Muistan jonkun joskus sanoneen ettei ole väliä missä asennossa putoaa, kun se ei vaikuta putoamisnopeuteen. Joko muistan tai olen käsittänyt väärin tai sitten joku on vain puhunut vastoin parempaa tietoa. Ylemmästä käppyrästä näkyy kuinka sukellan ja lopetan potkimisen vähitellen 15 metrin jälkeen. Vauhti alkaa hidastua 20 metrin kohdalla ja muistikuvieni mukaan tuossa vaiheessa jalat alkoivat painaa enemmän kuin muu kuljetus. Käännyn tuossa siis putoamaan takapuoli edellä.
Kääntymiseen taitaa olla monia syitä. Merkittävin on tietysti se, että vyöllä on 3-4 kiloa lyijyä. Toinen juttu on se, että keuhkoissa on ilmaa ja siis nostetta. Näin ollen lantiosta alaspäin minulla on enemmän massaa, joka pyrkii putoamaan nopeammin kuin ruotoni ylempi puolisko. Putoamisvauhtini laskee alhaisimmillaan noin 0,3 metriin sekunnissa, kun se parhaimmassa asennossa on noin metri sekunnissa. Vauhti tosin näyttää kiihtyvän uudelleen. Terävä piikki alhaalla puolestaan osoittaa sen kuinka paljon nopeampi kulkusuuntaa on vaihtaa, kun ei tarvitse erikseen enää kääntyä.
Ongelman voi myös korjata monella tavalla. Viime kesänä en tästä ongelmasta kärsinyt käyttäessäni kaulapainoa. Luovuin kuitenkin kurkun ahdistajasta Nizzassa, kun se ei vain tuntunut hyvältä. Itse asiassa kuvittelen, että ilman kaulapainoa kaulaa on helpompi pitää rentona ja sekä paineentasaus että suuntäyttö on helpompaa tehdä oikein. Pyrkimyksenäni oli siis kaikin mahdollisin keinoin välttää runttaaminen ja väkisin tekeminen.
Toinen tapa on käyttää monoa "jarruvarjona". Vapaapudotuksessa laitetaan jalat sen verran koukkuun, että mono kääntyy hieman jarruttavaan asentoon. Kun jalat muuten olisivat hydrodynaamisessa asennossa ja kärkkäitä putoamaan nopeammin, hidastaa mono tässä tapauksessa sen verran vauhtia etteivät jalat pääse siirtymään tunnustelijan paikalle. Pääkoppa edellä on tietysti paras mennä.
Jalkojen koukistaminen ei kuitenkaan, itselleni ainakaan, ollut niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Onnistuin siinä useita kertoja, mutta en ehtinyt oppimaan homman jujua niin, että se olisi mennyt selkärankaan. Menetelmästä oli silti apua. Ehkä asennon säilyttäminen vaatii vielä pieniä apupotkuja, joita olen porukan kuullut tekevän.
Yllä olevassa käppyrässä on puolestaan data hyvin kauniista sukelluksesta. Kyseessä on juuri samainen, jo aiemmin hehkuttamani, paineet ilman käsiä tasaamani 30-metrinen sukellus. Kun molemmat kädet saivat olla koko ajan edessä, oli myös asennon säilyttäminen helpompaa. Jos pidän nenästä kiinni, tuon silloin myös toisen käteni koukkuun ja taittelen sen kaverinsa viereen. Asennon pitäminen ja pienet korjausliikkeet ovat helpompia, kun kädet saa pitää edessä koko ajan.
En minä kai tästä muuten mitään mussuttaisi, mutta jos nyt ajatellaan vaikkapa ajankäyttöä niin perse edellä putoaminen vaan kestää niin tavattoman kauan. Hidas tapa vie 1:23 ja nopea tapa 0:56. Täytyy tosin huomioida se, että nopeammassa sukelluksessa tasasin ilman käsiä, mikä on nopeuttaa sukellusta huomattavasti. Kädet koukussa vastaavaan mennee aikaa noin 4-6 sekuntia kauemmin.
Onpahan taas opeteltavaa!
Laitetaan vielä loppuun kelkkasukelluksen data. Se on aina hauskaa. Mentiin kolmepäällä kelkalla nopeasti kolmeen kymppiin. Pitkä pohja-aika johtuu lähinnä siitä, että ranskalaisten harakiri-kelkkaa piti maanitella toimimaan. Kyydissä oli paljon väkeä eikä härveli meinannut jaksaa nostaa. Pintaan kuitenkin päästiin ja Francois antoi tämän jälkeen ohjeen jättää painovyöt veneeseen, jos vielä kelkkailisimme kolmestaan.
