Tein 150 metriä monolla 50 metrin altaassa. Naamani on jumittunut virnistykseen - en voi sille mitään. Tuntuu hyvältä.
Lisäyksiä illalla 19:57
Onnistumiset ovat sitten mukavia. Tulee mielettömän hyvä olo ja olen iloinen siitä, että pystyn nauttimaan onnistumisesta. Pystyy elämään hetkessä, riemuitsemaan saavutuksesta, unohtaamaan hetkeksi kaiken muun.
Viime syksynä tehdessäni 125 metrisen meni pari kolme päivää, jotta virne naamallani hellitti. Se oli ensimmäisiä "suuria saavutuksia", sellainen mitta sukellukselle, joka oli aikaisemmin tuntunut mahdottomalta saavuttaa. Nyt hypeä jaksoi muutamia tunteja.
Päätin yrittää pitkää sukellusta lauantaina illalla. Mikään ei puhunut sen puolesta, että 150 menisi rikki. Olin tehnyt perjantaina ja lauantaina kovat treenit enkä ollut levännyt sukeltamisen suhteen. Muuten olin hyvin levännyt.
Sunnuntaiaamuna päätin pysyä päätöksessäni. En tehnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa; join kahvit ja söin kaurapuuroa, kuten aina ennenkin. Altaalla ei oikein huvittanut mennä veteen, ja viivyttelinkin sinne menemistä myös siksi, että söin mainutun aamupalani puoli kymmeneltä, joten puoli yhdeltätoistakin oli vielä aikaista lähteä yrittämään mitään.
Päädyin keikkumaan altaan laidalla ja esittämään asiallisia ja asiattomia kommentteja muille. Kuittia tuli takaisin. Väinö muisteli vuoden takaista juttua, jolloin minä olin tuumannut Karolille, että "hyvin menee: kolme varttia treenistä mennyt ja sinäkin pääset vihdoin veteen". Väinö pääsi sanomaan tämän nyt minulle.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yritin tehdä pitkää sukellusta flyerillä. Tiesin kuitenkin etukäteen ettei se jalassa kannata kauaa olla, sillä se alkaa puristaa nopeasti. Tein kaksi dnf lämppäriä, ensimmäinen 35 m ja toinen 30 m. Edelleenkään ei huvittanut oikein tehdä. Osasyy huvittamattomuudelle löytyy pahimmasta vihollisestani jännittämisestä.
En tiedä, mikä siinä on, mutta joskus jännitän ihan liikaa. Pystyn lataamaan liikaa odotuksia, joskus niin paljon, että lähinnä alisuoriudun. Keskiviikkona en tainnut jännittää yhtään. Vaikka keskiviikkona olin määrätietoisemmin päättänyt tehdä maksimini, niin nyt oli jotenkin suurempi tarve päästä näyttämään sekä itselleni että koko maailmalle, mihin pystyn. Tämä on henkinen ongelma.
Olen ajatellut dynamicejani ja huomannut, että olen saattanut hyperventiloida joskus jännityksen kautta. Tämä on ilmennyt siis liian aktiivisena palleahengityksenä, mitä en ole huomannut. Keskiviikkona olin keskittynyt välttämään hyperventiloinnin, ja luulen siinä onnistuneeni, sillä sukelluksen lopussakin mieleni oli hyvin kirkas. Luulen että Hervannassa ja Wiesbadenissa saattoi lipsahtaa hyperin puolelle.
Takaisin asiaan. Pekka ja Väinö spottasivat. Pekka huomasi että rata on vapaa myös matalassa päässä, joten sain käyttööni 50 metrin radan, mikä oli hieno asia, ja mihin en ollut alunperin varautunut. 75 metrin kohdalla teki vähän mieli luovuttaa, mutta päätin jatkaa lupaamaani 125 metriin asti vähintään, kun pojat kerran olivat ihan minua varten keskeyttäneet omat treeninsä, jotta saivat katsottua perääni. Kiitos turvasukeltajille. Sukellukseni maksimipituudeksi olin ilmoittanut 150 metriä.
Ja sattuman oikusta kai, pintauduttuani ja tehtyäni protokollat ja otettuani vastaan onnittelut, ilmestyi paikalle kadonnut sankarimme Karol pitkästä aikaa.
21:29
Unohtui kokonaan mainita paljon mietityttänyt vauhti. Aikaa kului 1:36,6 joten viidenkymmenen metrin matkaan kului aikaa 32,2 sekuntia. Hervannan kisassa samaan meni paikoin jopa yli 36 sekuntia, mikä on aika suuri ero. Kokonaisajassa kisasuorituksen 138 metriä otti 12 sekuntia kauemman, vaikka oli 12 metriä lyhyempi.
Tämän päiväisen sataviisikymppisen aikana en muista saaneeni kovinkaan palleanykäyksiä. Hervannan kisasuorituksesta muistan nykäykset hyvin, mutta nyt niitä ei joko ollut tai sitten ne olivat kevyitä tai sitten olin niin transsissa etten niitä muista. Oli miten oli, oikea etenemisvauhti tuntuu tällä erää löytyneen. 125 metrin jälkeen alkoi hapotus jonkin verran tuntua reisissä, mutta se oli lievää; ei mitään verrattuna perjantaiseen intervalliharjoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti