Sunnuntain treeni meni vapaasukelluskurssin viimeiseen allassessioon. Alunperin piti tosiaan yrittää tehdä pitkä veto kurssin päälle, mutta into ei lopulta riittänyt. Pari tuntia lutraamista vie pahimmat menohalut, vaikkei niin mitään ihmeellistä tekisikään.
Tänään kuitenkin uintia vuorossa - taas.
Vapaauinti
1600 m
2 x 600 m, joka neljännellä
yht. 2800 m
En halunnut tehdä joka kuudennella, sunnuntaisen pääkivun takia. Viiden sadan metrin jälkeen alkoi vähän tulla pääkipuoireita, mutta ei pahasti. Treenin ideana oli enemmänkin uida, mutta se on vaan niin tylsää, että piti keksiä jotain viihdykettä. Jotenkin aika kuluu mukavammin, kun ei tarvitse joka välissä olla haukkomassa happea. Eipä tuo joka neljäs mitään raskasta ole. Mietin onko siitä edes hyötyä muuten kuin lämmittelynä. Alkaa se silti puolen kilsan jälkeen tuntua.
Pääkivun synty on edelleen vähän mystinen juttu. Johtuuko se siitä, että hiilidioksidia alkaa kertyä vereen? Voiko näin edes tapahtua. Miten hengitysrytmi vaikuttaa tähän? Nyt on tullut uitua siten, että aloitan uloshengityksen periaatteessa kolmosen kohdalla jos sisäänhengitys on vuorossa nelosella. Joka kuudennella tehdessäni uloshengitys tulee vitosella tai vähän ennen kuin viides veto alkaa.
Tiedä sitten onko apneaharjoittelu vaikuttanut siten, että mielummin on hengittämättä kuin aloittaisi uloshengityksen välittömästi. Joskus olen tehnyt niin, että aloitan hitaan uloshengityksen heti ensimmäisestä vedosta lähtien. Se on tuskaisempaa siksi, että ilma jonka on juuri ja juuri saanut sisään, pitääkin jo puhaltaa pihalle. En ole tätä hetkeen tehnyt, mutta muistaakseni tällaisessa treenissä ei niinkään pää tullut kipeäksi mutta alkoi huimata. Joskus varmaan vuosi sitten muistan näitä tehneeni ja neljän sadan metrin matkalla saaneeni pääni niin sekaisin etten tiennyt kummassa päädyssä allasta olin.
Tämä nyt on taas pohdintaa, jolla ei välttämättä ole sen kummempia faktoja tukenaan, vaan perustuu muutaman treenikerran kokemuksiin ja pieneen määrään mu-tu-tietoa.
Tuollainen hiilidioksidi-teoria on aika helppo rakentaa, kun otetaan pari faktaa ja väsätään niistä yhtälö. Lihastyö tuottaa hiilidioksidia. Hiilidioksidi poistuu uloshengityksen mukana. Ei uloshengitetä kunnolla. Hiilidioksidia alkaa kertyä. Mutta eikös hiilidioksidin sitten pitäisi aiheuttaa palleanykäyksiä pääkivun sijaan?
Otsikossa lupaamani yksinkertaisen asian oivaltaminen koskee rentoutta. Parin kuukauden ajan olen treenin päälle mennyt sukeltelemaan vajailla keuhkoilla tarkoituksenani totuttaa elimistöä keuhkojen puristumiseen pienempään tilaan. Dynamicista tyhjillä keuhkoilla olenkin kirjoittanut jonkin verran, ja siitä kuinka siinä alkoi ilmetä ongelmia.
Tuntuu kuin olisin ratkaissut ongelmani yhdellä sukelluksella. Uinnin päälle oli väsy enkä tahtonut löytää fiilistä. Rasitus vaikeutti rentoutumista, joten jouduin yrittämään rentoutumista tavallista kovempaa. Palaset loksahtivat kohdalleen, ja rentouden löydettyäni huomasin samassa jännittäneeni aiemmin rintakehää ihan mielettömästi.
Ongelma rintakehän kanssa oli aiemmin se, että vaikka pystyin menemään tyhjillä tai vähän negatiivisena neljään metriin, aiheutti rintarangan liike jonkinlaista alipainetta keuhkojen puolelle. Tänään tajusin, jälleen kerran, mitä rento oikeasti tarkoittaa. Jännä juttu, tämäkin, miten kuva omasta ruumiista ja sen toimivuudesta voi vääristyä.
Tehdessään jotain, tulee aina muodostaneeksi itselleen käsityksen ja kuvan tekemisestä. Mikään ei edelleenkään valehtele niin hyvin kuin tunne! Sama pätee tekniikan harjoittelussa; tunne pitää jotenkin saada kalibroitua vastaamaan todellisuutta. Täytyy tiedostaa liikkeet, jotka pitää tehdä. Täytyy tiedostaa ne lihakset, joilla liike tehdään. Täytyy tiedostaa liikkeen voimakkuus ja rata. Ja yleensä ensivaikutelma on väärä.
Vaikka rentous on niiiiiiiiin vapaasukelluksen perusasioita, ei sitä näköjään voi kovin nopeasti sisäistää. Naurattaa aivan, kun juuri olin mukana pitämässä ykköstason kurssia, jolla painotettiin näitä perusasioita, joista rentous on se ykkönen. Hyvä homma, kun kouluttaja opettaa asioita, joita ei itsekään kunnolla osaa :) Näköjään riittää että tietää.
Takaisin asiaan. Rentous vain löytyi. Luultavasti tein sen täysin vahingossa. Kun tarpeeksi paljon treenaa niin näköjään sitä joskus löytää uusia (yeah right!) asioita. Uusia vanhoja asioita. Sykli kiertää, samat asiat joutuu käymään läpi uudestaan ja uudestaan kunnes taas palataan pisteeseen, josta on jo kerran lähdetty liikkeelle. Ei silti kierretä ympyrää, vaan moni asia on muuttunut siitä, kun viimeksi on oltu samassa tilanteessa. On mahdollista ratkaista ongelma samalla tavalla kuin edellisellä kerralla tai kokeilla jotain toista tapaa. Ratkaisu todennäköisesti riippuu tavoitteesta ja myös siitä, että edellinen ei enää toimi. Jotain on pakko muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti