Heramaanjärven leirillä opin paljon uusia asioita, lähinnä varustelupuolelta, ja olinkin tätä reissua varten viritellyt kaikenlaista. Ensimmäinen tehtävä oli tietysti tyhjä vyö. Vaasalaiset sukelluskalastajat käyttivät Heramaalla vyönä tyhjää soljilla varustettua polkupyörän renkaan sisäkumia, joten halusin kokeilla saanko itse vastaavan toimimaan käytännössä. Mallia en voinut ottaa, kun en tarkemmin tutustunut kalastajien virityksiin, mutta kehuivat systeemin olevan toimiva. Koska en käytä vyössä painoja, sisäkumi on toimiva ratkaisu. Vyön tein kaulapainon idealla, mitä nyt jätin lyijyt pois. Ratkaisusta tuli toimiva, vaikka toisen soljen teippikiinnitys alkuun arveluttikin.
Heramaalla opittu tuplasukkamenetelmä oli taas käytössä eikä se pettänyt nytkään. Vasen jalka alkaa viidessä minuutissa puutua kamalasti, kun on tuplasukat, mutta tällä kertaa tunne meni ohi puolessa tunnissa. Ilmeisesti kylmä vesi kutisti jalkojani tai jotain. Kylmyyden välttämiseen paras keino oli jälleen vetää puku päälle talkilla ja laittaa vyö tarpeeksi kireälle, jottei koko aikaa tule kylmää vettä osaston puolelle.
Haverin reissulla Artturi ja Simo kokeilivat paineentasausta Paradisialla, joka on isojen poikien pro-nenäklipsi. He laittoivat Paradisian maskin päälle nenän kohdalle, jolloin klipsin vielä saa kireälle, mutta tarpeeksi voimaa käyttämällä maskin paineentasaus onnistuu. Itselläni on vain harrastelijoiden käyttämä Speedon klipsi, joita olen särkenytkin jo pienen kasan verran, mutta onneksi ne ovat halpoja. En ole nähnyt tarvetta paremman hankkimiseen, sillä saan altaassa paineet tasattu heikommallakin klipsillä.
Mutta takaisin asiaan. Otin klipsin ja laitoin sen maskin alla nenääni kiinni eikä ongelmia ilmennyt pinnalla; paine tasaantui hyvin. Kun nenässä on klipsi, ei tarvitse pitää kädellä nenästään kiinni mennessään syvemmälle. Molemmat kädet vapaana saatoin mennä alaspäin käden "oikeassa" asennossa, kuin dynamicissa konsanaan, mistä on etua sekä nopeuden että tekniikan ynnä rentouden osalta. Klipsin pitää asettaa nenään juuri oikein, sillä jos se jää huonosti, tasaus ei välttämättä onnistu. Itselläni oikea korva on heikompi kuin vasen, ja oikean kanssa olikin hieman ongelmia eräässä sukelluksessa, mutta ne loppuivat, kun hieman säädin klipsiäni.
Alaspäin meneminen oli näin ollen vauhdikasta. Ensimmäiset sukellukseni otin toki varovasti, vaikkakaan en samalla paranoialla kuin kaksi viikkoa sitten. Viidentoista metrin syvyydessä alkoi pelottaa, kun tein ensimmäiset viisi vetoani ilman lamppua. Simo teki oman syvän vetonsa, 40m, ja heitti mukavat sambat kaupan päälle, joten sain Simon lampun lainaksi loppuajaksi. Valon kanssa uskalsi mennä ihan eri tavalla, kun taas ilman valoa oli liian jännää, kun ei nähnyt 20cm etäisyydellä olevaa köyttäkään.
Tein aika helposti reiluja parikymppisiä ja kunnianhimoni heräsi henkiin; muutama metri omaan enkkaan. Yritin tehdä kolmekymppisen, mutta arvioin matkan hieman väärin ja rupesin vahtaamaan kelloani muutamaa metriä liian aikaisin ja jäin pari metriä tavoitteesta. Tarkoitus oli jo lopetella, mutta päätin laittaa vielä kerran kiellon päälle, ja onnistuin sitten tekemään omaksi enkakseni sen maagisen kolmekymmentä metriä.
Sukellus ei ollut teknisesti paras. Hieman tuntui kuin olisi ollut ylimääräistä puristusta, kun piti osittain tahdollakin tehdä. Valmistautuminen oli lyhyt, sillä pieni aallokko hieman häiritsi hengittelyä, ja vähän alkoi jo olla kylmä. Paineentasaustekniikka ei ollut yhtä puhdasta kuin Heramaan leirin viimeisellä vedolla, mutta pitää ottaa huomioon sekin, että nyt tein tasauksen ilman käsiä ja vauhtia oli enemmän. Sukelluksen tekniset tiedot olivat syvyys 30,5m ja aikaa kului 53s, yli metrin sekunnissa siis. Joskus on kaksvitoseenkin mennyt yli minuutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti