Käytiin Simon kanssa Kaatialassa vähän sukeltelemassa. Kameraa ei tullut mukaan, joten mitään visuaalista tästä reissusta ei jäänyt käteen. Tälle päivälle oli luvattu sadetta jossakin muodossa, mutta aamulla keli oli vain pilvinen. Soittelin Etelä-Pohjanmaalle ja sain kuulla, että siellä paistaa aurinko, mistä päättelin sääennustuksen oleva ehkä silti oikeassa, mutta muutaman tunnin myöhässä. Kannatti siis lähteä.
Paikan päällä oli tajuton kasa laitesukeltajia emmekä saaneet autoa syvään päähän parkkiin, vaan sieltä oli tultava peruuttamalla takaisin. Vaihdoimme vermeet matalassa päässä pressun päällä, otimme kamat mukaan ja lähdimme toiseen päähän. Vesi oli sulaa noin viisitoista metriä reunasta ja koko leveydeltä, joten laitesukeltajien sekaan sopi hyvin.
Aloitimme varovasti reilun viidentoista köydellä, mutta pian se olikin sitten pohjassa. Pohjapainojen ja pleitin välinen marginaali oli puolentoista metrin luokkaa eli ihan mukava turvaväli. Kivien kerääminen onnistui silti.
Vesi oli kirkasta ja näkyvyys hyvä. Pohjalevy näkyi pintaan 17 metrin syvyydestä ja valot päällä 28 metristä. Pohjassa oleva lentokone alkoi näkyä suunnilleen kympissä ja kallioita oli paljon mukavampi katsella kun ne näkyivät selkeästi. Kaksi kertaa kävin pohjalla, mutta kylmä tuli nopeasti varsinkin syvien jälkeen, kun paineessa puristunut neopreeni ei lämmittänyt syvällä yhtä hyvin kuin pinnalla. Ylös tullessa tuntui kuin olisi noussut lämpimämpään veteen, kun neopreeni laajeni ja alkoi pitää lämpöä paremmin. Tunne oli kuitenkin kuin kesällä.
Virallisen konsta-osuuden jälkeen alkoi melkein se hauskempi osasto, kun ryhdyimme fiilistelysukelteluihin. Kallioita tuli katseltua hyvinkin tarkasti ja mikäs noilla näkyvyyksillä oli ihaillessa. Sukelluskelloa piti myös käydä katsomassa, vaikka loppupuolella pinta-aika meni vilusta värisemiseen. Jos onnistui lopettamaan hytinän kymmeneksi sekunniksi niin siinä saattoi vetää jonkun verran ilmaa keuhkoihin ja sukeltaa. Veden allahan ei vilu tule eikä siellä tunnu.
Viihdyimme vedessä reilun 50 minuuttia, mitä voidaan pitää hyvänä kestona veden lämpö huomioon ottaen. Varustuksen heikoksi lenkiksi osoittautuivat 3mm sukat, sillä jalat olivat ensimmäisenä tunnottomat. 5mm hanskat sen sijaan toimivat hyvin, vaikkakin etusormi on kolmisormi-mallisen tumpun heikko kohta.
Konstan treenaaminen saa aivan uusia ulottuvuuksia, jos avovesikautta on mahdollista pidentää tästä suunnasta. Perinteiseen toukokuiseen aloitusajankohtaa verrattuna sukelluskausi saadaan kaksi kuukautta pidemmäksi. Ensi viikonloppuna ei välttämättä ehdi, kun on SM-kisat. Outoa kun halutaan altaassa lillua, vaikka vedet ovat jo (melkein) sulina.
lauantaina, maaliskuuta 17, 2007
sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007
11.3.2007 Hylkeitä Kaukajärvessä?
Kaukajärvessä tosiaan käytiin taas vähän puljaamassa. Kelit olivat heikentyneet viikon takaisesta aika tavalla lämpimien kelien takia. Jäällä oli noin viidestä kymmeneen senttiä pehmeää jääsohjoa, joka antoi jalan alla periksi. Lämpimästä ilmasta huolimatta viikko sitten sahattu avanto oli saanut uuden muutaman sentin jääpeitteen.
Saimme heti alkuun huomata, että avantoa ei ollut tehty kolmelle miehelle. Päivän paras keksintö olikin jään reunalta lähteminen, jossa maataan mahallaan avannon reunalla ja pulahdetaan siitä suoraan pää edellä veteen. Kolmionmuotoinen avanto on siitä hyvä, että joka jannulle on oma sivunsa.
Köysi laitettiin samoin kuin viimeksi, mutta sillä erotuksella, että otimme mukaan myös toisen noin kolmetoistametrisen köyden, jonka viritimme pohjan suuntaisesti. Pienen painon avulla se saatiin suoraksi ja näin hieman pidemmän matkan sukeltaminen tuli mahdolliseksi. Kaukajärven vesi oli sen verran kirkasta, että sukeltava kaveri oli periaatteessa koko ajan näkyvissä. Pinnalta näkyi pleitille ja pleitiltä näkyi melkein vaakasuoran köyden päähän. Koko ajan tiedettiin, missä sukeltava kaveri menee ja narun päästä näkyi pleitillä olevan kaverin lamppu. Olihan pleittikin valaistu, mutta lamppu vetäisi patterit tyhjiksi noin puolessa tunnissa.
Suoraksi vedetty köysi oli kyllä merkittävä apu sukeltamisessa. Ilman sitä ei uskaltaisi mennä lanyardia kauemmaksi pleitistä. Kuten videoista näkyy niin lanyradia ei näissä sukelluksissa käytetty, sillä sen käyttö ei ollut ihan perustelua. Vaara sotkeutua ylimääräisiin naruihin olisi ollut suurempi kuin siitä saatava höyty.
sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
