Lämppärien tarve vähenee selväsi, kun tekee staticia usein. Tänään teki mieli koittaa vetää maksimit jo ykkösellä, mutta siihen en vielä ole valmis. Toisella yrittämisellä päätin tehdä maksimin. Heti alussa huomasin, että jaahas, meni hengittelyt yli. Nykäykset alkoivat vasta kolmen jälkeen, mutta sen reilun vitosen halusin tehdä, joten pää pysyi pinnan alla.
Turvasukeltaja oli vähän ihmeissään, nykäysteni takia. No ne nyt sattuvat olemaan sellaisia, että hartiat ja koko pää tärisevät. 5:25 jaksoin olla, mutta pintautumiseen en ollut tyytyväinen. Aloitin uloshengityksen jo pinnan alla, mutta oli sen verran tiukka veto, että jatkoin sitä aika pitkään ja jotenkin tuntui, että olisin voinut puuskutella pinnalla enemmänkin. Klipsi pois ja protokollat alle 15 sekuntiin.
Parasta tilanteessa on se, että kunto nousee koko ajan ja itseluottamus sen mukana. Toisaalta olen havaitsevinani jotain huonoakin. Tänään tein staticin hyvin pitkälle - oikeastaan halusin tehdä niin pitkälle kuin menee. Katsotaan nyt minne asti sen saa. Pyrin kuitenkin välttämään sambailut, että tarkoitus ei ole missään nimessä etsiä, missä rajani ovat, sillä niiden löytämisestä ei ole mitään iloa.
Myös se on hienoa, että motivaatio on kohdallaan. Nykäykset tavallisesti alkavat 2:30-2:45 ja ensimmäinen minuutti on ihan ok. 3:45 - 4:30 on se pahin alue. Ennen vitosta ja sen jälkeen aika kuluu kuin siivillä. Tuntuu pahalta, mutta sitä ei enää rekisteröi niin kovasti. Ei vain välitä pahasta olosta eikä se oikeastaan edes tunnu niin pahalta. Mitä nyt ruumis vain kouristelee tuskissaan :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti