Sunnuntain touhuiluissa tuntui selvästi väsy. Jotenkin vaan oli innoton ilmapiiri. Kuitenkin vapaasukelluksessa aika paljon on kiinni siitä, että vaan viitsii. Viitsimisestä on kyse siinäkin, että jaksaa motivoitua kestämään hiilidioksidin aiheuttamaa tuskaista oloa. Jotain piristävääkin sentään oli; sain mononi eilen. Kuten olen aiemminkin todennut, kaiken uuden testailu hajottaa keskittymistä niin, että on vaikea tehdä kurinalaista treeniä. Monoa tuli siis testailtua.
Olisi ehkä pitänyt keskittyä tekemään heti alkuun paljon lyhyitä vetoja DNF. Se olisi saattanut auttaa huvittamisen suhteen. Muistaakseni tässä kesän aikana on aiemminkin ollut vastaavia, mutta ne on saanut kuitattua suurella määrällä vetoja. Nyt piti panna aika pian mono jalkaan ja ruveta kokeilemaan. Karol sen tosiaan Tallinnasta toi ja rahat olivat kuulemma riittäneet. En tiedä oikein mitään monon teknisistä jutuista niin annoin Karolille aika vapaat kädet tuoda "sellainen hyvä, lähinnä dynaan". Jäykkyydeltään mono on medium/hard. Mitä jäykempi räpylä on sitä lujempaa sillä pitäisi päästä. Tosin myös voimaa pitää käyttää samassa suhteessa enemmän.
Kokeilin tehdä 50m vetoja tavalliseen rauhalliseen tahtiini ja laskin että potkuja menee kuusi kappaletta 25 metriin. Käännös on monolla vaikeampi tehdä. Tai sitten en vielä osaa oikeaa tekniikkaa monon kanssa kääntymiseen. Luulisin että viikon parin tekniikkarymistely voisi olla poikaa. Unohtaa täysin kaikki muu ja keskittyä tekemään n x 50m DYN lyhyillä palautuksilla. Aika tylsäähän se on, mutta sillä saa pirun hyvän rutiinini tekemisiinsä.
Mono painaa aikalailla jalkapöytää tuosta vähän ennen varpaiden alkua; tiedä nyt miksi sitä kohtaa pitäisi sanoa - päkiän pimeä puoli. Tein sitten vähän muutakin. Mielenkiintoisinta antia oli DNF tyhjillä keuhkoilla. Tein kaksi kertaa 25m, ensimmäisellä passiivinen uloshengitys ja toisella rutistin vähän vielä lisää ilmaa pois. Ensimmäinen ei tuntunut oikein miltään, mutta toisessa tuntui jo aika "hassulta". Kuvittelin silti, että olo olisi kamalampi.
Laitoin vielä monon jalkaan ja kokeilin tehdä aikaisemmin mainitsemiani sprinttejä. No jätetään monikko pois. Tein yhden DYN 75m sprinttaamalla. Vauhti ei tosin pysynyt vakiona vaan kiihtyi loppua kohti. Viimeisellä suoralla oikeastaan otin ihan kaiken jaloista irti. Sekin tuntui aika "hassulta". Reidet ja alaselkä olivat kivasti hapoilla. Palleanykäyksiä en huomannut vaikka matka oli pidempi. Voi tosin olla etten tohinoissani niitä huomannut. Maksimitulosta ajatellen arvioisin tälläisen täyden vauhdin olevan epäedullinen. Pääkopan puolella tuntui lopussa hieman samalta kuin jossain rauhallisen vauhdin ennätyssukelluksessa. Pitäisi tehdä näitä enemmän niin osaisin sanoa missä tuo maaginen raja kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti