2.9.2006 Mitä tästä nyt pitäisi sanoa

Kovan taivuttelun jälkeen sain ylipuhuttua Simon lähtemään Kinikselle. Simolla oli kotiintuloaika, joten piti mennä vähän vikkelämmin kuin tavallisesti. Myös Lauri oli mukana ja vauhtia riitti. Minä otin rauhallisesti, aivan niin kuin tänä kesänä on tullut opeteltua. Hengailin laiturilla, venyttelin, tein pari palleavenytystä. Fiilistelin. Simo ja Lauri olivat vedessä kun minä vielä raavin päätäni ja kaivelin köyttä säkistä. Vetelin 55 metriä vapaaksi ja solmut siihen; pohjalle pleitti ja valot päälle.

Pojat ehtivät puljaamaan varmaan vartin ennen kuin tulin pelipaikalle. Tein parit staticit alkuun ennen kuin lähdin köyttä pitkin sukeltamaan. Vedin kaksi lämppäriä frc:nä about 15 metriin. Siellä oli kiva olla. En mennyt niin syvälle että olisi kunnolla kiristänyt. Jotenkin on tuntunut siltä, että jos kiristelee liikaa niin se pakkaa rasittamaan turhan paljon. Kolmannella sukelluksella otin enemmän ilmaa, en kuitenkaan läheskään täyteen. Tuloksena oli paras sukellus pitkään aikaan. Käppyrästä näkyy hyvin, millä kohtaa toin kädet alas. Siihen asti sukellus oli kuin vertikaalista dynamicia. Käännöksessä piti vähän fiilistellä.


Seuraavaan sukellukseen valmistauduin kuin syvään valmistaudutaan; eli muuten ollaan kuin tavallisestikin, mutta turvasukeltaja ohjeistetaan kunnolla. Täytyy tunnustaa, että tämän päiväinen sukellus ei ollut yhtä hyvä kuin viime viikkoinen. Valmistautuessa vähän jänskätti ja asenne oli vähän liikaa suorituspainotteinen. Viime viikolla tuli sukellettua enemmänkin "so what"-asenteella. Ihan saman pääseekö pleitille, kun sinne pääsee kuitenkin. Ja vaikka pleitti olisi kuinka syvällä, pääsen sieltä ylos. Tänään oli "dark side"-päivä. Tänään tuli tehtyä metrejä.

Vaikka alku olikin vähemmän lupaava, itse sukellus meni mukavasti. Menin täysin pää tyhjänä enkä murehtinut mitä olin tekemässä. Keskityin pelkästään paineentasaukseen. Olin rento ja tiesin koko ajan ettei pleitille ole mikään pakko mennä, vaikka tänään tulikin sukellettua liikaa tulosta. Jos jotain positiivista pitää hakea niin olen ihan tyytyväinen, että pystyin vetämään näinkin hyvin, vaikka oli tavoite, mihin mennä. Kaipa se voisi kilpailutilanteessakin olla vähän samankaltaista. No kuitenkin; ihan sama missä se pleitti on kun sinne pääsee silti.

Muutin käsien asennon aika lailla täsmälleen samassa syvyydessä kuin lämppärissäkin. Jännä juttu että kehoaan pystyy kuuntelemaan noinkin tarkasti. Hassua on se, että jälkimmäisellä sukelluksella keuhkot olivat täynnä, mutta silti sama tunne tuli samassa syvyydessä. Tämä lienee ero rennon ja täysin rennon sukelluksen välillä. Lämppäri oli se täysin rento, ihan mega-rento; iso sellainen.


Tänään en lähtenyt sekoilemaan suuntäyttöjen kanssa, vaan pidin lähtökohtana hankkia ilmaa suuhun negatiivisesti pakkaamalla. Loppuvaiheessa sain ihan tosissaan pumpata ilmaa suuhun. Kun alkumatkasta saa pumpata melkein koko ajan niin syvällä pärjää oikeastaan aika harvalla pumppaamisella. Tasaan painetta kuitenkin koko ajan; mitäköhän arvioisin, ehkä sekunnin välein. Nopeus on luokkaa 0,9-1,5 m/s, joten kyllä siinä saa jo tasaillakin. Välillä 0-35m paine tasaantuu nenästä kiinni pitämättä, mutta tuota syvemmällä pitää ottaa nenästä kiinni, jotta saa tarpeeksi voimaa tasaukseen, kun sen joutuu tekemään pienemmällä ilmamäärällä.

Tässäkään sukelluksessa ei vielä kiristänyt. Ilmaa sai otettua koko ajan, vaikkakin se oli jo hiukan hankalampaa lopussa. Ehkä tällaisille syvyyksille voisi jo harkita pakkaamista, mutta toisaalta olisi kiva mennä pakkaamatta. Alkumatka on niin paljon mukavampi sukeltaa, kun ei tarvitse tapella niin kovaa nostetta vastaan. Vyölläni oli kaksi kiloa. Jos pakkaisi niin pitäisi kai laittaa lisää lyijyä. Pohjalla oli pirun kylmä, joten teki mieli lähteä aika nopeasti ylös. Toinen tekijä oli se etten ollut erittäin rento. Oli kyllä kiva huomata ettei silti pelottanut, vaikka pinnalla jänskättämisen merkkejä olikin havaittavissa.

Vesi on alkanut viilentyä oikeastaan vasta nyt, vaikka Jaakko heittikin kylmän kiven veteen jo reilusti yli kuukausi sitten. Pintavesi oli koneen ilmoituksen mukaan 18, mutta tuntui hivenen viileämmältä. Aurinko ei paistanut, mikä selittää osaltaan. Termokliini oli noussut ylemmäs ja se oli erittäin selkeä ja tiukka raja. Noin 7-8 metrin syvyydessä oli silmin nähtävä ero veden lämpötilassa.

Sain reissulla myös selityksen siihen, miksi Elios ohjeissaan kieltää beaver tailista vetämisen, kun se riisuutuessani jäi käteen. Ja vaikka on superstrech nylon niin kyllä siitä sauman vierestä aina...

Laitetaan tähän vielä viime viikon ja tämän viikon syvien sukellusten vertailu. Aika identtistä menoa. Hassua. Viime viikon sukelluksessa kello ei ollut free-modessa valmiina, vaan se näyttää käynnistyneen vasta vitosessa. Siitä pieni ero.