesti yli sen, voin taas nostaa tavoitetta.
En enää lähtenyt tekemään toista suoritusta, sillä olinhan saavuttanut tavoitteeni. Huomioida pitää myös se, että 4.15 lämppärinä olisi hieman kova itselleni. No teinhän tuossa joku päivä nelosen lämppärinä, mutta se onkin eri asia taas nyt. Mietin lähinnä sitä, pitäisikö keskittyä tekemään suorituksensa heti ensimmäisellä yrityksellä. Lämppäreitä ilman valmistautumisia ja sitten yksi valmisteltu suoritus. On aika raskasta tehdä useampia. Täytynee kokeilla eri tavoilla.
Agata teki hurjan tuloksen 5.47. Parannusta omaan ennätykseensä tuli vaatimattomasti puoli minuuttia. Olin huomaavinani ihan pientä samban oiretta, mutta ainostaan niin hiuksen hienoa, että en ole edes varma oliko se samba. Tähän mennessähän Agata on siitä erikoinen tapaus, ettei hän ole kertaakaan sambannut. Paitsi tänään ja sekin vain ehkä. Potentiaalia kisoissa riittää varmasti viiteen ja puoleen ainakin ja jos vielä haluaa tehdä varman päälle.
Päivi teki myös oman static-enkkansa. Ensimmäista kertaa yli viiden minuutin ja heti kunnolla kaksi sekuntia päälle. Simo spottaili suorituksen, että en enempää osaa sanoa kuin että ilmeisen vahva suoritus kuitenkin. Dynamiciakin Päivin piti päästä koittamaan. Static treenataan tyhjällä mahalla, mutta dynassa pitäisi olla hieman syönyt. Epäilen että tämän takia Päiville tuli hurjimman näköinen samba, mitä itse olen ollut näkemässä. Spottasin suorituksen ja pintautumisessa jouduin ottamaan selästä kiinni, koska luulin tajunnan menetyksen olevan seuraava etappi. Bläkäriä ei kuitenkaan tullut. Pintaprotokolla meni oikein, mitä nyt aikaa meni ainakin sallittu. Toinen syy samballe saattoi olla siinä, että Päivi lopetti sadan kymmenen tienoilla, mutta oli vielä kolme metriä syvällä. Tästä piti vielä nousta pintaan ja siinä kului lisää aikaa ja voimia. Loiva nousu käännöksestä kohti pintaa olisi säästänyt muutaman metrin kuljetussa matkassa ja muutaman sekunnin ajassa. Tulos olisi silti ollut sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti