Vaparissa innostuin jälleen hengittämään vähemmän. Ensin hengitys joka neljännellä, sitten kuudennella ja lopuksi kahdeksannella vedolla. Pidän tästä harjoitustavasta. Kun tekee pari sataa metriä hengittäen joka kahdeksannella vedolla, ei kunnolla tajua kummassa päässä allasta on, ja kun pysähtyy niin huimaa kunnolla. Ilmaa pitää alkaa puhaltaa ulos jo viidennen tai kuudennen vedon kohdalla, jotta keuhkot saa kutakuinkin tyhjiksi kahdeksannen vedon koittaessa. Se tuntuu pahalta.
Tein lisäksi delffareita kyljelläni ilman räpylöitä.
Kun sain monon jalkaani, oli jo vähän väsy. Ei ollut sellaista malttamatonta intoa päästä potkimaan. Tein varmaan jotain viisi kertaa viisikymmentä metriä ja kellotin ne. Nyt olin ilman pukua, ja kyllä vain; potkuja piti tehdä enemmän. Ajat olivat kuitenkin hyviä. Tosin eivät niin liukkaita kuin puvun kanssa.
Olo oli hyvä, ja vaikka treeniä oli jo alla, halusin kokeilla pidempiä sukelluksia. Ensin seiskavitonen, joka ei tuntunut juuri miltään; mitä nyt vähäistä happoa jaloissa, mutta tunnelmaltaan kevyt suoritus. Päätin kokeilla satasta, mikä jännitti, täytyy myöntää. Sekin meni hyvin. Happoa tuli enemmän, mutta yllätyksekseni yhtäkään palleanykäystä ei tullut. Tein vielä toisenkin satasen, joka oli raskaampi, mutta muuten samanlainen kuin ensimmäinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti