Tiistaina teimme Mettovaaran Päivin kanssa static-treenin. Menimme päivällä yhdeltä hallille. Siellä on päivällä kesäisin aika hyvin tilaa; mitä nyt pari sataa pikkupoikaa hyppimässä altaaseen saattavat toisinaan olla tiellä. Static nyt ei onneksi vaadi kovin paljoa tilaa.
Alkuun tein esilämmittelynä pari kertaa staticin, jossa lopetan ekaan nykäisyyn. Kylmiltään se tulee puolessatoista minuutissa. Ensimmäinen lämmittelyvetoni oli kolmeminuuttinen. Lähdössä oli yksi ongelma. Halusin kokeilla kannattaako nenäklipsiä pitää koko valmistautumisen ajan kiinni. Valmistautumisrutiini siis on sellainen, jossa kellun selälläni ja hengitän pelkästään pallealla kolmen minuutin ajan. Tämän jälkeen hengitän minuutin ajan sekä pallealla että rintakehällä. Näitä ei siinä minuutissä ehdi kuin kolme tai neljä tehdä. Sitten hengitellään ihan tavallisesti vähän aikaa ja rutistetaan kehkot aivan tyhjiksi. Tyhjät keuhkot vedetään täyteen ja pakataan jos huvittaa ja sitten on valmista. Itselläni kävi hassusti tuossa, kun tyhjensin keuhkoni. Pääsi pää uppoamaan ja meni nenä täyteen vettä. Rauhassa nousin ja tyhjäsin nenäni ja tuumasin, että "höh". Päätin laittaa seuraavaan vetoon nenäklipsin kiinnin koko ajaksi.
Valmistautuminen oli kuitenkin niin hyvä, että mitäpä noita tuhlailemaan. Jatkoin arviolta 15 sekuntia tavallista hengitystä ja täytin keuhkoni ja aloitin lämppärini. Ensimmäinen nykäys tuli siinä kahden minuutin tuntumassa. Kolme minuuttia oli tavoite (AP) ja siihen asti tein. Ei oikein tuntunut parhaalta mahdolliselta, mutta harvoinpa ensimmäinen lämppäri sitä onkaan.
Toisen AP oli 3.30. Tällä kertaa nenäklipsi oli kiinni koko valmistutumishengittelyn ajan ja tulin siihen tulokseen, että itselleni sopii hyvin pitää sitä koko ajan. Tiedä sitten onko siihen jo tullut totuttua siinä, kun on dynamicia tehnyt ja pitänyt klipsin kiinni koko ajan. Pintautumisessa se tosin tulee irrotettua. Ensimmäinen nykäys tuli kahden ja puolen kohdalla. Tiistaina palleanykäykset olivat vaihtelevia. Tuli sekä pieniä että isoja. Kolmen minuutin kohdalla tuntuu olevan aina vaikeinta. Sen jälkeen hapen puute turruttaa aisteja sen verran, että elimistö keskittyy enää hengissä pysymiseen ja ignoroi suuren osan epämukavuuden tunteista. Myös muisti tuntuu heikkenevän.
Tuli neljä minuuttia ja aloin itse asiassa viihtyä olotilassani. Muistan hyvin hämärästi 4.15:n ja 4.30:n varmistukset, mutta merkit näytin oikein. 4.45:n jälkeen Päiviltä tuli komento "viidessä tuut ylös". Ehkä olisin tullut ilman käskyäkin. Ajassa 4.55 nostin pääni ylös ja aloin tuulettaa kehkojani. SAMBA!! Kyseessä oli sitten lievä samba, tosin huomasin sen itsekin käsistäni. Vasen käsi tuntui hieman horjahtelevan, mutta myös pääni oli jonkin verran tärissyt. Pintautumisprotokollan tein kuitenkin ihan oikein ja arviolta vieläpä vaaditussa 20 sekunnin ajassa. Sääntöjen mukaan tuo olisi ollut hyväksytty kisasuoritus, mutta tämäpä olikin harjoittelua. Suositus on sellainen, että samban jälkeen tulisi ottaa rauhallisesti enkä enää lähtenyt kokeilemaan.
Itselläni oli hieman ajatus siinä, että olisin tehnyt yhteensä kolme vetoa. Innostuin kuitenkin hieman liikaa neljän ylityksestä ja lähdin kohti viittä minuuttia toisella vedollani. Etukäteen olin ajatellut tosiaankin neljän minuutin luokkaa. AP 3.30 joten se olisi ollut ihan ok. Tuo 4.55 oli jonkin verran tyhmääkin. Jos PB on 4.31 niin ehkäpä 4.40 olisi ollut ihan tarpeeksi. Jo sekin olisi ollut mainio suoritus jos olisin tullut 4.30 tuntumassa ylös. Viime viikolla mietin perustasoa ja sen nostamista. Oikeastaan samat tarinat voisi copy-pasteta tännekin. Jos nyt tein 4.55 niin en sitä pidä oikeana enkkana - pidetään nyt harjoituksissa siitä samba-säännöstä kiinni jottei tule uunoiltua. Sanotaan nyt kuitenkin, että tässä staticissa en yhtä tyhmä ollut kuin dynamicin kanssa. AP 3.30 edelleen. Se nyt on sellainen, joka menee aika varmasti koska tahansa. Enemmänkin nyt tulee kiinnitettyä huomiota siihen, että menin PB:stä 24 sekunnilla yli. Ei näin. Ei näin. Ei näin. Tämä on tätä uutuuden viehätystä, kun en staticia ole tehnyt kuin tämän ja viime viikon ;)
Päivi teki omansa. Kaksi lämppäriä ja varsinaisen. Lämppärit olivat kolme ja kolme ja puoli. Vahvoja ja hyviä suorituksia, ei näyttänyt olevan ongelmia. Varsinainen suoritus oli AP 3.30. Yleensä Päivi on ottanut AP 3.00, mutta kun laitetaan vähän rima vähän korkeammalle niin ei tarvitse koko ajan olla merkkiä antamassa. Hyvä veto oli jälleen kyseessä. Tuntemuksista tähän en voi sen enempää kirjoittaa, kun en niitä itse kokenut. Päivi tuli ylös neljässä ja puolessa ja pintautuminen meni mainiosti. Yksi kommentti tähänkin siitä saadaan: "voi miks en ollut kauempaa, tuo oli niin helppo". Se olisi vielä mennyt ihan hyvin enemmänkin.
Lopuksi tehtiin vielä tekniikkaa sekä DYN että DNF. Itse tein kevyesti aiemman samban takia. Päivi teki loppuun uuden enkkansa DNF 56m. Olisi varmaan ollut ihan hyvä, että olisi myös sanonut etukäteen mitä tekee. Spottasin siitä huolimatta, luulin vain että minun pitää tekniikkaa seurata ja sitä sitten kommentoida. Kun tuli toinen käännös tajusin, että joo se tekeekin pitkää.
Treenin loppupuolella tein muutamia kertoja keuhkojen tyhjennyksen ja menin pohjaan hengailemaan. Nykäys tulee heti kun pääsee pohjalle, eikä siellä saata kovin kauaa olla. Kokeilin myös pakkaamista. Siinä on taiteenlaji, joka itselleni on jäänyt hieman hämärän peittoon. Ensinnäkin voidaan olla montaa mieltä kyseisen toiminnan terveellisyydestä. Aiemmin en ole ollut edes kiinnostunut siitä, vaan olen suosiolla luomuillut. Viime talven luomudynamic-sarjamme sitä vastoin Väinön kanssa taitaa jo olla kuopattu operaatio. Kaulapainoni on 2,5kg ja se on jonkinverran liikaa. Tosin pidän enemmän hieman upottavasta painosta kuin nostavasta. Tein jonkun 6-10 pakkausta ja kas; paino ei enää riittänytkään upottamiseen, vaan kelluin.
Rintakehän elastisuuden huomaa nyt paremmin, kun on noin kuukauden ajan tehnyt noita tyhjillä pohjaan keikkoja; enää ei kiristä rinnasta niin lujaa vaikka kuinka rutistaisi ilmat pihalle. Saman huomasin pakatessani. Ilmaa menee lisää tietty määrä, mutta kun on täyttä minulla tulee automaattinen paineentasaus pinnalla, korvat naksahtavat kun ei enempää sovi. En tiedä kuinka tehokkaita pakkaukset olivat, toisin sanoen paljonko ilmaa kykenin puristamaan palkeisiini. Ajattelin kuitenkin olla varovaisempi tämän touhun kanssa. Tavoitteeni ei ole saada 14 litraa ilmaa sisään. Oikeastaan en osaa ajatella pakkausta muuhun kuin constantiin. Siinä pakkauksesta saatava hyöty tuntuisi olevan merkittävin. Tottahan staticissa myös, mutta mietin vain sitä saako siinä oltua sitten niin rentona. Dynamiciin ajattelisin, että siinä voi olla vielä hankalampi olla rentona. Tietysti kaikkeen tottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti