19.9.2006 Back on track

Eli selkä radalla.

Sairastelut on sairasteltu. Viime perjantaina oli vielä ihan paska fiilis ja reilu 37 lämpöä, mutta Sebastien Muratin kurssille piti vain änkeä. Perjantaina oli onneksi vain teoriaa ja ilokseni huomasin olevani täysin terve lauantaiaamuna. Lämpöä ei ollut, joten sitä ei tarvinnut mitata.

Muratin kurssi oli antoisa. Siellä oli niin paljon asiaa että tässä on turha yrittää edes briifata sisältöä. Mainittakoon kuitenkin sen verran että Sebastien Murat on tutkinut sukeltavia nisäkkäitä ja on sitä mieltä, että ihmisen kannattaa ottaa niistä oppia. Idea on siis sukeltaa tyhjillä keuhkoilla. Tämä edellyttää tietysti voimakasta sukellusrefleksiä, mutta sitäkin voi harjoitella ja kehittää. Tyhjillä keuhkoilla käytettävissä on vähemmän happea, mutta elimistö tajuaa sen ja minimoi hapenkulutuksen huomattavasti tehokkaammin kuin täysillä keuhkoilla sukellettaessa. Take more, use more. Take less, use less. Ja kun mennään tarpeeksi pitkälle vähästä hapesta onkin enemmän jäljellä. Tyhjillä sukeltaminen tuntuu pahemmalta, mutta tajunta säilyy pidemmälle. Ääreisverenkierto loppuu käytännössä kokonaan ja kaikki veri pakkautuu keuhkojen, sydämen ja aivojen käyttöön. Uhrataan raajat, pelastetaan tajunta.

Katsokaa kuvia tuolta www.nmd.fi/murat

Tänään pääsin pitkästä aikaa altaaseen. Voi kyllä oli mukavaa. Mennessäni hallille hihittelin ettei ruumis parka vielä tiedäkään millaiseen rääkkiin taas pääseekään. Hihii, minä tiedän, mutta se ei, hihii.

Tottapuhuen treeni oli nyt vähän kevyempi. Tuli kuitenkin oltua kaksi viikkoa poissa pelistä niin piti aloittaa varovaisemmin. Ohjelmassa oli räpsäuintia aika paljon ja loppuun vielä satasen apnea. Sukellus oli hyvä todiste hyperventilaation typeryydestä. Tällä kertaa tein normihengitystä pari minuuttia, jonka päälle heitin yhden tuuletuksen ja sitten vedin täyteen. Ensimmäinen nykäys nappasi kiinni 45m kohdalla ja niitä tuli ihan kivasti koko matkan, mutta satasessa oli vielä erittäin järkevä olo. Kesällä tuli ehkä vähän tuuleteltua liikaa, kun nyt sitä muistelen, niin aika monta kertaa oli aika heikko järki jo satkun kohdalla.

Viime aikaisiin mietteisiin liittyen tuli mieleen, voisiko dynaa sukeltaa turvallisesti voimakkaalla sukellusrefleksillä ja mahdollisimman korkealla hiilidioksiditasolla? Korkea hiilidioksiditaso tuntuu pahemmalta, mikä voisi olla yksi indikaattori sen suhteen, kuinka pitkälle mennä. Sukellusrefleksin avulla hapenkulutus taas olisi minimissään.