Ennen kuin lähdin hallille olin taas miettinyt, mitä aion tehdä. Tulin siihen päätökseen, että olen tyytyväinen, jos saan nelosen tehtyä. Tässä viime aikoina on tullut paukuteltua ennätyksiä niin paljon rikki, että pitääkin keskittyä kunnolla ja tyytyä vähään, jotta saa tulosta aikaiseksi. Olenhan nyt toki yli neljän kunnossa, mutta suuremman kuvion idea on siinä, että haetaan sitä tulosta, jonka voi tehdä aina. En vielä usko että neljä minuuttia olisi sellainen, jonka tekisin milloin vain. Kolme ja puoli menee. Jos taas tavoittelee joka kerta sitä vitosta tai jotain muuta, mikä on lähellä maksimeja, niin voi pettyä usein.
Tein taas pikkulämppäreitä yksistäni välillä 1.30 ja 2.30 sen kummemmin valmistautumatta. Ensimmäiseen varsinaiseen lämppäriin pyysin AP:n kolmeen minuuttiin. Nykäys tuli kai jossain kahdessa ja puolessa ja tuntui todella helpolta, vaikka niitä sitten tulikin koko ajan lisää. Lopetin neljässä minuutissa koska se oli päivän tavoite ja se tuli ensimmäisellä lämppärillä. Ei nyt sentään ekalla vielä ruveta tekemään hurjasteluja.
Toiseen pyysini merkit kolmen ja puolen mukaan. Nykäys tuli ehkä 2.40 kohdalla ja tuntui, että ei ollut niin mukava olla kuin ensimmäisellä. Suunnittelin tekeväni toisen nelosen, mutta kun neljä minuuttia tuli täyteen, lähdin taas tekemään viittätoista sekuntia kerrallaan lisää. Viisi minuuttia tuli täyteen yllättäen, ja vasta näillä main taisin ottaa kaiteesta kiinni. Vai olisiko se ollut hieman ennen viittä. Muistikuvat ovat hämäriä. Ajassa 5.13 tulin ylös.
Pintautuminen olikin sitten otsikon mukainen. Tulin rauhassa kaiteelle enkä mielestäni pompannut agressiivisesti pystyyn ja hengittelinkin kai aika rauhassa. Ensimmäisenä nappasin nenäklipsini irti. Sitten alkoi samba. Reaktioni siihen oli hihkaista kovaan ääneen "Samba!". Jatkoin hengittelyä ja valmistauduin protokollaan. Otin uimalasit pois ja riisuin märkäpuvun hupun. Sitten näytin merkin että olen kunnossa. Varmaan tuo nenäklipsi veti pasmat sekaisin. Huppuahan ei siis todellakaan tarvitse ottaa pois protokollassa. Hauskinta tässä oli se, että minulle piti kertoa, mitä olin tehnyt. En itse tajunnut ottaneeni huppua pois. Agata ja Simo sanoivat tästä, ja siinä repesin nauramaan kun tosiaankin hoksasin, että minullahan ei ole huppua päässä. Tämä suoritus olisi siis ollut hylätty pintautumisprotokollan takia. Mitään ylimääräistä ei saa puhua ennen kuin tuomari on hyväksynyt suorituksen. Näin ollen tätäkään ei rankingiin laiteta.
Treeni oli kuitenkin hyvä. Olen erittäin tyytyväinen viiden minuutin ylitykseen. Nelonen olisi ollut hyvä tulos myös, mutta kun kerran kulki näinkin hyvin niin mikäs siinä on silloin ollessa. Simo kertoi jälkikäteen vielä, että käteni tärisivät siinä viidesta minuutista alkaen. Sambana tuo oli voimakkain, mitä minulla on ollut, mutta ei se niin pahalta tuntunut. Ehkäpä eilinen lepopäivä vaikutti asiaan motivaation kautta. Torstain ennätysten jälkeen eilisestä tuskin olisi tullut mitään mainitsemisen arvoista. Perjantaina fiilistelin vielä iltapäivälläkin edellisillan tuloksia. Loppuun Agata halusi vielä tehdä dynaa. Tuloksena oli (taas) Puolan ennätys DNF 69m ja muuten vaan hyvä tulos DYN 103m. Itse otin iisisti, kun kerran olin sambannut staticissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti