Kun jalat eivät monoa kestä niin tehdään sitten ilman. Oli kyllä sitten vihoviimeisen inhottava ja huono päivä. Pari tuntia ennen treeniä tuli mieleen, että voisi tehdä pitkän tänään. Uho vähän kasvoi ja ajattelin näin toimia. Täytyy myöntää, että minulla oli kova halu tehdä pitkä; jopa niin kova, että valmistautuessani ajattelin meneväni vaikka sambaan asti jos se sen vaatii. Ei mitenkään hyvä tai terve suhtautuminen, mutta osoitus halusta. Viime viikolla pari lupaavaa vetoa jäi halun vuoksi kesken.
Lämppärinä 3 x 50m dnf. Puku päällä, 2 kg vyöllä ja 3,2 kg kaulassa. Pitkässä vedossa noste jäi hivenen negatiiviseksi. Lämppäreissä noste oli täysin neutraali ja 25 m meni helposti 2 - 2,5 vetoparilla. Varsinaiseen en enää niin kauheasti murehtinut monellako menee; pääasia että on kivaa.
Ensimmäinen nykäys tuli 60 m kohdalla, 75 m tuli nopeasti ja siinä tuntui helpolta. 85 m kohdalla huomasin, että silmät eivät pelanneet kunnolla. Näin todella sumuisesti ja katsetta oli vaikea tarkentaa. Koko viimeisen pätkän tuntui kuitenkin siltä, että hyvin menee ja tullessani sataan metriin olisi tehnyt mieli kääntyä.
En tiedä oliko nyt hyvä vai huono päivä. Voisin kai sanoa, että huono päivä; ainakin iltapäivään asti oli niiin vastoinkäymisten sarjaparaatia ettei hetkeen. Joku epäili altaalla, että olen levännyt koko päivän. Jos tästä sukelluksesta kannattaa jotain muistaa niin virheet. Niitä tulee aina. Hyvää suoritusta miettii jälkeenpäin kaikin puolin hyvänä, vaikka se todellisuudessa sitä harvoin onkaan. Negatiivinen noste oli suurin virhe, mikä tähän vetoon pääsi mukaan.
Ari ja Roope; kuinka olette treenailleet? Tulettehan SM-kisoihin dnf:ää tekemään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti