Kisat menivät mukavasti. Valmistelut tuli hoidettua varsin hyvin, sillä itse kisapäivänä tekemistä oli vähän. Tietysti organisaatiolla oli paljonkin tekemistä, mutta minun ei tarvinnut asioihin puuttua. Jokainen organisaatiossa hoiti tonttinsa esimerkillisesti. Kiitos heille siitä!
Oma kisani meni tulosten puolesta heikommin kuin osasin odottaa. Järjestelyjen sujumisen seuraaminen olisi kiinnostanut paljon enemmän kuin sukeltaminen, mutta lopulta maltoin altaaseen. Tein molemmat vedot ykkösellä, mikä ehkä jälkikäteen ajateltuna ei ollut hyvä ratkasu, vaikkakin olen tyytyväinen, että kokeilin sen. Dynaan olisi tehnyt mieli lämmitellä, mutta päätin olla muuttamatta mitään. Itse asiassa meinasin myöhästyä dynasta, kun heeboilin liian kauan reunalla.
Staticissa jännitin liikaa, en tiedä miksi, mutta olo ei vain ollut rauhallinen. Lämppärirutiinien vahvuus on siinä, että siinä keho alkaa valmistautua tulevaan koitokseen. Lämmittelyssä elimistö huomaa, että tämähän on tuttua ja vääntää säästöliekille. Ykkösellä vetäminen on kyllä treeneissä ollut ihan ok, mutta kisassa saattaisi olla parempi rauhoittatua tekemällä tuttua rutiinia. 5:05 ja vielä samballa ei ollut mikään mairitteleva tulos. Aika oli ok, mutta tuo samba hävettää. Ei oikein neljän minuutin jälkeen ole muistikuvia ennen kuin pintautumisesta. Sinänsä jännä, että se on jäänyt hyvin mieleen. Tiedä sitten.
Fiilis huononi dynaan aika paljon samban takia. Psyykkinen harjoittelu ei ole vielä niin pitkällä, että epäonnistumisen poissulkeminen olisi onnistunut. Sitä täytyy harjoitella. Dynassa otin varman päälle, sillä samban jälkeen en todellakaan halunnut lähteä kokeilemaan edes lähelle rajojani. Otin vanhan metodin käyttöön ja sukelsin niin pitkälle, että ensimmäistä kertaa harkitsee pitäisikö jatkaa vai tulla ylös. 128 metriä on aika perussukelluksen mittainen ja voisi jopa sanoa, että lyhyt. Kuitenkin oli hyvä, että tulin ylös, sillä paljoa tuota enempää en olisi varmaankaan pystynyt sukeltamaan. Dynassa saatoin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani kunnossa, enkä joutunut valehtelemaan tuomareille kuten staticissa.
Sukelsin dynani alkupäässä, joten pääsin seuraamaan muiden kisaamista. Samboja ja bläkäreitä oli uskomattoman paljon. Vähitellen aloin katsella tilannetta uusin silmin ja mieleeni heräsi ajatus siitä, että minähän saatan olla korkealla sijoituksissa. Yllätyksekseni huomasin lopulta olevani kisan kakkonen. Vaikka tulokseni jäivät viimevuotisista niin silti sijoitukseni parani pykälällä. Illalla hoksasin vielä sen, että Timo voitti minut ainoastaan 1,8 pisteellä. Jos siis olisin sukeltanut 4 metriä pidemmälle niin olisin voittanut koko kisan. Jossittelu sikseen, toinen sija on hyvä sija. Se oli voitettu hopea :)
Hienon kisapäivän kruunasi maittava illallinen ja kostean hauskat jatkot hyvässä seurassa. Suomalaisten lisäksi ainoastaan ahvenanmaalaiset uskaltautuivat lähtemään, mikä oli toisaalta harmi, mutta se ei Brick'siin lähteneiden menoa haitannut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti