Dyna on vaikeampi juttu. Periaatteessa kiinnostaisi tehdä pitkä, mutta toisaalta se vähän pelottaa. Tavoite on valkoinen kortti, joten lienee fiksua ottaa maltillisesti.
Tein tänään vähän enemmän pitkiä. Tavoitealue oli 75-100m. Sarjasta tuli muistaakseni seuraavanlainen. Tai sinne päin.
75m 44s
75m 46s
100m 61s
75m 47s
100m 63s
100m 64s
111m 71s
Alkuun oli vaikeaa luottaa siihen, että kykenee sataseen. Sitten tuli ensimmäinen, mutta heti sen jälkeen tuli epäusko, kykeneekö sitä tekemään uudestaan. Vasta kun olin tehnyt satasen toistamiseen, alkoi tuntua, että matkan voi taittaa turvallisesti eikä nykäyksistä, joita muuten tuli, tarvitse välittää.
Viimeiseen lähdin hakemaan yli satasta. Vauhtini oli todella hidas. Jos eilen tein satasen 59 sekuntiin niin tänään siihen meni useita yksikköjä enemmän. Varsinkin 111m oli hidas. Tein sen tarkoituksella, ja ilokseni huomasin, että se saattaisi olla parempi strategia kuin kova paahtaminen, sillä jalkoja hapotti huomattavasti vähemmän ja olo oli vahvempi pintautuessani.
Tämä tarkka kellottelu voi vaikuttaa vähän hölmön hommalta, ja tottahan on, että tässä lajissa aika ei ratkaise. Kellotuksella voi kuitenkin tehdä eroa eri tekniikoiden ja tapojen välille. Kun on numeerinen tieto käytettävissä, sitä on helppo verrata. Pelkkä fiiliksen tunnustelu voi johtaa harhaan. Hähää! Mikään ei valehtele enempää kuin tunne!
Taidanpahan olla oikeilla jäljillä; pitää vaan paukuttaa näitä pitkiä ja paljon, jotta tottuu pahaan oloon ja happoihin sekä siihen, että se ei ole niin vaarallista ja pelottavaa. Huomenna huilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti