Eilen oli dynapäivä, joten nyt maanantaina on dynapäivä myös. Ei siis johdonmukaisuutta tai vaihtelua. Suurimmat ongelmat koettiin ennen treeniä. Tarkoitus oli mennä Hervannan matalaan altaaseen. No sinne lähdimmekin mukavassa kello neljän ruuhkassa. Keskustasta poispääseminen tuotti vaikeuksia. Hervannan päässä taas huomasimme, että ovi on lukossa. Sen ainoan kerran, kun en tarkan luonteeni mukaisesti tarkastanut kaikkea etukäteen, se koituu kohtaloksi. Maanantai on Hervannan huoltopäivä.
No ei muuta kuin nokka kohti Kalevaa. Sinnekään emme pääse, koska halli oli ihan tajuttoman täynnä. Noin viisisataa pikkukakaraa täyttää altaan aika hyvin. Olisi siellä ollut yksi uimahyppääjäkin, joka olisi halunnut treenaamaan, eikä hänkään päässyt. Kalevan hallin ystävällinen henkilökunta soitti puolestamme Tesomaan ja Pyynikille kysyäkseen pääsisimmekö kenties sinne. Pyynikillä oli kolme ihmistä altaassa. Sinne siis. Hassua kun tähän kierrokseen meni reilu tunti aikaa ja Pyynikin halli olisi alunperin ollut kaikkein lähimpänä; alle 10 minuuttia kävellen.
Pyynikin altaan profiili on.... erilainen. Matalassa päässä vettä on metri ja syvässä neljä. Vesi syvenee ensin hieman loivasti, sitten vähän jyrkemmin ja neljässä metrissä onkin hyvän matkaa tasaista. Tultaessa syvältä matalaan pitää huolehtia siitä, että ottaa suunnan kohti pohjaa. Muuten tultaessa metrin syvälle osuudelle pintautuu vahingossa. Jos taas koko ajan seuraa pohjaa niin siitähän tulee lisää matkaa, eikö totta.
Monoräpylään totuttelu vienee aikansa. Nyt ainakin, kun on kahtena päivänä peräkkäin käynyt, ovat jalkapöydät aika arkana. Tekniikkaa tuli tehtyä. DYN 50m on aika lailla hyvä siihen. Kun tuossa joku viikkoko sitten tein sen satasen dynaa, niin pahin pituudenmetsästyksen nälkä meni siihen. Toisaalta koko kesän tekniikkaharjoittelu oli kasvattanut aika kovan innon. Nyt taitaa olla parasta taas hinkata tekniikkaa sekä motivaation että uusien varusteiden takia. Ei kuitenkaan huvita pelkkiä 50m vetoja tehdä, paitsi DNF. Ainakin se yksi pitkä pitää tehdä. Mietin sitä, pitäisikö tehdä vaikka DYN 75m monta kertaa per treeni. Tulisi kuin varkain lisää metrejä perusmatkaan. Treeneissämme on ollut sääntönä, että yli 50m sukellukset spotataan. Se vähän ärsyttää, kun tuo 75m on itselleni helppo. Ei sitten mitään ongelmia. Siinä aina joutuu kaveria vaivaamaan. Tietysti turvallisuus on tässä lajissa kaiken lähtökohta, mutta voisiko tässä tapauksessa ajatella, että rajat olisivat yksilölliset. En varmasti ole ainoa, joka tästä "kärsii".
Oman kehityksen kannalta selkein havainto tuli jälleen tyhjillä keuhkoilla uunoilun parista. Kun ensimmäistä kertaa tätä harjoitusta kokeilin, pelkkä passiivisen uloshengityksen ilman määrä kiristi rintakehää pohjassa. Siis neljässä metrissä. Nyt saa tehdä kolme negatiivista pakkausta, jotta alkaa kiristää. Se on kyllä hieno tunne, kun maha painuu kasaa ja rintaa puristaa ja oman pulssinsa kuulee harvoin mutta todella voimakkaana. Ja nykäykset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti