torstaina, elokuuta 11, 2005

10.8.2005 Jalkavaivat ja tyhjät keuhkot

Oli virallinen harjoitusvuoro ja Agatan kanssa hieman treenailimme. Menimme heti seitsemäksi, vaikka se vuoro taitaa alkaakin vasta puoli kasilta, mutta minkäs teet kun kortilla pääsee. Alkuun tehtiin staticia. Ehkä maha oli liian täynnä vielä kun ei tuntunut oikein kivalta. Tein kaksi kolmen minuutin staticia ja tuumasin että se riittää. Agata teki kolmosen ja hienosti taistellen 4.11. Tuumasi ennen suoritustaan, että "today I feel like fighting". Se on hyvä jos alkaa taistelutahto löytyä ennen kisoja.

Jotenkin en saanut vatsaani tarpeeksi rennoksi. Ensin tuntui ettei sinne mennyt juuri mitään ja nykäyksistä päätellen sanoisin, että pakissa oli vielä muonaa. Ei näköjään viisi tuntia riittänyt. Täytyy tunnustaa, että ei oikein huvittanut pistää kampoihin. Kai tuo toinen olisi mennyt kauemmankin, mutta jokin korvien välissä sai minut tulemaan reilussa kolmessa ylös. Sehän on selvää ja sen tiedostan, että kolmen minuutin ympärillä on tähän asti ollut aina tiukimmat hetket. Nyt ei motivaatio riittänyt siitä yli. Itse asiassa neljässä minuutissa on jo hauskaa. Voisiko tästä nyt vetää johtopäätöksen, että kolme minuuttia on itselleni se tulos joka menee huononakin päivänä. Hieman tuntuu tuskaiselta alkaa myöntää näin pieniä tuloksia. Sitä kuitenkin ajattelee, että kyllähän minä nyt teen parempiakin. Ainakin sen sanon, että ennätys on ennätys eikä sillä ole tasaisen suoritusvarmuuden kanssa mitään tekemistä.

Loppuun sitten tehtiin dynaa. Lämppäreinä DNF 35, 40, 50m. Kokeilin monolla tehdä DYN 50m ja se vielä meni, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja ottaa mono pois jalasta. Liikaa tullut tehtyä sillä eivätkä jalkapöydästä löytämäni uudet lihakset ole vielä palautuneet kunnolla. Vasemmassa jalassani on myös pieni haava, joka on hankautumalla tullut. Se on aika kivulias. Ehkä pitäisi levätä.

Tyhjilläkeuhkoilla tekeminen on alkanut kiinnostaa oikein kunnolla. Ensin lämppärinä viisi kertaa pohjaan. Ajan pohjassa mittaan joko sydämenlyönteinä tai nykäyksinä, yleensä ensin mainituina. Kymmenen lyöntiä on ihan hyvä, sillä niitä tulee aika harvoin. Ensimmäisellä tehdään pelkkä passiivinen uloshengitys. Viimeisellä ja ehkä sitä edeltävällä koetan tehdä pari negatiivista pakkaustakin. Siitä saa rintakehään kunnon kiristelyt. Ihan lopuksi tein vielä DNF 30m tyhjillä keuhkoilla. Passiivinen uloshengitys ja vähän vielä ilmaa pois, sitten pohjaan, ensimmäinen nykäys ja matkaan. Se oli yllättävän helppo veto, vaikka jonkin verran kiristi.

Ei kommentteja: