Paimioon tosiaan lähdettiin treenaamaan tekniikkaa, aivan kuten tuossa pari viikkoa sitten oli puhetta. Mahdollisuus organisoitui helposti Roopen ja Artturin avustuksella, Paimion uimahallista, jossa meillä oli peräti neljä rataa käytössämme kahden tunnin ajan. Treenistä yleisemmin tulee juttu fdtf:n sivulle kunhan kerkiää, ja tässä keskityn pelkästään minä-minä-minuun.
Merkittävin anti itselleni oli dnf:n puolelta, johon käytettiin suurin osa ajasta. Ensimmäinen korjattava juttu tekniikassani on nilkkojen asento, joka kuuluu oikeastaan perusasioihin. Liu'ussa nilkat kannattaa ojentaa suoriksi, jotta veden vastus olisi mahdollisimman pieni. Itse en ole asiaan kiinnittänyt huomiota, vaikka oikeastaan joka paikassa missä asiasta on kirjoitettu, nilkat mainitaan lähestulkoon ensimmäisenä. Tietenkään nilkkoja ei saa liikaa ojentaa, vaan niin paljon, että jarruefekti katoaa, mutta rentous säilyy.
Toinen seikka, joka meinasi jäädä havaitsemattakin, oli jalkojen asento potkussa. Ennen vedin jalkojani hieman mahan alle potkuvaiheessa. Artturi tämän huomasi ja Roope todeksi vahvisti. Sinänsä helppo homma korjata, mutta miettimistä se vaatii paljon ennen kuin sen saa selkärankaan. Kun kokeilin oikeampaa tekniikkaa tuoreeltaan, tuntui se tottakai ihan hölmöltä, mutta ilokseni sain huomata, että ei tarvitse käyttää niin paljoa voimaa, vaikka silti pääsee yhtä lujaa ja pitkälle.
Kolmas säätämisen arvoinen asia löytyi käännöksestä. En ollut aiemmin huomannut nousevani lähes pystyasentoon käännöksessä, mutta nähtyäni videolta käännöksen pääsin jyvälle. Periaatteessa kyseessä on helppoakin helpompi pikku juttu, mutta kuinka vaikeaa sitä olikaan kääntää oikeaan suuntaan. Taisin tehdä käännöksen viisi kertaa edelleen vanhalla tavalla vaikka keskityin pelkästään käännökseen. Niin lujasti rutiini on mennyt perille, vaikka tietää, mitä pitää tehdä, niin liha ei tottele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti