torstaina, huhtikuuta 27, 2006

26.4.2006 Testipenkki

Kimmon ohjeistustoimisto antoi uuden jutun kokeiltavaksi. Idea on monelle tuttu, mutta en ollut sitä aiemmin kokeillut tällä tavalla. Tehtävä oli siis selvittää staticin käyttäminen lämmittelynä dynamiciin ja sen vaikutus suoritukseen.

Hallille siis. 1,5 mm puku päälle ja altaaseen. Tein lyhyitä staticeja ilman laseja ja klipsiä silmät kiinni, joten jouduin vetämään fiiliksen mukaan, kun en spottaajaakaan saanut viereeni. Lähdin kahdella minuutilla ja viides staticini oli 3:30. Ohut märkkäri ei sopinut täysin tähän sillä jalat upposivat eikä asento ollut paras mahdollinen. Kunnollinen rentoutuminen on helpompaa jos kelluu kunnolla ja samassa tasossa.

Staticien jälkeen nousin varovasti istumaan altaan reunalle. Pyrkimyksenä oli pitää syke alhaalla, vaikka jouduin vähän touhuamaan laittaessani vyön lantiolle ja mono jalkaan. Nollasin tilanteen vielä tekemällä minuutin staticin vajailla keuhkoilla dynamic-varustuksessa. Siirryin altaan päähän ja pyysin spottauksen maksimille.

Sykkeet olivat todella alhaalla lähdössä, mikä oli ollut yksi ideoista. Lähdin liikkeelle ja muistin Kimmon käskeneen mennä rauhassa. Näin tapahtui ja itse asiassa oli todella vaikeaa saada yhtään vauhtia menoon. Liike oli kuin hidastetusta elokuvasta ja liikerata silti minimaalinen. Tai ainakin se siltä tuntui, mutta siitä ei puolestaan voi sanoa yhtään mitään varmaa.

Sukeltaminen tuntui aivan staticilta, vaikka laji olikin dynamic. Olo oli yhtä tyhmä kuin kelluessa; olin melkein katsomon puolella seuraamassa omaa menemistäni. Palleanykäyksiä alkoi tulla varmaan 75 metrin kohdalla tai ehkä ennemminkin jo. Käännösten kanssa sai olla tarkkana, tai pikemminkin niiden määrän kanssa. Tullessani sataseen sain tosissanin miettiä, paljonko olin tullut. Fiilikset olivat outoja enkä oikein enää luottanut siihen, mitä olin tekemässä, joten tuli 115 metrin kohdalla ylös. Aikaa meni 1:25, mikä tekee ~ 37 sekuntia / 50 metriä ja tarkoittaa aivan sikahidasta etanavauhtia.

Staticit lämppäreinä oli uusi kokemus. En voi vielä sanoa mitään varmaa siitä, onko tämä hyvä tapa toimia. Kuitenkin se on toistamisen arvoinen. Testiin pääsi tulemaan liikaa muuttujia jälleen kerran. Kimmon idea rauhassa menemisestä pääsi ryöstäytymään käsistä, ja menin aivan liian hiljaa, jotta tämä sukellus olisi vertailukelpoinen aikaisempiin.

Hyvää oli lähtösykkeen mataluu, mitä ei tosin tullut todistettua mittarilla, mutta väitän huomanneeni eron. Static-moodissa kehon pitäisi olla säästöliekillä ja näin valmiina tekemään työ vähemmällä hapella. Periaatteessa näin olisi mahdollista mennä pidemmälle. Dyna-lämppärien puuttumisen näen huonona tuntuman kannalta. En ole hetkeen monoillut, joten tuntuman hakemiseen pari pätkää olisi ollut paikallaan.

Tulen kokeilemaan tätä uudelleen Nizzan reissun jälkeen, mutta aion tehdä dynamicin kovemmalla vauhdilla. Harmittavasta etanavauhdista ei ollut mitään iloa tässä testissä. Toisaalta tuntui kuin ruumis olisi pannut vastaan eikä suostunut menemään kovempaa ja fiilis oli kuin staticissa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kimmon käskeneen mennä rauhassa."

Eli rauhassa ja ennen kaikkea rentona, jotta "static mode" säilyy päällä, ei kuitenkaan välttämättä hitaasti.

Tarkennuksena :)

- kimmo

Kalle kirjoitti...

Mitä luulet; lähtisikö static-mode pois jos lähtisi paukuttelemaan kunnon vauhdilla?

Anonyymi kirjoitti...

Tässä tullaan varmasti taas yksilölliseen optimaaliseen vireystilaan, vaikka yksi kerta ei vielä kerro mitään. Mielestäni staticciin valmistautumisen tavoitteena on viereystilan lasku: syke alas, pää tyhjäksi, lihasjännitykset pois -> ruumis rennoksi, kun taas dynassa vireystilan täytyy olla korkeampi menemättä kuitenkaan yli. Voisin ainakin kuvitella, että pelkillä staticeillä valmistautuminen johtaisi löysään dynaan, niin kuin hyvin kuvasit. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti, niin kuin sanotaan. Asiaa pitäisi kokeilla useamman kerran. Toimiiko ko. lämppäritekniikka sinulla Kimmo?