Tiistaina olin altaassa, mutta en tehnyt oikeastaan mitään. Pari räpyläuimaria tuli kyselemään jotain tekniikkajuttua ja siihen vierähti puoli tuntia. Laurilla oli uusi puku yllään, joten sitä piti ihastella toinen mokoma. Lopulta päädyin uimaan vähän ja tekemään monolla pari lyhyttä pätkää. Hajanaista hommaa. Olisin voinut jäädä kotiin.
Keskiviikkona menin ajoissa altaalle spottaamaan Simon staticeja. Tein itsekin, mutta jätin vedot pariin todella helppoon neloseen. Pidemmälle olisi voinut mennä helposti, mutta jostain tuli pakkomielteisiä ajatuksia, että pitää, pitää, pitää, pitää tehdä kova tulos. En halua. Kokeilin Kimmon vihjeen mukaisesti uunoilla mono jalassa ja leikkiä pöhköä delfiiniä ja aistia veden virtausta ihollani. Ei sytyttänyt. En osaa mennä altaassa rennosti monon kanssa. Olen ehdollistunut liikaa dynaan. Avovedessä uunoilu varmasti sujuisi paremmin.
Torstaina oli jo, että en prkl mene treeneihin. Päätinkin jo jättää väliin, mutta sitten tuli velvollisuuden tunto peliin, sillä olen luvannut valvoa Simon staticit kisoihin asti. Menin sitten. Onhan siitä se hyöty, että uskaltaa rohkeasti sanoa Simollekin, että tuleppas vahtimaan jos haluan tehdä itse jotain. Hyvä että menin, sillä vuorolla ei sitten muita näkynytkään.
Tein itsekin vähän staticia. Tein pari vajaata nelosta. Ne olivat vielä helpompia kuin edellisenä päivänä, mutta maha oli sitä mieltä ettei mennä pitkälle. Ensimmäisessä lämppärissä oli vähän tekemisen makua ja halua, mutta toisessa ei enää hirveästi huvittanut. Ensimmäinen oli 3:45, mikä on harvinaisen paljon ensimmäiseksi lämppäriksi, sillä yleensä jätän sen ensimmäiseen nykäykseen parin minuutin kohdalla.
Tänään perjantaina piti olla välipäivä. Mietin viiden aikoihin ryhtyisinkö lipittämään olutta vai lähtisinkö uimaan. Lähdin uimaan. Se kannatti. Uin vapaauintia tunnin ja hyvällä vauhdilla. Hapenotto oli hyvässä kunnossa, hartiossa oli voimaa, jaksoi potkia hyvin eivätkä jalatkaan kramppailleet. Toisin sanoen oli todella hauskaa.
Nyt pystyn taas vaikka mihin.
Aina toisinaan uimahallilla näkee tyyppejä, jotka sukeltavat pituutta. On tullut tavaksi, että käyn jututtamassa ja kerron vähän seurasta ja toivotan tervetulleeksi mukaan. Tänään oli taas pari kaveria, joita kävin morjenstamassa. Esitin asiani ja paljastui, että he olivat olleet mukana ensimmäisissä sm-kisoissa viisi vuotta sitten. Eipä tuo mitään. Toivottavasti tulevat vuoroillemme.
Ai niin. Kuinka kauan parsakaalia pitäisi keittää?
6 kommenttia:
Parsakaali kandee höyryttää niin ei häviä kaikki hyvä matskut :)
T: Virnuilee vieläkin kuin idiootti
Kiitos.
Kyllä tämänpäiväisen jälkeen sopiikin virnuilla; se oli hieno veto.
Maku ja rakenne kärsii keittämisestä, joten parasta parsakaali on raakana
Mikäs tämä veto oli, josta simo iloitsee? Menikö 8 min rikki vedessä? -timok
Simo teki 7.46
Itse aikaa suurempi ilon aihe oli se suoritus muuten ja muutenkin "come back" viikon flunssien jne jälkeen.
Vaikkei ehkä näihin kisoihin tai tällä kertaa, niin sellanen fiilis jäi, että tuo maaginen 8 on täysin realistinen ja vielä se joskus tulee. Mulle riittää se tieto, ihan sama koska se tapahtuu :) Pääasia ettei ole sellaista epätoivoista "en minä siihen koskaan pääse vaikka kuinka treenaa"-fiilistä...
Katotaan ny, toivottavasti saan edes Timppaa kiritettyä vähän.
Lähetä kommentti