Hervannan lastenallas kutsui jälleen aamupidättelyyn. Jatkoin tankkauskokeilua ja nautin aamulla lautasellisen kevyesti suolattua kaurapuuroa. Yleensä olen puuroni syönyt ilman suolaa, mutta suolalla tuntuu olevan nestettä sitova ominaisuus, mikä tässä tapauksessa lienee hyvä asia nesteytyksen kannalta. Tänä aamuna osanotto oli runsasta, kun itseni, Agatan ja Päivin lisäksi paikalle saapui Pekka, joka ei aamupidättelyä ole aiemmin käynyt kokeilemassa. Myöskään staticia Pekka ei ole aiemmin tehnyt, joten näen pelkästään positiivisena sen, että mies teki 3.40 ekalla treenikerrallaan, eikä kyseinen veto tainnut vielä pahemmin edes rasittaa.
Lähdin tekemään treeniä vitonen silmissäni. Viimeaikaisten harjoitusten ja tulosten sekä kuntoni valossa saatan vihdoinkin myöntää vitosen olevan kiinni pelkästään tahdosta. Vaikka lämmittely tuntui taas ihan hirveältä, varsinainen suoritus kulki hyvin
Ajattelin hieman avata valmistautumistani. Lämppäreinä tulee nykyään tehtyä ensin lyhyitä, koko ajan kuitenkin pidentäen. Ensimmäinen on usein alle 2 minuuttinen, sillä en tee kuin ensimmäiseen nykäykseen asti. Toisella menen pidemmälle ja otan enemmän nykäyksiä, ehkä kymmenisen tai sinne päin. Kolmannella nykäykset unohtuvat ja pyrin tekemään puolisen minuuttia pidemmän, puhutaan siis suunnilleen kolmen tai vähän alle vedosta. Neljännellä ja viidennellä teen reilun kolmosen tai joskus jopa nelosen. Usein kuitenkin käy siten, että pitää käydä vessassa tai spotata kaveria tai jotain muuta häiritsevää. En anna asioiden häiritä, vaan jatkan siitä, mihin jäin.
Teen suorituksen kolmen minuutin countdownilla, ja lähden suoritukseeni selältäni. Ennen countdownia on tullut myös tehtyä yhden tai puolentoista minuutin frc-static, mutta useimmiten vain siksi, että on ollut jotain häiriötekijää, eikä enää kannata tehdä lämppäreitä täydellä ilmalla. Countdownin eka minuutti menee huljutellessa vettä puvun sisälle, jottei myöhemmin tulisi kuuma. Samalla aloitan aika raskaan palleahengityksen, jossa en kuitenkaan vedä huippuja kummassakaan päässä, jotta en turhaan jännittelisi lihaksiani. Kun aikaa on minuutin verran jäljellä, jatkan tavallisella rauhallisella hengityksellä. En ole kokeillut hyperventilaatiota tässä vaiheessa, pitäisi ehkä sekin testata. Hieman ennen kymmenentä sekuntia official topiin alan täyttää keuhkojani, mihin menee alle 20 sekuntia aikaa, sillä en harrasta pakkaamista. Siitä sitten vaan ympäri.
Niin. Noin se tänäänkin meni. Vitosta lähdin tekemään, nykäys kolmosen tuntumassa, hyvä fiilis, vitonen tuli ja vitonen meni, mutta minä poika jatkoin. Uutta enkkaa ei ollut todellakaan tarkoitus tehdä, joten tulin vahvan suorituksen päätteeksi ylös ajassa 5.18 ja hoitelin protokollat erittäin selväpäisesti. Nyt on oikeasti vahva tunne kisoja ajatellen, että siellä saan vitosen tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti