Vuorossa olikin sitten vihoviimeinen valmistautumistreeni kisoja ajatellen. Aamulla menimme minä, Päivi ja Simo tekemään staticia Hervantaan. Intensiivinen treeniputki on ollut todella antoisa. Kisoihin lähtijät ovat saaneet valmistautua kunnolla. Itse olen ollut mukana lähinnä hankkimassa kokemusta ja avustamassa, mutta samalla olen samalla itsekin treenannut ja vieläpä aika lujaa. Mielessä on ollut osallistua seuraaviin kisoihin, mitä Suomessa järjestetään. Niitä ajatellen on ainakin valmistautuminen jo harjoiteltu. Olen pitänyt aika tarkkaa kirjaa harjoittelustani ja tuntemuksistani. Niiden avulla uskon saavani kehitettyä harjoitteluani.
Tavoitetteena oli tehdä staticia 4.15. Tämä siksi, että viime treenissä tavoite oli tasan neljä, mutta 4.15 tulikin kohtuullisen helposti. Helposti ja helposti, mutta suoritus oli selväpäinen ja vahva. Luulen että tasoni voisi olla korkeampi kuin tuo nelonen. Sanotaan tavoitteesta vielä, että määritän tason, johon lupaan olla tyytyväinen. Tavoiteajassa harkitsen uudelleen. Jos tuntuu, että vielä menee, niin sitten mennään. Pahin vaihe suorituksesta on kuitenkin paljon ennen tavoitetta.
Tänään tein 4.30. Jälleen kun tavoiteaika tuli, eli 4.15, päätin jatkaa vielä viisitoista sekuntia. Varovainen nosto saattaa olla ihan tervettä ihan senkin takia, että pääsee tuo kokemus karttumaan. Pahin tilanne mihin itsensä voisi ajaa, saattaisi olla sellainen, että aina paukuttaa ennätys silmissä menemään ja unohtaa muun siltä väliltä. Paha olo tahtoo olla suurimmillaan siinä kolmen ja puolen minuutin kohdalla. Siitä on vielä pitkä matka eteenpäin, jos aikoo yrittää tosissaan. Luovutus voi tulla helposti mieleen, jos ajattelee että hyvissä suorituksissa tällä kohtaa ei vielä tuntunut miltään. Filosofiani staticin treenaamisessa on siis jotain sinne päin, että kerätään kokemusta ja luottamusta, jotta voidaan varmuudella saavutta vähintään tietty taso.
Päivi teki staticia vitosen ja Simo seiskan. Simon suoritus kyllä näytti siltä, että olisi tullut vaikka kuinka paljon. Ennen kisoja revittelystä voidaankin sitten olla montaa mieltä. Itse asettuisin ehkä tukemaan ajatusta siitä, että säästetään kovinta nälkää itse kisaan. Itselläni ainakin saattaisi ilmetä epäuskoa juuri siinä muodossa kuin maanantaina oli eli pelkää sitä, ettei pystykään samaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti