Keskiviikon varsinainen harjoitusvuoro meni ihmetellessä. Agata soitteli iltapäivällä ja kertoi, että kauan kaivatut märkkärit olivat tulleet Eliokselta. Eipä siinä mennyt onneksi kuin kaksi kuukautta. Ja sitten joku Lauri ihmettelee, kun sai omansa kahdessa viikossa, mikä kuulostaa jo mukavammalta toimitusajalta. Tarkoitus oli tehdä ihan puhtaasti dynamicia, mutta puku pitikin laittaa heti päälle ja sitä kokeilla. Hieman oli jännitystä ilmassa, kun sitä rupesi pukemaan. Mittatilaustyönä teettäminen on jännää, jos on ottanut itse mitat. Laitoin puvun päälle ja ilokseni huomasin, että se on sopiva. Oikea jalkani on ympärysmitaltaan edelleen pohkeesta ja reidestä noin sentin pienempi kuin vasen kollegansa. Mitat pukuun otin vasemman mukaan. Olisikohan onnistunut jos olisi lähettänyt epäsymmetriset mitat? Eipä nyt kuitenkaan luoteta italialaisiin liikaa. Täytynee kasvattaa oikeaa jalkaa.
Siinä kun sitten olin puku päällä niin päädyin spottaamaan Agatan staticia. Taisi olla huono päivä kun ei kulkenut. Itse en staticia viitsinyt edes yrittää. Tuo syömispolitiikka pitää olla kunnossa. Jos tekee staticia niin on oikeastaan hyvä jos menee nälkäisenä altaaseen. Dynassa taas nälkä tuo vilun nopeammin eikä tyhjällä mahalla jaksa tehdä. Nyt oli dynapäivä ja mahassa muonaa.
Olin aamulla käynyt tekemässä jalkasalin. Se hieman painoi jaloissa. Pisimmät vetoni olivat 50m. Keskittyminenkään ei ollut parasta mahdollista juuri tuon puvun saamisen takia. Aina jos on jotain mietittävää tai kokeiltavaa altaalla niin muista hommista ei tahdo tulla mitään. Sukeltaminen ei tuntunut kovin hyvältä ja kahdessa altaanmitassa reidet olivat ihan puhki. Sitä se teettää tuo treenailu. Uskoisin silti, että sunnuntaina vielä jonkun verran tuntuu koivissa, mutta herkkyys voipi olla huipussaan. Tiedä sitten taas siitä kuinka paljon sitä innostuu lenkillä käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti