Tein intervallitreenin, joka jäi kesken. Lähdin vähän ahnehtimaan tekemällä viisikymppisiä 25 sekunnin palautuksilla. Tarkoitus oli puskea 16 kertaa, mutta lopetin yhdeksään. Korjattuani tekniikastani liiat reisipotkut taas pois, ei intervallissakaan hapotus pääse reisiin juuri ollenkaan. Kuitenkin dolphinilla pitää tehdä enemmän työtä ylöspotkun kanssa, joten sain pohkeeni aika pahaan kuntoon.
Kun tietää, mitä odottaa, siihen on helpompi suhtautua, mutta kun tulee yllätyksiä, niitä alkaa kuulostella enemmän ja samalla epäillä tekemisiään. Nyt tiedän seuraavaa treeniä varten odottaa enemmän pohkeita kuin reisiä.
Toinen juttu on se, että oli kerrassaan tyhmää lähteä tekemään 25 sekunnin palautuksilla ihan alusta alkaen. Olin viime viikolla nuhassa ja treenaamatta. Eilinen uinti oli kivaa, vaikka olikin raskasta. Jotenkin sitä tulee asetettua liian kovia tavoitteita. "Kehitys ei saa katketa" on vaarallinen ajatusmalli. Ei aina voi jatkaa siitä, mihin on jäänyt viimeksi. Ei oikein tahdo löytyä malttia.
Ihme säätämiseksi meni. Treenit pitäisi suunnitella etukäteen ja tehdä suunnitelman mukaan eikä lähteä sooloilemaan. Puolen minuutin palautuksilla treeni olisi mennyt hyvin loppuun asti ja sillä olisi saanut paremman tuloksen kuin tällä räpellyksellä. Treenin alku on todella helppo ja neljä ensimmäistä vetoa pystyy helposti tekemään vaikka 20 palautuksilla, mutta sen jälkeen tulee aina vaikea alue, vaikka olisi tehnyt millaisilla palautuksilla.
Olisi jo ne kisat ja pääsisi järveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti