Lähdettiin sitten Heramaanjärvelle Väinön kanssa. Kuljetuksen kanssa oli alkuun pientä ongelmaa, kun kummallakaan ei ole autoa. Sitten Väinön kaveri Peltsi teki vuoden kultturiteon ja lainasi Volvoaan meille. Iso kiitos siitä. Kamerakin oli vaihteeksi mukana, mutta patterit loppuivat ennen kuin oltiin edes veden äärellä. Se niistä kuvista, mutta pannaan tuohon yksi matkanvarrelta otettu.
Ensin käytiin Hong Kongissa katsomassa Väinölle neopreenisukkia ja -hanskoja. Olisi melkein voinut arvata ettei siellä ollut kumpiakin. Sukat sentään saatiin, vaikkakin hieman isot taisivat olla. Jälleen opittiin, että aina kannattaa lainata kaikki mahdollinen, mitä suinkin on saatavilla. Itsekin modasin omia varusteitani. Leikkasin sukistani kärjet pois, jotta saisin paljaan jalan monoon ja sukan vedettyä taskun päälle. Viimeksi kun laitoin sukan taskun sisälle, ei veri meinannut kiertää ja jalkoja puristi pirusti. Ratkaisu oli toimiva, mitä nyt kylmä vesi hieman tuli sisään.
Tein ensimmäisen lämppärin 22 metriin. Toisen 21 ja kolmannen 25. Sitten lähdin tavoittelemaan pohjaa. Tällä kertaa saimme poijun vähän syvemmälle kuin viimeksi, joten kävin 29,5 metrissä. Pohjalla oli paljon pimeämpääkin. En tiedä mistä se johtui. Viime kerralla pohjapainot näkyivät melkein kymmenen metrin etäisyydeltä, mutta nyt parin metrin päästä. Tein vielä kurotussukelluksen ja sain mittariin 29,8m. Enkkaa ei saa kolmeenkymppiin millään, kun pohja ei anna periksi.
Fiilis ei ollut paras mahdollinen. Kämppikset ovat tuossa nuhailleet ja muutenkin olen ollut tavannut tukkoista väkeä. Arvelutti jopa olenko itse heikommassa kunnossa kuin tavallisesti. Paineentasaus arvelutti etukäteen eniten. Jos paine ei tasaannu tai siinä on ongelmia, on jotain nuhan poikasta onteloissa. Tuntui, että keuhkoja ei saanut täytettyä parhalla mahdollisella tavalla. En ehtinyt venyttelemään, joten vatsakaan ei tuntunut rennolta.
Halusin kokeilla myös ilman räpylöitä. Avosukilla teki hieman tiukkaa, kun neliasteinen vesi viilenteli varpaanvälejä. Alaspäin meneminen oli helppoa, paineentasaus sujui mukavasti. Tein vain yhden vedon, mutta sillä kävinkin 20 metrissä. Sanotaanko, että siinä tuli yksi päivän tavoitteista. Siis niistä, joista olen aiemmin kertonut.
Saatoin kuitenkin tehdä jotain väärin. CNF-vedon jälkeen keuhkoputkessa tuntui pientä korinaa, kun hengitin kunnolla tyhjäksi. Kesän kokemukset Asikkalan reissulta palasivat mieleen, ja siinä tulikin sitten yskittyä ja räittyä kunnolla, kun koetin varmistaa, onko yskässä verta vai ei. Jotain pientä, hivenen ruskeaa siinä oli. Olin kutakuinkin varma verestä ja ajattelin lopettamista. Sukelsin vielä Väinön rinnalla kerran vajaaseen pariinkymppiin ja varmistuin asiasta.
Annoin kelloni Väinölle, jotta tämä saattoi kokeilla vielä tavoitettaan. Itse lopetin sukeltamisen. Väinö teki hienosti viimeisellään kaksikymmentä metriä ja lähdimme rantaan. Aika sissi mies kyllä oli kun sukelsi ilman hanskoja. Mittari näytti pinnassa 17 astetta lämmintä. Pohjalla sitten oli viileämpää. Suuri lämpötilaero oli jossakin kymmenen metrin tuntumassa. Pintaan tullessa oli mukavaa päästä kymppiin, kun oikein huomasi kuinka tulee lämpöisemmille vesille.
Kun tulimme rantaa, vettä satoi kaatamalla. Toki oli satanut vielä kun olimme vedessä, mutta ei siitä siellä ollut haittaa. Onneksi olin peitellyt varusteemme rannalla tyhjällä monokassilla, joka näköjään pitää vettä aika hyvin. Autolle menimme märkkärit päällä. Ei edes ajatusta vaihtaa rannassa. Autolla alkoi sitten tetsausoperaatio vaatteiden vaihto.
Keuhkoissa tuntui hieman ikävältä autollakin. Yskin vielä lujaa ja yritin saada selville tuleeko sitä verta vai ei. Vähän sattui, ehkä enemmän oikealle puolelle ja pienen verijäljen sain aikaiseksi. Tiedä sitten johtuiko tämä sukelluksesta ja paineesta vai siitä, että yrittää väkisin yskiä niin lujaa, että saa veripisaran puristettua. Hieman tuo säikäytti. Ehkä ihan hyvä saada vaihteeksi varoitus elimistöltään. Toisaalta taisin suhtautua vähän vainoharhaisesti tuohon. Ainakaan en pahentanut tilannetta, vaan lopetin heti kun epäilin. No melkein heti. Kesällä Asikkalassa ihmettelin vain kun yskittää, mutta jatkoin sukeltamista.
