Static ei tunnu sujuvan. Vaikka tiedän suunnilleen mihin pystyn, ei henkinen kantti riitä. Kynnys on reilussa neljässä, neljässä puolessa minuutissa. Sen yli ei tahdo päästä millään. Pelottaa kun tietää kykenevänsä pidättämään henkeään black outiin asti. Varoituksia tulee ja menee, mutta eivät ne vaarallisia ole. Jokin veden alla kuitenkin käskee nousemaan ylös ennen kuin on liian myöhäistä.
Koska on liian myöhäistä? Viisi minuuttia menee koska tahansa; ei sen kanssa ole ongelmia. Harjoittelemattomuus saattaa vaikuttaa asiaan myös. Ei ole tarpeeksi luottamusta, että pystyy tekemään hommat oikein.
Wiesbadenin kisan jälkeen dynamic tuli käsiteltyä hyvin ja kattavasti eikä siitä jäänyt peikkoja. Järkeä se vain kasvatti. Static jäi vähemmälle huomiolle sillä siinä ei tullut yhtä radikaalia päätöstä, vaikka siinäkin menin yli rajojeni. Kyseisen kisan jälkeen tein viime vuonna neljä kertaa staticia, joista yksi oli ns. mukava treeni. Silloin tein 4:35. Tammikuussa tein kaksi kertaa staticia; ensimmäisen treeneissä 4:07 ja toisen kisassa 5:07. Kuusi kertaa yhteensä!
Turhaa touhua alkaa asetella tavoitteita, ja kuvitella pääsevänsä niihin helposti tällaisella harjoitushistorialla.
Toisaalta kun selaan vanhoja treenejäni läpi voin huomata etten ole ikinä paukutellut kovin hurjia alussa. Aika kultaa muistot. Treeneissä näkyy olevan aina silloin tällöin about kolmen viikon jaksoja, joissa ensimmäisellä viikolla tulee tehtyä juuri jotain kolmen, neljän, neljän puolen staticeja. Toisella viikolla tulokset ovat kasvaneet viiteen eikä kolmannella enää ole huvittanut.
Poikkeuksen tekee 2005 syys-lokakuu, jolloin ensimmäinen ja toinen viikko menivät tuolla kaavalla, mutta kolmannella viikolla tuli oma ennätys ja neljännellä viikolla vitosia ja viidennellä viikolla vielä uusi oma ennätys. Tämä oli valmistautumista Wiesbadeniin.
Harjoitusmäärät
1. viikko: kaksi kertaa, sikahelppo + helppo
2. viikko: neljä kertaa, kaikki helppoja, nykäykset kolmessa minuutissa
3. viikko: kolme kertaa, helppoja mutta vaikeitakin mukana
4. viikko: kolme kertaa, sikahelppo + 2 x sikavaikea
5. viikko: yksi kerta + kisasuoritus, oma enkka, alusta asti vaikea
Tuosta voi aika selkeästi nähdä sen, että tuli treenattua enemmän. Luettelin tuossa vain static-harjoitukset. Helppoja treenejä oli paljon mukana, mikä osaltaan saattaisi kertoa hyvästä motivaatiosta sekä siitä, että minimitavoitteet tuli täytettyä. Vaikeat tarkoittivat lähinnä sitä, että itseluottamus ei ollut kohdallaan. Vaikka tiesi kunnon olevan hyvä, ei silti pystynyt olemaan varma siitä, että kaikki menee hyvin. Vaikean olon syntyyn vaikutti myös suorituspaineiden kasvu.
Tärkeä esille nouseva asia syys-lokakuulta on lämmittely. Olen silloin tehnyt jopa neljä tai viisikin lämppäriä ennen varsinaista vetoa. Tämän viikon maanantaina tein neljä vetoa 3 - 4 - 4 - 4. Tänään vain kolme 3 - 4 - 1:15frc - 4:15. Olisko pitänyt tehdä vielä yksi?
Lämmittelysukellukseni olivat lokakuussa kylläkin todella lyhyitä. Paha olo tuli hyvin nopeasti lämmittelyissä, joten tyydyin tekemään ensimmäisen lämppärin pariin minuuttiin ja seuraavat kahteen puoleen, kolmeen minuuttiin.Kun tein enkkani 5:46 tein lämppäreinä kaksiminuuttisia sekä pari frc:tä. Tänäänkin tein yhden kevyen frc:n ennen viimeistäni.
Asiaa pähkäiltyäni, taidan kuitenkin kääntyä sille kannalle, että kaikki on ihan hyvin. Tarvitsen vain lisää tuntumaa staticin tekemiseen. Lämppäreitä pitää tehdä enemmän ja ennen suoritusta frc. Hervannan kisassakin tein frc:n juuri ennen kisasuoritusta, ja se vaikuttaisi toimivan.
Ehkä olen tehnyt aiemmin useita lyhyitä lämppäreitä siksi, että pääsen kunnolla moodiin, mutta en kuitenkaan millään tavalla väsytä itseäni niillä. Jossain vaiheessa lämmittely ei ole enää niin kiinnostanut, sillä motivaatio on riittänyt juuri siihen yhteen pahan olon sietoon. Muistiin oli jäänyt tieto, että ei tarvitse lämmitellä; kyllä se menee muutenkin. Toisaalta lokakuun lopussa oli niin pitkä putki takana, että elimistö oli jo oppinutkin vähemmälle lämmittelylle.
Jossain neljän minuutin tuntumassa on hyvin vaikea kohta, josta ei tahdo päästä eteenpäin. Muistan aiemminkin olleen vastaavia ongelmia, että jossain vaiheessa kun nykäyksiä jo tulee, mutta kello on vähän, on hankalaa olla. Pitää vain alkaa vetää väkisin viiteen asti joka kerta, sillä se menee varmasti, vaikka olisi kuinka huono olo. Pitää vain luottaa. Näin joutuisi joka kerta kiipeämään korkean kynnyksen yli ja oppisi tekemään sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti