Pirkan hölkkä jätti oletettua pienemmät vammat jalkoihin, joten mikäs tässä on treenaillessa. Tuttuun tapaan tarjolla oli aamustaticia. Simo oli tuonut mukanaan muovisangon ja letkun pätkän, joilla testailimme keuhkojen tilavuuksia. Homma toimii siten, että pannaan sanko veden alle, täytetään se vedellä ja käännetään pohja ylöspäin. Sitten viedään letkun toinen pää sankoon ja vedetään keuhkot täyteen ilmaa, joka puhalletaan letkua pitkin sankoon. Kaverin on syytä pitää sankoa varovaisesti pystyssä ja huolehtia ettei se pääse hörppäämään ilmaa. Lopuksi katsotaan kuinka korkealle sanko nousee, ja katsotaan ulkopuolelle piiirretystä asteikosta paljonko tuli.
Tällä tavalla mitattua keuhkotilavuutta voidaan kaiketi pitää suuntaa antavana. Ehkä spirometrialla saataisiin tarkempia tuloksia, mutta köyhän miehen malli kelpaa meille. Sain puhallettua viisi ja puoli litraa, mutta pakkaamalla pääsin seitsemään ja puoleen. Sopii miettiä, voisiko pakkaaminen olla kannattavaa, jos pystyy ottamaan kaksi litraa enemmän ilmaa mukaansa. Suhteessa tuo kuitenkin neljännes enemmän ilmaa. Saattaahan siinä rentous kärsiä ja keuhkorakkulat repeillä, mutta ku... "niin aivan sama, haluan vain olla paras" ;)
Tein 45 minuutin mittaisen treenin ihan vain siksi, että kisoissa altaaseen pääsee kolme varttia ennen official topia. Lämppäröin aika paljon ja otin varsinaisen suorituksen countdownilla. Jännä juttu, vaikka kyseessä ei ole kisa tai mikään muutenkaan erikoinen juttu, niin silti lähtölaskenta jänskättää. Lämppäreissä olin keskittynyt lähinnä ottamaan nykäyksiä vastaan, ja hakenut oikeaa tekniikkaa valmistautumishengittelyihin. Suorituksessa tuli kahdessa ja puolessa pieniä supistuksia vatsalihaksiin, mutta varsinainen nykäys lähti vasta kolmessa. Kun yleensä olen päästänyt nykäykset tulemaan aika helpolla, nyt koitin hieman panna vastaan. Pikemminkin ehkä yritin vain rentouttaa sen sijaan, että olisin päästänyt ensimmäistä tulemaan liian pian.
Tuntui hyvältä tehdä vaihteeksi näin. Taidan kokeilla myös seuraavalla treenikerralla pitää nykimiset kurissa.
Varustepuolelta tuli kokeiltua yhdistelmää nenäklipsi ja maski. Constan tapaan laitoin klipsin maskin sisälle siis. Ratkaisu ei miellyttänyt, sillä tuolla kombinaatiolla tuli liian tukala olo. Sen sijaan pelkän maskin käyttöön staticissa olen ollut tyytyväinen. Sekä ongelmana että hyötynä voi nähdä sen, että maskilla on enemmän varaa päästellä ilmaa suuhun tai nenään jos siltä tuntuu. Klipsin kanssa ilma tahtoo karata enemmän, kun taas maskiin mahtuu jonkinverran ilman ilman karkailuja. Haittanahan taas oli se, jos ilmaa päästää liikaa karkailemaan. Toisena juttuna voisi olla epämiellyttävä olo naamassa jos innostuu nykäysten avittamana imemään maskia liian tiukalle. Tässä puhutaan kuintenkin hyvin marginaalisista jutuista jälleen kerran.
Kisavalmistautumista silmällä pitäen kaikki tuntuu menevän vielä ihan hyvin. Luulen ottavani treeneissä countdownien ja pintautumisen harjoittelun säntillisesti mukaan, jottei sitten tosipaikassa tule ihmettelemistä. Staticin suhteen oloni on luottavainen. Sitä on tullut tehtyä aika paljon enkä ole siinä yrittänytkään maksimeja tehdä, ja näin ollen kokemukseni ovat hyvin positiivisia. Taustaa voisin valottaa sen verran, että jos koko ajan tykittää maksimia, siihen väsyy. Toisekseen saattaisin alkaa murehtia liian aikaisin, jos koko ajan tietäisin, mikä on oikea kuntoni. Nyt teen arviolta 80-90 % suorituksia ja luotan siihen arvioni on oikea, ja että tosi tilanteessa mennään ainakin sataan prosentiin asti.
Dynamic on tällä hetkellä suurennuslasin alla. Videointi on paljastanut kaikenlaista, mistä en ole ollut tietoinen. Mietin kuumeisesti millaisella tekniikalla dynan tekemistä kannattaisi jatkaa. Agata lupasi valjastaa Karolin katsomaan videoita myös ja sanomaan painavan sanansa. Pystyn tekemään 25 metriä kuudella potkulla, mutta se on hidasta, vaikka toisaalta vähän kuluttavaa. Kun laitan lisää vauhtia, pystyn tekemään työtä enemmän keskivartalon lihaksilla, mutta tämä tuntuu hapottavan ja kuluttavan enemmän. Jos menen täysiä, joudun käyttämään jopa 12 potkua, vaikka harvoin noin kovaa tulee mentyä. Ehkä tuo nopeampi vauhti voisi tarkoittaa tässä yhdeksää tai kymmentä potkua. Suhteessa se on kuitenkin kolmannes enemmän. Pitkällä matkalla kolmannes enemmän potkuja on paljon.
Alkuperäinen suunnitelma valmistautumisjaksolla oli tehdä tekniikkaa kunnes on kaksi viikkoa aikaa kisoihin. Nuo tekniikkavedot ovat niin erilaisia kuin maksimivedot. En oikein tiedä pitäisikö sitten tehdä rauhallisia, teknisesti ei niin hyviä, lyhyitä vetoja vai keskittyä Pedersenin apinoimiseen. On tämäkin. Katselee netistä, miten joku tanskalainen tekee, ja koittaa itse tehdä samalla tavalla. Hei - onko kukaan ikinä puhunut tämän lajin yksilöllisyydestä mitään? Jos jotain hyvää, niin ainakin se, että tulee harkittua eri vaihtoehtoja. Oikeasti tarvitsen jonkun joka sanoo jotain järkevää ja luotettavaa tekniikastani, sillä siitä ei välttämättä seuraa pelkkää hyvää, kun itse lähden liikaa säätämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti