Tauko kirjoittelussani on johtunut nuhasta, joka pakotti jättämään treenit väliin viikolla. Päätin parannella kunnolla, ja valmistautua viikonlopun leiriin, sillä halusin olla siellä terveenä.
FDTF järjesti Nastolassa ja Lahdessa hallileirin, ja olin siinä mukana pienessä sivuosassa järjestäjän taholta. Susanna teki suurimman työn hommaillessaan natiivina pelipaikat kuntoon. Minä annoin halukkaille kykyjeni mukaan neuvoja dynamiciin.
Lauantaina ensimmäinen allasosuus oli Nastolan hallissa. Ohjelmassa oli vapaata lutrausta sekä videointia. Videoita purettiin lounaan ja seuran kevätkokouksen jälkeen. Illalla oli Lahden uimahallissa toinen allasvuoro, jossa porukka jakaantui mukavasti stati- ja dynamic-osastoihin. Olin dynaporukassa levittämässä Peterin oppeja potkuharjoituksista. Illalla hotellin huoneessa 418 katsottiin vielä videoita jonkin aikaa.
Sunnuntaina aamualtaaseen päästiin jo puoli kymmeneltä, mikä oli aikaisin, kun huomioidaan kesäaikaan siirtyminen. Aamupalalla olisi tehnyt mieli santsata, mutta piti säästellä treeniä varten. Ohjelmassa oli maksisuorituksia ja videointia. Olin maksimiosastossa spottaamassa ja tein samalla 136 metrisen.
Kovimman dynan teki Jyri 165 metrin tuloksellaan. Kyllä se vaan oli komea veto. Kisasta tulee kova. Eero ei ollut ihan kunnossa viikonloppuna, mutta aikoo tehdä 150+ kisassa. Jyri nyt voi mennä ihan minne vain; en ihmettelisi vaikka 175 metriä menisi kisassa.
Tämä päivä selvitti tilannetta kovasti. Huhuja Jyrin kovasta kunnosta oli kyllä kuulunut, mutta nyt kun näin omin silmin, niin suoritusvarmuus oli sitä luokkaa, että kateeksi käy. Tavallaan Jyrin kova kunto helpottaa omaa tilannettani siten, että voin keskittyä tekemään enemmän omaa sukellustani. Omat nousujohteiset sukellukseni ovat synnyttäneet tilanteen, jossa minuun kohdistuu odotuksia. Myönnän että se tuo paineita menestymiseen.
Nyt kun muut miehet huolehtivat Suomen ennätyksen tekemisestä ja kisan voittamisesta, voin rauhassa tehdä sen, mitä osaan. Ei tarvitse ylittää omia kykyjä. Saan tehdä aivan sen, mitä huvittaa. Näinhän se on aina ollut, mutta ihmismieli on toisinaan sellainen ettei se siihen kovin helpolla sopeudu.
Kisaan olen päättänyt lähteä 138 metrin ennakkoilmoituksella. Se on Hervannan kisan dynan pituus ja 130+ on alkanut olla sellainen tulos, mihin pääsee aina. Käännös sadasta viidestäkymmenestä on kuitenkin aika todennäköinen. Tavoite on mitaleille, mutta niistä pitää silti taistella. Aina voi löytyä joku musta hevonen, joka ei ole pitänyt itsestään meteliä.
Siellä joku jo varmaan miettii kommentointia aiheella "älä mieti mitä muut tekevät", mutta mielestäni tämäkin, sinänsä vaikea aihe, on parempi lausua ääneen kuin pyrkiä kieltämään. Tykkään tietää missä mennään. Ja kuitenkin, vaikka kisassa tehdään oma suoritus, tullaan sitä vertaamaan muiden suorituksiin. En jaa mitaleja etukäteen, vaan arvioin sitä, miten suhtautua tulevaan. Kuulunee kilpailuhenkisyyteen.
Päivän pitkä sukellukseni oli viidenneksi pisin, mitä olen ikinä tehnyt, mutta silti se oli pettymys. Ainakin aluksi. Kokeilin kovempaa vauhtia, mutta jokin tuntui vaan niin kamalalta ja pelotti ja usko loppui enkä näin päässyt tuon pidemmälle. Simo sai sukelluksen videolle ja nähtyäni sen, alkoi päivä paistaa risukasaan. Sukellus ei ollut pitkä, mutta kaunis se oli. Tekniseen puoleen olen enemmänkin kuin tyytyväinen.
136-metrinen osoitti joitain asioita tosiksi. Tekniikkaan on päässyt virheitä, mikä todennäköisesti 150 metrin sukelluksilla on aiheuttanut reisien kovan hapotuksen. Potku ei ole pysynyt puhtaana, vaan reisi on tehnyt liikaa työtä. Tänään reisiä ei hapottanut, vaikka meni todella kovaa, ja tämä vaikutti myös uskon loppumiseen. Ennätykssukelluksillani olin jo ehtinyt ehdollistaa hapotuksen hyvää suoritukseen ja toisin päin hapottomuuden huonoon, liian hitaaseen vetoon, joka olisi alttiimpi samballe. Tämä oli kuitenkin nopea veto 1.16, mutta en tajunnut sitä kunnolla heti, vaikka lähdin kyllä tekemään nopeampaa kuin tavallisesti.
Näin ne teoriat muuttuvat. Katson kuitenkin vielä tilannetta, sillä näin pienellä otoksella ei voi välttämättä tehdä kestäviä päätelmiä. Enemmän taidetaan liikkua huomioiden tasolla. Vähän ärsyttää, kun mikään ei ole kestävää, vaan kaikki voi muuttua. Mistään ei voi sanoa faktaa. Kaiketi tämä on jokin vääristymä, joka johtuu siitä, että mietin, olisiko 29 vai 30 sekuntia per 50 metriä parempi vauhti. Onhan näitä ;)
Laitan videon nettiin, kun saan sen. Näillä näkymin menee keskiviikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti