Alle 12 tuntia edellisestä staticista ja taas pitää kokeilla. Etukäteen fiilis oli myönteinen pitkälle vedolle. Oli selvästi halua kokeilla, jotain vähän tiukempaa kuin hetkeen aikaan. Isoin juttu, jota halusin selvittää oli vaikuttaako illalla tehty treeni positiivisesti aamulla. Muistan elokuulta vastaavan tapauksen ja muistaakseni silloin tein ennätyksiä.
Hervannassa oli mummojumppa-aamu eikä isoon altaaseen viitsinyt tunkea, joten menimme taas lastenaltaaseen. Vesi on ainakin lämmintä ja tuleehan siinä kokemusta erilaisista olosuhteista. Lämppärit menivät ihan puihin. Hyvillä tuntemuksillä lähdin tekemään, mutta ensimmäisessä lämppärissä oli 1 min 15 sek kohdalla jo kamala olo ja pian alkoi nykiä. Ihna ihme touhua.
En kuitenkaan voinut asialle mitään, joten oli pakko jatkaa niillä korteilla, jotka olivat kädessä. Tein paljon lämppäreitä, hieman yli puolituntia, enkä yhdelläkään mennyt yli kolmen ja puolen. Oikeastaan vain tuo kolmen ja puolen veto oli sellainen, jolla olisi voinut olla edellytyksiä pidempään. Välillä piti käydä keventämässäkin, ja se osaltaan helpotti seuraavia vetoja.
Simo teki ensin oman treeninsä, ja sehän sopi minulle ja Laurille ihan siitäkin syystä, että Simo on nopea. Joskus mies tekee yhden frc-lämppärin ja paukuttaa siihen päälle maksimin. Nyt hän ehdotti, että tekisimme suorituksemme Laurin kanssa yhtäaikaa kuin kisojen yhteislähdossä. Siitä sai mukavasti jännitystä tekemiseen. Countdownilla lähdettiin ja alussa tuli mieleen, että voisi tehdä vitosen, jos pystyy.
Ensimmäinen nykäys tuli vasta kolmessa ja ihmettelin sitä suuresti. Kolmessa puolessa oli kuitenkin niin paha olo, että teki mieli lopettaa. Kelluimme Laurin kanssa lähekkäin ja silmiä raottamalla näin Laurin antavan merkin sormellaan, jolloin sain lisää tsemppiä tekemiseen. Tuli oikein kunnon kilpailutilanne - pitää olla kaveria kauemmin. Viidentoista sekunnin välein tein uuden päätöksen jatkaa vielä vähän aikaa. Jokin ääni käski tulla viidessä ylös, mutta jatkoin vielä 5.31 asti. Pintautuminen meni nappiin, ja aikaa olisi ollut enemmänkin siihen käytettävänä. Suoritus oli vakaa ja puhdas; ei edes pientä sambaa. Hyvä olo tuli!
Luulen että säännöllinen harjoittelu mahdollisti tämän tuloksen. Harjoituksissa olen tehnyt enemmän määrää kuin laatua, mutta toisaalta juuri toisin päin. Suoritusmäärät ovat olleet suuria, mutta laadullisesti ne eivät ole olleet pitkiä. Osaltaan suurellä määrää vetoja olen päässyt kokeilemaan montaa eri tekniikkaa ja tapaa tehdä. Uusi juttuni eli maskin käyttö staticissa tuntuu omalta. Tekninen seikka, jonka opettelin oli vatsan rentona pitäminen suorituksen aikana. Kun ennen autoin nykäyksiä hieman niin nyt pyrin olemaan mahdollisimman rentona. Ennen jouduin hieman avittamaan siksikin, että ilman apua en saanut nykäystä pysymään mahan seudulla, vaan siitä tuli koko ruumista ravistava kouristus, joka oli erittäin epämiellyttävä. Kyseisiä megarutistuksia en kovin kauaa ikinä kyennyt sietämään. Pikkunykäyksiä taas sietää helpommin. Nyt harjoittelun tuloksena saan nykäykset pysymään lievinä ja olemaan samalla rentona.
Ai niin - en pakannut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti