Lähdin tekemään aamustaticia, mutta itseluottamus ei enää ollutkaan yhtä rautainen kuin eilen. Kun eilen meni vieläpä illalla oma ennätys, niin tottakai ajattelin, että aamulla täytyy kulkea vielä paremmin. Yleensähän aamulla on tullut siis tehtyä parempia kuin illalla. Halusin parantaa enkkaani, mutta olin hieman epävarma lähdössä. On hyvin vaikeaa lähteä tekemään kovaa tulosta ilman luottamusta omiin kykyihin. Tulin 5.03 ylös hyvävoimaisena ja järjissäni ilman ongelmia. Olisin voinut tehdä pidemmällekin, mutta ei vaan huvittanut. Enää ei löytynyt mitään lisätsemppiä, jonka avulla olisin jatkanut pidemmälle.
Ajatellaan keskiviikon vetoa, niin siinähän lähdin tekemään vitosta. Nyt lähdin tekemään uutta enkkaa, mikä saattoi olla henkisesti liikaa kestettäväksi. Ihme spedeilyä. Tämähän on kerrassaan tyhmää toimintaa. Pitäisi vaan keskittyä tekemään vitosia, ja olla niihin tyytyväinen. Kun niitä paukuttelee menemään, kasvaa sekä itseluottamus vitoseen että nälkä pidempiin.
Tämän päivän reilu vitonen oli tosiaankin helppo suoritus. Siinä ei ollut mitään fyysisesti vaikeaa. Muistetaan nyt kuitenkin se yhä edelleen, että vaikka suoritus olisi kuinka helppo fyysisesti, niin on siinä kuitenkin paha olo kestettävä. Ei helppokaan veto aivan kevyt ole, vaan nykäyksiä on siedettävä. Helpolla tarkoitan ehkä enemmän tuskatonta - tuskainen suoritus on oikeasti tuskainen ja siinä oleminen on välillä aika helvetillistä.
Neuvottelin Simon kanssa hieman kisavalmistautumisesta, ja tulimme siihen tulokseen, että saattaisi olla fiksua tehdä ensi viikolla tekniikkaa ja staticissa sarjoja. Niitä on tylsä tehdä, mutta ne kasvattavat halua tehdä pitkiä vetoja, toisin sanoen nälkää tulee lisää. Aiemmin uhosin, että saattaisi toistaa 125 metrin vetoon, mutta ehkä kannattaa sittenkin pitää yllä illuusiota helposta 125:sta. Ajattelin tehdä valmistautumisviikolla joitain 100+ vetoja, ehkä maksimissaa 115 metrisiä, jotka kaiken järjen ja kunnon perusteella olisivat helppoja tehdä. Matkaa 115:stä 125:een on vain kymmenen metriä ja ajallisesti reilu viisi sekuntia. Kuitenkin helpolla 115 metrisellä saadaan vahvistettua itseluottamusta, ja luotua kuva siitä, että olisi ollut varaa tehdä vieläkin pidempi.
Kisoihin lähden näin ollen tekemään mitä luultavimmin staticiin viisi-minuuttista ja dynamicissa 100+ käännöstä. Täytyy ottaa varman päälle, ja luvata olla itseensä tyytyväinen, mikäli nämä saavuttaa. Saa nähdä kuinka tässä mieli vielä ailahtelee tämän strategian suhteen :)
En tiedä onko fiksua lähteä arvioimaan omaa valmistautumistaan kesken valmistautumisen kovin radikaalisti, mutta luulen tehneeni pari virhettä. Ensimmäisenä ja merkittävimpänä pidän aloittamista liian aikaisin. Ehkä kaksi tai kolme viikkoa ennen kisoja riittäisi hyvin intensiivisen treenin osalta. Nyt kun katson harjoituspäiväkirjaani, huomaan tehneeni 27.9. alkaen intensiivisesti. Viikoilla 39 ja 40 viisi treeniä molemmilla sekä tällä viikolla eli 41 kolme treeniä. Jotenkin tuntuu, että terävin kärki oli viime viikolla tai tämän viikon alussa. Viikko 39 oli ns. teknistä treeniä, mutta viikolla 40 otin jo maksimeja irti.
Näin ollen, voidaanko tulla johtopäätökseen kahden viikon riittävyydestä valmistautumisessa? Jännä ilmiö on se, kuinka aika tuntuu paljon pidemmältä kuin se todellisuudessa onkaan. Aivan kuin tätä intensiivistä pätkää olisi jatkunut ainakin kuukauden ajan. Ehkä se hämää ja pakottaa aloittamaan valmistautumisen liian aikaisin. Kauhukuva on tietysti sellainen, että ei ehdi valmistautua tarpeeksi. Liian aikaisin aloittamisessakaan ei ole järkeä. Nousevalla kunnolla olisi varmasti mukavinta lähteä kisaamaan, ja vastaavasti laskevalla vähän heikompaa. Vaikka kunto olisi sama, on sillä väliä, onko kunto nousussa vai laskussa. Saman jutun varmaan on moni huomannut humalatilan suhteen - promille nousussa on hauskempi kuin promille laskussa, vaikka onkin ihan yhtä kännissä molemmissa tapauksissa. Hyi, hyi, tässä blogissa urheillaan eikä ryypätä. Hus! Kisojen jälkeen voisi tuopillinen maistua ;)
Tässä joku päivä taisin uhota kokeilevani dnf satasta ennen kisoja, mutta olen päättänyt hylätä idean. Pirkan hölkän jäljiltä ilmeisesti oikea lonkankoukistaja sekä oikean jalan sisäreisi kipeytyvät helposti rinulin potkussa. Ehkä ei ole viksua lähteä urheilemaan sen suhteen. Toisena syynä voisin mainita sen, että ei liene fiksua tehdä ennätysyrityksiä missään lajissa ennen kisoja enää. Dnf sataselle voin varata aikaa vaikkapa joulukuussa tai tammikuussa. Ei sillä ole kiire, vaikka sen saattaisin kyetä jo nyt tekemään.
Mutta joka tapauksessa, ensi viikko tekniikkaa ja kisaviikko herkistelyä. Lisäksi olen päättänyt venytellä joka päivä. Se on hurja päätös se. Tällä viikolla en enää treenaa. Alustavasti sovitun perjantain treenin jätän väliin ihan vaan siksi, että saan levät ja unohtaa pidättelyt ja kerätä uutta intoa. Sunnuntaina en edes ole Tampereella, kun lähden Seitsemisen kansallispuistoon herrakerhon kokoontumiseen rentoutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti