31.1.2006 Asiallista toimintaa

Uinti selällään, Dolphin

6 x 100m, palautus 15s
4 x 200m, 45s
6 x 100m, kovaa, 45s

vapaauinti 400m
rintauinti 400m

Jalkateräni ja vatsalihakseni huusivat tuskasta ensimmäisen vartin jälkeen, mutta huomasivat pian protestoinnin olevan turhaa ja vaikenivat.

29.1.2006 Kaikkea pitää kokeilla

Kävin Paimiossa ja Turussa treenailemassa Sunken Logsin porukan kanssa. Kaakelit olivat puhtaampia ja aurinko paistoi. Pitää varoa, mitä toivoo, sillä se voi toteutua.

30.1.2006 11:05
Jaahas. Varoitus päti sitten kaksisuuntaisena.
Sunken Logs

24.1.2006 Paikat taas auki

Kaksi päivää riittäköön huilaamiseen ennen treenaamisen jatkamista. Mukanani oli Eerolta lainaamani flyer, jonka ostamista harkitse. Ihan mieletön kapistus! Voima välittyy mahtavasti ja tuntuu kuin mono olisi jalkojen suoranainen jatke.

Viidelläkymmenellä metrillä flyer otti 2-3 potkua vähemmän ja oli pari kolme sekuntia nopeampikin. Lisäksi tekniikka tuntui paljon paremmalta. Mutta koska mikään ei valehtele niin kuin tunne, haluan nähdä menoani videolta ennen kuin teen ratkaisevia päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Flyer painaa noin 3,5 kiloa, mutta on kelluva. Ehkä massa vaikuttaa jämäkkyyteen ja hyvät jalkataskut voiman välittymiseen. Ylöspotku tuntui myös erittäin eteenpäinvievältä, minkä arvelen olevan kelluvuuden ansiota. Sekä alas että ylös potkiessa pystyin käyttämään kokolailla saman verran voimaa. Tunne oli hieno. Tein treenin ilman pukua.

10 x 50m flyer, ajat 28-31s
2 x 50m dolphin, ajat 33,5s ja 32s
1 x 75m flyer, 44,8s

uinti selällään, dolphin
6 x 100m, 10 sek palautus

potkut

16 x 15 potkua kyljellään (8+8)
8 x 360 astetta (hidas kiertoliike) ~ noin 20 potkua
1 x 50m, noin 50 potkua :)

Kisoihin valmistautuessani en loppuvaiheessa enää tehnyt potkuja ilman räpsiä. Ensinnäkään niissä ei ollut mitään haastetta ja toisekseen varsinkin oikea nilkkani anoi jo armoa, joten säästelin sitä monoiluun pelkästään. Potkut ilman räpsiä, yllättävää kyllä, rasittavat nilkkoja aika tavalla. Ehkä tuohon oikeaan nilkkaani on jäänyt jotain vikaa kolmen ja puolen vuoden takaisesta murtumasta.

Oli mukava treenata, kun ei "tarvinnut välittää" - kunhan vain teki täysiä. Potkut antoivatkin mukavasti haastetta, kun niitä ei ollut hetkeen tehnyt. Kyljellään potkimista joutui pari kertaa miettimään, ja samalla ottamaan pari vaihtopenkillä ollutta lihasta mukaan hommiin. Kiertoliike sujui helposti, vaikka onkin myönnettävän, että kyljellään potkiminen on aina ollut haasteellisin tapa edetä.

21.1.2006 Hervanta Underground Apnea

Kisat menivät mukavasti. Järjestelyt pelasivat ja kilpailijat tekivät vastuuntuntoisia suorituksia eikä ylilyöntejä tullut. Minä olin ensimmäistä kertaa järjestämässä kisoja, joten olin varma siitä, että jotain oleellista unohtuu. Simo, Kimmo ja Laura antoivat kuitenkin luottamusta kertomalla omista kokemuksistaan kisoista ja niiden järjestämisestä.

Organisaatiossa jokainen hoiti hommansa juuri niin kuin se kuului hoitaa. Osasin odottaa, että väki tekee sen, mitä täytyy, mutta yllätys oli se, että hommat hoidettiin paremmin kuin hyvin. Järjestäjän näkökulmasta minulla oli hyvä miehistö; itse kisapäivänä en enää joutunut tekemään oikeastaan mitään. Kaikki oli kunnossa ja porukka hoiti homman kotiin.

Kimmo piti alkuun briefingin kisasta. Säännöt käytiin läpi ja kerrottiin, mitä hyväksyttyyn suoritukseen tarvitaan. Puhuttelun lähtökohta oli turvallisuus; tekijä josta ei missään tapauksessa tingitä. Kimmo toimi tosiaan päätuomarina, jota Timo ja Laura avustivat. Eturistiriidat vältettiin siten, että Laura tuomitsi miehiä ja Timo naisia.

Kilpailu meni hyvin. Staticissa nähtiiin pelkästään valkoisia kortteja, mikä oli todella ilahduttava asia. Timo teki pohjat 7:47, toisena oli Simo 7:34, mikä oli mahtava suoritus kaiken sen mediaryöpsytyksen keskellä. Antero oli staticin kolmas 6:08 ja minä 5:07. Antti teki 4:19 ja Eero 4:04 hieman kuumeisena.

Omaan staticiini lähdin tekemään neljää minuuttia tai jotain sinne päin. Kun olin varautunut olemaan kiinni järjestelyhommissa, tuumasin ettei tuloksilla ole mitään väliä. Kun lämppärinä ollut kolmeminuuttinen ei tuntunut miltään saatoin mennä rauhassa suoritukseeni. Nelosen kohdalla ajattelin, että mennään vielä puoli minuuttia ja sitten, että otetaan nyt vitonen. Vitosen jälkeen halusin varmistaa valkoisen ja tulin ylös eikä olossa ollut mitään ihmeellistä. Se oli vahva veto, ja olen siihen todella tyytyväinen.

Naisten sarjassa Susannan ja Päivi jakoivat staticin kärkituloksen 4:47 ajalla Lauran ollessa kolmas ajalla 4:17 ja Johannan neljäs tuloksella 4:04. Johanna oli myös hieman huonossa kunnossa eikä halunnut lähteä tekemään dynamicia. Eero teki saman päätöksen. Harmillista että Suomen ennätysten haltijat jättivät dynamicin kokonaan väliin, mutta minä nostan molemmille hattua, että malttavat jättää lajin väliin, kun ovat sairaina. Itselleni tuollaisen päätöksen tekeminen olisi ollut kova paikka.

Dynassa minä tein pisimmän sukelluksen 138 metriä, mikä jäi metrillä omasta parhaastani. Sukellus oli todella rajoilla. Kimmo sanoi, että vähän vielä niin se olisi ollut samba. Pintautumisen tein kuulemma niin ammattimaisesti, että siinä ei mies päässyt tärisemään ollenkaan, kun olin niin hyvin kyynärpäilläni laidan kaiteen päällä. Susanna vastasi päivän toiseksi pisimmästä 133 metrisellään. Timo teki 125m, Simo 118m, Päivi ja Antero 100m sekä Laura 75m. Antti sai punaisen kortin sambattuaan kohtalaisen hyperventiloinnin jälkeen.

Lämppärit tuntuivat hyvältä, joten päätin lähteä tekemään fiilispohjalta. Tiesin että 125m tuntumaan todennäköisesti mennään. Sukelluksen aikana tarkkailin koko ajan tajuntaani ja pidin vauhdin tasaisena. Eero kellotti sukelluksen ja sanoi, että jokainen 25 metrinen oli about samaa luokkaa. 125m käännöksessä ajattelin, että vielä voi mennä, mutta ei hirveän kauas. Tuumasin että kohta alkaa mennä liian hämäräksi ja tulin ylös. Samba oli lähellä, mutta vain lähellä. Ajattelin ensin, että ylöstulo näytti pahemmalta kuin miltä se tuntui, mutta näin ei tainnut olla.

Kilpailun tulokset

Naiset
1. Susanna Saari 4:47 min, 133 m, 123,9 p
2. Päivi Mettovaara 4:47 min, 100 m, 107,4 p
3. Laura Tuominen 4:17 min, 75 m, 88,9 p

4. Johanna Nordblad 4:04 min, dns, 48,8 p


Miehet
1. Timo Kinnunen 7:47 min, 125 m, 155,9 p
2. Simo Kurra 7:34 min, 118 m, 149,8 p
3. Kalle Rajala 5:07 min, 138 m, 130,4 p

4. Antero Joki 6:08 min, 100 m, 123,6 p
5. Mäkelä Antti 4:19 min, dsq, 51,8 p
6. Eero Soralahti 4:04 min, dns, 48,8 p

Tulokset netissä

Kuvittelin että kisojen järjestämisessä olisi enemmän tekemistä. Kyllähän siinä kaikenlaista oli, mutta ei se liian paha rasti ollut. Taidan osallistua järjestämiseen toisekin. Suoritusten suhteen pitää treenata lisää. Tuolla static-tuloksella minun pitäisi sukeltaa 50 m Timoa pidemmälle dynamicissa. No ei ole paha; jos Timon ja nyt myös Simon staticit ovat maailmanluokkaa niin silloin minun dynani pitää viedä maailmanluokan tasolle myös. 175 m siis kiikarissa :) No ei vielä ensi viikolla...

17.1.2006 Toimii

50m
50m
75m
100m
139m

15.1.2006 Hidastus

Tehtiin ensin staticia kunnon valmistautumisilla. Simo teki 7:34, mikä on miehen uusi ennätys. Minä tein 4:07 helposti. Olisi mennyt enemmänkin, mutta kun ei voisi static enempää kiinnostaa. Pahaa oloa voi nauttia sitten kisoissa niin paljon kuin sielu sietää.

Dyna on vaikeampi juttu. Periaatteessa kiinnostaisi tehdä pitkä, mutta toisaalta se vähän pelottaa. Tavoite on valkoinen kortti, joten lienee fiksua ottaa maltillisesti.

Tein tänään vähän enemmän pitkiä. Tavoitealue oli 75-100m. Sarjasta tuli muistaakseni seuraavanlainen. Tai sinne päin.

75m 44s
75m 46s
100m 61s
75m 47s
100m 63s
100m 64s
111m 71s

Alkuun oli vaikeaa luottaa siihen, että kykenee sataseen. Sitten tuli ensimmäinen, mutta heti sen jälkeen tuli epäusko, kykeneekö sitä tekemään uudestaan. Vasta kun olin tehnyt satasen toistamiseen, alkoi tuntua, että matkan voi taittaa turvallisesti eikä nykäyksistä, joita muuten tuli, tarvitse välittää.

Viimeiseen lähdin hakemaan yli satasta. Vauhtini oli todella hidas. Jos eilen tein satasen 59 sekuntiin niin tänään siihen meni useita yksikköjä enemmän. Varsinkin 111m oli hidas. Tein sen tarkoituksella, ja ilokseni huomasin, että se saattaisi olla parempi strategia kuin kova paahtaminen, sillä jalkoja hapotti huomattavasti vähemmän ja olo oli vahvempi pintautuessani.

Tämä tarkka kellottelu voi vaikuttaa vähän hölmön hommalta, ja tottahan on, että tässä lajissa aika ei ratkaise. Kellotuksella voi kuitenkin tehdä eroa eri tekniikoiden ja tapojen välille. Kun on numeerinen tieto käytettävissä, sitä on helppo verrata. Pelkkä fiiliksen tunnustelu voi johtaa harhaan. Hähää! Mikään ei valehtele enempää kuin tunne!

Taidanpahan olla oikeilla jäljillä; pitää vaan paukuttaa näitä pitkiä ja paljon, jotta tottuu pahaan oloon ja happoihin sekä siihen, että se ei ole niin vaarallista ja pelottavaa. Huomenna huilaan.

14.1.2006 Heikko pää

Etukäteen sovittiin Simon kanssa, että yritetään maksimeja. Olin henkisesti valmistautunut tekemään vähintään 150 metriä, ja paineiden kerääminen oli sen mukaista. En tiedä, mikä järki tai pikemminkin sen puute siinäkin taas oli. Huhuu! Olen kerran tehnyt 125 metrisen hyväksytysti ja haluan seuraavan askeleen olevan noinkin kaukana. Tyhymä.

Toisaalta taas pelottaa. Ei ole tarpeeksi luottamusta tehdä pitkiä vetoja, sillä viime kerralla tuli niin kylmää kyytiä rajojen kokeilussa. Yritin ensin pari kertaa tehdä pitkää, mutta kun siitä ei tullut mitään luovutin vuoron Simolle ja yritin uudelleen vasta, kun hän oli tehnyt omansa.

Pieni jäähdyttelytauko ja toteaminen, että ehkä reilu satanenkin on tänään hyvä tulos, niin alkoi sujua paremmin. Tein lopulta 122m ja aikaa siihen kului 67 sekuntia. Seiskavitosia tein useampiakin, ja nopeammalla vauhdilla. Keskiviikkona siihen meni 51,5s ja tänään parhaimmillaan 41,2s. Aika huomattava ero. Tämä nopeampi kyllä hapotti vähän enemmän, mutta keskiviikon vedot nyt vaan olivat ihan perseestä. Satanen meni nopeimmillaan 59 sekuntiin.

DNF:ääkin piti kokeilla. 98 metriä tuli mukavasti, ja samalla se on uusi enkkani. :D jee! Paketti pysyi mukavasti kasassa. Tyyli oli samanlainen kuin viikko sitten, jolloin Artturi määritteli menoni preussilaiseksi, mikä johtuu siitä, että liikkeet olivat niin jämptejä. Vielä kun kolauttelisin kantapäitäni yhteen.

13.1.2006 Välitreeni

Altaalla oli sen verran ahdasta, että mono jäi kokonaan kassiin. Uin reilun puoli tuntia.

300m hengitys joka neljäs veto
300m joka kuudes
300 joka neljäs
Yleensä näistä tulee ensin pää kipeäksi, mutta tänään ei tullut.

selkää 200m
rintaa 200m
200m vähän kaikenlaista ja vähän miten sattuu tai sinne päin

Märkkäri päälle ja puolisen tuntia sukeltelua tyhjillä tai negatiivisilla keuhkoilla. Ihan kivaa, vaikkakaan ei rennointa mahdollista touhua, kun olin ensin uinut kunnolla.

12.1.2006 Korjaussarja 2

Eilisestä sähläämisestä kasvoi hyvä tsemppi. Eilisessä treenissä oli niin paljon asioita vinksallaan, että viitsiikö niitä lähteä edes setvimään. Parempi olisi ollut jättää koko eilinen harjoitus tekemättä tai sitten tehdä negatiivisia.

Tänään lähdin uinnilla liikenteeseen.

Vapaata:
300m hengitys joka neljäs veto,
2 x 200m joka kuudes,
300m joka neljäs.

Rintaa ja selkää 200m kumpaakin.

Dynamic

20 x 50m monolla, pitkässä altaassa. Kellotus, tekniikan hakua. Ajat 26,8-31,7s. Paras tekniikka tuntui löytyvän 27,5-28,5s tuntumasta. Vauhti oli kovaa, joten en tiedä kuinka pitkälle näin kovalla mentäisiin. Potkuja tuli yllättävän paljon, 32-34/50m.

Uinti

300m vaparia kovaa

Korjaussarja 2

1. Pään asento: Leuka kaulapainon sisälle.
2. Ylöspotku: Siinäkin saa käyttää voimaa, mutta nilkat voi sittenkin pitää suorana.
3. Rintarangan liikkuvuus: Ottaa vastaan alaspotkun paineen eivätkä kädet heijaa.
4. Perse alemmas: Vähentää käsien heijaamista, räjähtävyyttä sekä antaa pienemmän liikeradan.
5. Eteneminen: Dynassa mennään eteenpäin. Siitä otetaan suunta eikä venkuilla muualle.

11.1.2005 Turhaa touhua

Ei lisättävää otsikkoon.

10.1.2006 Uintia ja pari pitkää

Mentiin Laurin kanssa Hervantaan, mutta hallissa oli aika ahdasta, joten päädyimme ensin uimaan reilun tunnin ajan ennen kuin saimme vallattua radan omaan käyttöömme. Uin lähinnä vaparia, mutta kokeilin myös muita lajeja.

Vaparissa innostuin jälleen hengittämään vähemmän. Ensin hengitys joka neljännellä, sitten kuudennella ja lopuksi kahdeksannella vedolla. Pidän tästä harjoitustavasta. Kun tekee pari sataa metriä hengittäen joka kahdeksannella vedolla, ei kunnolla tajua kummassa päässä allasta on, ja kun pysähtyy niin huimaa kunnolla. Ilmaa pitää alkaa puhaltaa ulos jo viidennen tai kuudennen vedon kohdalla, jotta keuhkot saa kutakuinkin tyhjiksi kahdeksannen vedon koittaessa. Se tuntuu pahalta.

Tein lisäksi delffareita kyljelläni ilman räpylöitä.

Kun sain monon jalkaani, oli jo vähän väsy. Ei ollut sellaista malttamatonta intoa päästä potkimaan. Tein varmaan jotain viisi kertaa viisikymmentä metriä ja kellotin ne. Nyt olin ilman pukua, ja kyllä vain; potkuja piti tehdä enemmän. Ajat olivat kuitenkin hyviä. Tosin eivät niin liukkaita kuin puvun kanssa.

Olo oli hyvä, ja vaikka treeniä oli jo alla, halusin kokeilla pidempiä sukelluksia. Ensin seiskavitonen, joka ei tuntunut juuri miltään; mitä nyt vähäistä happoa jaloissa, mutta tunnelmaltaan kevyt suoritus. Päätin kokeilla satasta, mikä jännitti, täytyy myöntää. Sekin meni hyvin. Happoa tuli enemmän, mutta yllätyksekseni yhtäkään palleanykäystä ei tullut. Tein vielä toisenkin satasen, joka oli raskaampi, mutta muuten samanlainen kuin ensimmäinenkin.

8.1.2006 Voiko mikään valehdella enempää kuin tunne?

Eilen kaikki oli mahdollista - tänään mahdollisuudet olivat paljon kauempana. Kun jostain saisi määriteltyä, miten eilisen kaltainen ihmepäivä saadaan aikaiseksi. Fiilikset olivat heikommat tosiaan tänään.

Ensimmäisenä heikentävänä tekijänä mieleeni tulee vähäisempi nukkuminen. Toisena varhaisempi ajankohta eli kello 10 aamulla. Viime aikoina treenini ovat alkaneet vasta 13 tuntumassa. Eilen aloitettiin yhdeltä. Kolmantena tekijänä nimeän syömisen. Jokin meni vikaan, vaan en tiedä mikä. Yli tunnin ajan altaassa tuntui, että maha ei ole tarpeeksi asettunut.

Kun olen joulun jälkeen treenaillut, olen tosiaan aloittanut kello 13. Tällöin olen syönyt puuroa ja leipää noin 10 aikoihin. Lisäksi olen syönyt vielä puuroa kello 12. Näin menetellen ravitsemustilanne on tuntunut sopivalta. Eilen söin puuroa ja leipää 10.30, mitä pidin aluksi hieman varhaisena, ja jouduinkin pohtimaan, olisiko pitänyt tankata enemmän tai täydentää ennen treeniä lisää.

En juonut tänä aamuna kahviakaan. Ajattelin että saan parempaa tulosta aikaiseksi, kun elimistössäni ei ole kofeiinia kiihdyttämässä pulssia. Aamulla minun oli pirun kylmä. Matkalla hallille meinasin jäätyä fillarin satulaan kiinni. Kävin pikaisesti saunassakin ennen kuin aloin pukea märkkäriä päälleni. Yleensähän jos laitan puvun, en sauno ollenkaan. Vedessä ei sitten vaan millään alkanut luonnistua. Kahvittomuudesta huolimatta oloni oli rauhaton.

Pilasinko treenini turhalla jännittämisellä ja hötkyilyllä? Ehkäpä. Minulla oli suuria suunnitelmia eilisen ihmepäivän innoittamana. Jos fiilis olisi ollut lähellekään eilisen kaltainen olisin tehnyt dnf:ää satasen. Sen olisi voinut tehdä jo eilen, jos olisin silloin halunnut. Uho kasvoi illalla, ja kyllä siinä taisi niin käydä, että olin rauhaton osittain siksi, että halusin taas tehdä urotekoja. Voi voi kurjuudenmarkkinoita.

Kellotin viisikymppisiäni enkä taaskaan tiedä, mikä on vialla. Vaikka puku oli päälläni kello pysähtyi 29,5 ja 32 välille. Kuvittelin meneväni todella lujaa, mutta sain ainoastaan 27,2 parhaimmillani. Todella monet vedot menivät yli 31:n. Loppuun tein kaksi seiskavitosta, jotka kestivät 47 sekuntia.

Eilen oli hyvä päivä, tänään taas huono. Ja isäntä on kuin maansa myynyt. Mitä pirua? Onko edellisessä kappaleessa mainituilla aikaeroilla merkitystä? Miksi tuntuu, että yhtäkkiä kaikki meneekin niin huonosti?

Lauantain treeni oli treenien aatelia - se oli elokuun 18:n veroinen. Kaikki olisi onnistunut. Sellaisesta olotilasta ei ole kuin yksi suunta. Jännä juttu, että lasku siitä alemmas tuntuu paljon suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ehkäpä neljäntenä syynä voidaan vielä esittää sekin, että olenko treenaillut vähän liikaa :) Sunnuntain oli viikon seitsemäs harjoitus altaassa. Loppiaisen takia tuli yksi lepopäivä, mutta senkin paikkasin käymällä keskiviikkona kaksi kertaa altaassa. Ehkä lauantain kuolemattomuuden tunteeseen vaikutti myös se, että edellisen päivän olin huilinut.

Tämän päivän otsikko liittyy oikeastaan siihen, mitä keskustelin Laurin kanssa. Laurilla on ollut dynassaan erittäin räjähtävä potku; hän on muun muassa rikkonut vanhan mononsa pelkän potkun voimalla. Toinen ongelma hänellä on ollut rintarangan taipumattomuus ja sitä myötä käsien heijaaminen. Lisäksi Laurin on ollut vaikea kuvitella, miltä oma meno näyttää. Toisin sanoen, hänestä on tuntunut erilaiselta kuin mitä eteneminen todellisuudessa onkaan ollut. Aivan samaa, mitä itsekin olen murehtinut.

Mikään ei valehtele niin paljon kuin tunne. Tämä menee nyt kärjistyksen puolelle, mutta olen huomannut, että mitä hullummalta oma tekniikka tuntuu, sitä enemmän se silloin menee oikeaan suuntaan. Ja toisaalta mitä paremmalta oma tekniikka tuntuu niin sitä enemmän siinä on pielessä olevia asioita.

Laurilla on ollut vaikeaa uskoa sitä, että kun hän potkii kevyemmin ja tekee liikeradastaan pienemmän, uinti näyttää paljon paremmalta, ja on varmasti vielä tehokkaampaakin. Itse en ollut kesällä ensin uskoa Roopea, kun hän neuvoi minulle silloin parempaa tekniikkaa. Se tuntui aluksi siltä kuin olisin heilutellut varpaitani. Todella tehottoman tuntuista ja lähestulkoot turhauttavaa hommaa. Siitä se kuitenkin lähti paranemaan, ja vähitellen sisäistin jujun itsekin.

Tehokkuus ei välttämättä tunnu tehokkaalta. Vanhoista tavoista on vaikeaa päästä eroon. Laurilla on kuitenkin erinomaiset edellytykset muuttaa tekniikkaansa, sillä mies on vanha uimari ja vatsalihakset ovat näkyvissä. Näin ollen kroppa on siinä kuosissa, että sillä on mahdollista tehdä mitä haluaa. Kävin Laurin kanssa myös läpi rintarangan liikkumista kuivaharjoitteluna. Aluksi voi olla vaikeaa löytää, mitä osia keskivartalosta pitää liikuttaa, mutta kun siitä saa vihiä ja malttaa harjoitella, niin hyvä tulee.

Tämä päivä oli kummallinen päivä. En taas tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Oma suhtautuminen sukeltamiseen tuntuu ristiriitaiselta. Tiedän pystyväni tekemään pitkän sukelluksen. 150 metriä ei ole liioittelua, mutta minä pelkään. En halua tehdä bläkäriä toista kertaa.

Minulla on hyvä tekniikka, ja olen siinä lahjakas. Olen kuitenkin treenannut paljon. Ei tämän hetkinen tilanne ole tullut ilmaiseksi, vaan kyllä siitä on saanut "maksaa". Tosin maksaminen on ollut hauskaa. Kun lähden tekemään niinkin lyhyttä kuin seiskavitosta, suhtaudun siihen silti kuin pitkään sukellukseen. Se on kuitenkin pidempi kuin normivedot, mitä treeneissä tavallisesti tehdään.

Viisikymppisiin tekniikkavetoihin on tullut varmuus. Niissä ei ole mitään ongelmia eikä mitään miettimistä saati murehtimista. Pitkät vedot tuottavat minulle epävarmuutta. Vaikka ajattelin Wiesbadenin bläkärin jälkeisissä treeneissä, että peikkoja ei jäänyt sukellettuani satasen helposti ja varmasti. Kyllä se silloinkin vaan jännitti.

Mitä ilmeisimminkin ainoa lääke tähän vaivaan on treenaaminen. Pitää treenata vain enemmän ja enemmän. Pitkiä vetoja pitää tehdä paljon. Niitä ei saa jäädä kammoksumaan, vaan ne pitää kohdata. Haluan tehdä pitkiä, mutta niiden tekeminen tuntuu hyvin vaikealta. Nälkää riittää, mutta vanhat kokemukset kertovat, että se voi olla vaarallista.

Valehteleeko tunne...

7.1.2006 Kaikki on taas mahdollista

Kylmän Ari tuli Tamperelle käymään, joten mentiin porukalla Hervantaan treenaamaan. Simolla ja Laurilla oli testipenkissä uudenkarheat Leaderfinsin Hyperit. Päteviä monoja olivat, mutta aika tiukkoja kuulemma. Jalat väsyivät nopeasti ja jalkataskut puristivat, kun varpaille oli ehkä noin milli tilaa liikkua.

Simo videoi dynaani, joten pääsin näkemään, mitä miettimäni muutokset ovat käytännössä. Video paljasti ainakin sen, että omaan tuntemukseen ei saa aina luottaa, sillä tuntemus on usein hyvin valheellinen. Parhaaksi tekniikaksi paljastui yllättäen hyvin eleettömältä ja rauhalliselta tuntunut tapa. Olen treeneissäni hakenut suurempaa liikerataa, jotta saisin potkun menemään loppuun asti, mikä on jossain vaiheessa mennyt hieman yli, ja muodostunut ylisuureksi liikkeeksi.

Vaikka olenkin treeneissä tehnyt "väärin" en pidä sitä huonona asiana. Tällä harjoittelutiheydellä tuntumani on nyt niin hyvä, että pystyn toteuttamaan mitä muutoksia haluan. Toinen harjoittelemani asia on ollut räjähtävyyden eliminointi. Laajassa liikeradassa rähähtävyys on ollut vähäisempää, ja sen olen kyennyt itsekin huomaamaan. Laajan ongelma taas on ollut se, että siinä perse nousee niin korkealle ja on hyvin kuluttava tapa sukeltaa. Eikä räjähtävyys ole kokonaan kadonnut silläkään.

Asian ytimeen päästiin tänään puoliksi vahingossa. Tein pitkästä aikaa seiskavitosia. Ne tuntuivat hyvältä. Huomasin heti lähdettyäni "pitkään vetoon", että unohdin tekniikan välittömästi, ja tein niin kuin selkäranka sanoi. Vauhti oli hitaampi ja liikkeen eleettömämpiä. Simo videoi yhden tällaisen, mistä huomasin sitten, että räjähtävyys loisti poissaolollaan.

Tein luultavasti noin viisi seiskavitosta, ja ne tuntuivat mukavilta. Jos kick-n-glide on joskus nykinyt palleaani 65 kohdalla niin nyt siitä ei ollut tietoakaan. Aikaa seiskavitonen vei 45-47 sekuntia, mikä on vielä ihan kelpo vauhtia; ei tosi nopeaakaan, mutta huomattavasti vähemmän aikaavievää kuin vanhalla tyylillä.

Olen huoleton uuden tyylin suhteen. Tänään näin, että jatkuvilla potkuilla voidaan tehdä myös pitkiä sukelluksia. No seiskaviisi ei ole mikään pitkä, mutta sen perusteella voi jo esittää alustavia arvioita sen käyttökelpoisuudesta. Kun tein ensimmäisiä kertoja treeniä nopealla vauhdilla, olin hyvin epäuskoinen sen suhteen, onko kyseinen tapa lähellekään oikeaa. Suurimpana kysymyksenä mielessäni oli, miten näin kuluttavalla tavalla voidaan mennä pitkälle?

Tietenkin kovempi vauhti voi olla kuluttavampaa ja siinä on helpompi vetää itsensä piippuun. Varsinkin jos tekniikka on vielä hakusessa, voi väsy tulla nopeasti, kun käyttää liikaa voimaa. Tämän päivän seiskavitosissa tosiaan käytin voimaakin vähemmän. Videolta näkeminen auttoi kummasti käsittämään, miten oikeasti pitäisi sukeltaa.

Kahden tunnin treenin loppupuolella innostuttiin hieman kokeilemaan kaikenlaista. Artturi teki vuoden 2006 dnf-kärkituloksen 85 metrillä, johon minä vastasin kymppiä pienemmällä lukemalla. Se oli ihmeen helppo veto. Luulisin, että puku vaikutti liukuvuuteen jonkin verran, samoin myös se, että puvun ansiosta kertaakaan ei tullut kylmä.

Ehkä olisin voinut mennä enemmänkin, veto oli sen verran helppo, mutta en oikeastaan halunnut. Merkittävin syy siihen on se, että en halua makeaa mahan täydeltä kahta viikkoa ennen kisaa, vaan haluan säästellä nälkääni sinnekin. Tosin tällä kertaa olen päättänyt treenata maksimeja siten, että niitä yritetään monta kertaa samassa treenissä.

5.1.2006 Ajatuksen kanssa

Radan saaminen meinasi olla tänään vaikeaa, mutta ilmeisesti olen käyttäytynyt asiallisesti, joten pääsin treenaamaan. Tein taas viisikymppisiä monolla, mutta nyt ilman pukua. Ostin eilen uimalakin ja täytyy sanoa, että en voi käsittää, miten olenkaan saattanut mennä ilman sitä.

En lähtenyt väsyttämään itseäni lämmittelyillä, vaan laitoin monon heti jalkaan. En tiedä olinko saunonut liian kovaa ja lähdinkö tekemään treeniä alusta liian kovaa vai mikä oli, kun parin vedon jälkeen alkoi tuntua, että sydän lyö ihan pirun kovaa. Kokeilin pulssia ja lyönnin olivat todella voimakkaita ja ehkä hieman epäsäännöllisiä.

Menin altaan reunalle istumaan pian pulssi palautui normaaliksi. Mieleen tuli, että pitäisikö ollenkaan jatkaa. Päätin jatkaa treeniä, mutta pidemmillä palautuksilla. Päätös taisi olla ihan oikea, sillä mitään ongelmia ei enää tullut, ja itse asiassa keskittymisenikin oli paljon parempaa, kun sain huilata tarpeeksi vetojen välillä.

Katselin eilisen harjoituksen jälkeen illalla Pajulahdessa kuvattuja tekniikkavideoita sekä muita dynamic-otoksia. Keskityin oikeastaan vain ja ainoastaan liikkeen jatkuvuuteen ja pyrin poistamaan kaiken räjähtävyyden potkusta. Olisi taas videoinnin paikka. Liikkeen jatkuvuuden suhteen olin harjoitukseeni tyytyväinen. Kellotin uinnit, nopeus oli kohdallaan eikä sukellus ollut kovin kuluttavaa.

Loppuun uin vielä selälläni monon kanssa 5*200m ja tein 2*100m rinulipotkut.

4.1.2006 Tuplat

Iltatreeniä odotellessa, oli päivällä hyvin aikaa tehdä jotain muuta; päädyin käymään uimassa. En ole pitkään aikaa uinut pelkästään, ja sen kyllä huomasi hyvin. Aluksi kahdensadan metrin vaparikin tuntui pitkältä matkalta ja kylkeen alkoi pistää. Aikani taisteltuani tuumasin, että uiminen sujuu paremmin, kun hengittelee harvemmin. Vasta kun hengitin joka kuudennella vedolla, matka alkoi taittua mukavasti. En tiedä, mikä siihen vaikuttaa, mutta jos hengittää useammin niin hengästyy enemmän. Hassu laji.

Illalla laitoin heti puvun päälle sillä tarkoituksena ei ollut tehdä treeniä, jossa tulisi lämmin. Dynamicin suhteen alkaa kyllästymispiste olla lähellä; tekniikkaharjoittelun suhteen nimittäin. Viisikymppisissä ei ole enää mitään ihmeellistä ja niiden tekeminen on tylsää. Oikeasti huvittaisi jo tehdä pidempiä sukelluksia.

Kokeilin muutaman vedon ja ajat menivät 26-27 sekunnin välille ihan vahingossa. Tiedä sitten onko tuo jo vähän liian nopea vauhti, mutta ei se mitenkään pahalta tuntunut. Mono lähti tänään pian jalasta ja siirryin tekemään sukelluksia tyhjillä keuhkoilla, mikä oli tämän harjoituksen tarkoituksena.

Aluksi pelkkä passiivinen uloshengitys kiristi, mutta pian sain jo tehdä negatiivisia pakkauksiakin. Täytyy sanoa, että altaassa tyhjillä sukeltelusta tulee tavattoman rentoa, raukea ja rauhallinen olo.

3.1.2006 Intervallit

Tulin sitten kokeilleeksi Pedersenin intervalliharjoitusta. Peter esitteli niitä meille kolme erilaista, joista nyt testasin listalla ensimmäistä. Treenissä tehdään 16*50 metriä. Lähtö tapahtuu aina tasaminuutin kohdalla. Harjoituksen pystyy siis tekemään tuossa 16:ssa minuutissa. Jos tekee 50 metriä 30 sekuntiin jää palautumisaikaa 30 sekuntia, jonka jälkeen mennään taas.

4*50 metriä tuntui jo aika kovalta. Tein treenin 3,4 kilon kaulapainolla, jolloin jouduin pakkaamaan. Sukellus vei 30-31 sekuntia, vähän vajaa 18-19 sekuntia meni hengittämiseen ja 10-11 sekuntia keuhkojen täyttämiseen.

Tein neljä puhdasta ja viidennen keskeytin. Kova kunto vaatisi tietysti kovaa treeniä, mutta annettakoon tämä luovutus anteeksi, sillä en ollut aivan valmistautunut näin kovaan harjoitukseen. Kuvittelin oikeasti, että tämä olisi ollut helpompaa.

Nyt tiedän seuraavaa kertaa varten, miten asennoitua treeniin. Toisena esille tulleena asiana, laitan joko puvun päälle tai kevyemmän painon kaulaan, jotta keuhkojen täyttämiseen ei tarvitse käyttää niin paljoa aikaa. Viisikin sekuntia hengittämistä on pitkä ja arvokas aika.

Puolen tunnin jälkeen laitoin puvun päälle. En siksi, että olisi ollut kylmä, vaan että halusin kokeilla painotuksia. Laitoin vyölle ehkäpä jotain noin 1,5 - 2 kiloa; pitäisi kai olla puntari. Laitoin painon hyvin alas vyötärölle ja se tuntui hyvältä paikalta. Myös massa tuntui sopivalta, ja paino tui lisää tasapainoa sukellukseen. Jotenkin keskivartalonhallinta oli helpompaa, kun vyölle sai lyijyä.

Puvun pinta on uskomattoman liukas. Edelleen sain jättää pari potkua viidelläkympillä tekemättä ja silti aikani parantui 1-1,5 sekuntia. Potkujen väheneminen todistaa hyvästä liukkaudesta, sillä potkin edelleen "yhtä paljon".

2.1.2006 Negatiiviset

Tiivis treenaaminen on tehnyt tehtävänsä. Altaaseen mennessä tuntumaa ei tarvitse hakea, vaan melkein kaikki on kohdallaan ensimmäisestä sukelluksesta alkaen. Tilanne kuitenkin on taas sellainen, että osaan tehdä sukelluksen noin kolmella eri tavalla. Jokaisessa teen yhden asian toisin enkä tiedä, mikä näistä olisi oikea tapa. Tiedän mikä on kuluttavin, mikä on nopein ja mikä on hassuin tapa. Näistä kolmesta pitäisi valita paras. Ehkäpä täytyy taas videoida.

Tein suunnilleen 20*50m metriä, ja kellotin ne kaikki välille 30,2 - 31,7s. En tehnyt uinteja enää päälle, sillä halusin säästä varpaitani. Nyt tosin ei ollut kuin yksi varvas teipattuna.

Kokeilin myös uutta pukua, joka on Elioksen 1,5mm freedown. Pukeminen oli vähän vaikeaa, vaikka siinä on nylonpinnoitus sisällä. Vedessä puku on pirun liukas. Monolla 50 metristä lähtee 1-1,5 sekuntia pois sekä 1-2 potkua /25 metriä. Puku tuo hieman nostetta, mutta ei liikaa. Pystyin tekemään dynaa 3,4 kiloa kaulassa ilman pakkausta. Tuo 3,4 kiloa on ollut sopiva ilman pukua ja 10 pakkauksella.

Passiivisella uloshengityksellä vajosin pohjaan. Näin ollen puku päällä on hyvä tehdä negatiivisia eli toisin sanoen siis simuloida syvyyssukellusta uimahallisyvyyksissä. Idea on siis siinä, että puhalletaan keuhkot tyhjiksi ja mennään 4 metriin, jolloin paineen vaikutus on periaatteessa samanlainen kuin jos sukellettaisiin täysillä keuhkoilla kymmeniä metrejä syvälle. Ensimmäisen kymmenen metrin matkalla suhteellinen paineenvaihtelu on kaikkein suurin, joten harjoitusmenetelmä on ilmeisen hyödyllinen; ainakin monet tekevät sitä.

Kun pohjaan mennään tyhjillä keuhkoilla, paine vaikuttaa siten, että keuhkot menevät tilavuudeltaan pienemmiksi ja rintakehään saattaa sattua. Kipu on ihan turvallista kunhan muistaa pitää itsensä rentona. Kivun aiheuttaa se, että rintakehä ei ole tottunut painumaan kasaan. Rintakehä on kuitenkin hyvin elastinen ja jo pienellä harjoittelulla on mahdollista venyttää rintakehäänsä sen verran, että kipu katoaa.

Kun kipua ei enää tunnu, voidaan edetä pidemmälle eli puhaltaa keuhkot vielä tyhjemmiksi ja viimeistellä tyhjennys negatiivisella pakkaamiselle. Negatiivinen pakkaus on siis operaatio, jossa tyhjistä keuhkoista otetaan ilmaa suuhun ja puhalletaan se pihalle. Tavallisessa pakkaamisessa homma tehdään toisin päin eli otetaan suullinen ilmaa ja painetaan se keuhkoihin.

Kisavalmistelujen suhteen sain uutta intoa negatiivisten tekemisestä, ja luulen ottavani ne säännöllisesti mukaan harjoitteluuni. Monipuolisuudesta saan mukavaa vastapainoa monoilun lisäksi. Tämän ohella uskon saavani siitä huomattavaa etua. Kirjoitin elokuussa siitä, kuinka lajit tukevat toisiaan. Elokuussa tuli tehtyä kaikkia lajeja, ja silloinhan olin todella hyvässä kunnossa. Näillä eväillä siis kohti kuolemattomuutta :)

31.12.2005 Putki

Viides päivä peräkkäin dynamicia altaassa. Enää ei ole kauhean palavaa intoa päästä veteen. En odota innolla, koska pääsen kokeilemaan jotain uutta juttua. Oikea nilkka on vähän pipi. Johtuu kai siitä, että on tullut treenattua aika paljon tällä viikolla. Oikein loppuvuoden loppukiri.

Näiden treenien jälkeen on tuntunut siltä kuin en olisi sukeltanut. Tuntemukset ovat pikemminkin vastanneet kovan uinnin jälkeistä fiilistä. Olen tehnyt aika kovalla voimalla, sykkeistä en ole välittänyt, palautumiset ovat olleet riittämättömiä, lihakset ovat saaneet kuria.

Apneaa ei ole todellakaan tullut harjoitettua. Saa nähdä, miten käy, kun uusi tekniikka pannaan tositoimiin rauhoittuneella ruumiilla ja vakaalla mielellä.

Kokeilin tehdä hitaampia vetoja. Niin sanotut vakiovauhtiset vedot uppoavat tätä nykyä noin 30,5 sekunnin tuntumaan. Hidastamalla huomattavasti vauhtini putoaa 32:een sekuntiin. Onko se sen arvoista?

Asia täytyy selvittää, sillä puolitoista sekuntia enemmän viidellä kympillä tuottaa paljon parempi voimaisen olon pintautuessa. Huonona puolena on ehkäpä nähtävä se, että näinkin pieni pudotus tuntuu aiheuttavan hieman muutosta tekniikkaan. Onneksi pitkiä vetoja ryhdytään tekemään vasta parin viikon päästä.

30.12.2005 Taas

Tekniikkaa tuli taas puskettua. Varpaissa alkaa jo olla naarmuja. Teippiä kuluu jonkin verran. Aikoja kellottelin. Aikalailla samaan sapluunaan tuntuvat kaikki menevän. Loppuun pintauintia selällään, vatsat saa kivasti hapotettua.