Kävin sitten vielä dynailemassa.
10 x 50 m, noin 28-30 sekunnin vauhdit
palautukset 30-30-30-25-25-25-25-20-20
Potkut ilman räpsiä, 12 x 15 ihan täysiä
Intervalliharjoitus kolmonen oli hyvä harjoitus. Tein sen kevennettynä, sillä en oikein osannut sanoa, millainen kyseinen harjoitus olisi. Peterin ohjeessa oli että tauotus alkaisi 25 sekunnista ja päättyisi lähemmäs 15:ä. Tietysti Peter puhuu tässä yhteydessä normaalivauhdista; tiedä sitten, mitä sillä tässä tapauksessa tarkoitetaan.
Huonolla laskutaidollani laskin myös palautukset väärin, sillä luulin, että taukoja tulee kymmenen, kun kerran vetojakin on kymmenen. Yhdeksänhän niitä vain tuli, ja näin ollen 25 sekunnin palautuksia tuli yksi liikaa. Lauri oli reunalla kellottamassa tauot ja heitinkin hänelle kysyvän katseen toisen, kun luulin, että vielä pitää tehdä yksi. Itsepähän olin pyytänyt neljä 25 taukoa.
Harjoitus oli raskas, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Toisaalta meno jossain määrin helpottui loppua kohden, mikä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Kun tulee pintaan, on välittömästä aloitettava ihan hirvittävä puuskuttaminen, ja homma tuntuu siltä kuin heti vedettyään henkeä pitäisi heti lähteä seuraavaan.
Harjoituksessa on tärkeää luottaa itseensä. Paha olo valtaa kehon ja mielen usein ihan viisikymppisen alusta alkaen. Näin ollen pitää tietää pystyvänsä hoitamaan homman kunnolla. On hyvä, että voi luottaa myös harjoituskaveriin, joka puuttuu tilanteeseen, jos meno alkaa näyttää liian hurjalta. Vaikka syke on kova ja tauolla joutuu puuskuttamaan, voi sillä kuitenkin lohduttautua, että on juuri hengittänyt ja jos pystyy luottamaan itseensä, homma menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti