12.9.2006 Kipeetä touhua

On tullut sairasteltua reilu viikko eikä loppua vielä näy. On ollut hyvää aikaa miettiä juttuja. Syvyyssukelluksen iso juttu tältä kesältä oli pelkojen voittaminen. Fyysinen taso on sen verran kova, että pääsen ylös mistä tahansa syvyydestä. Jos minulla on monoräpylä jalassani, ei pintaan pääsyn suhteen ole pelon häivähdystäkään. Kun näin voi luottaa, voi myös rentoutua ihan eri tavalla.

Avovesikausi on vähitellen hiljentymässä ja pian alkaa täysipainoinen keskittyminen allaslajeihin. Allaslajit ovat aivan eri maailma. Syvyyssukelluksessa mennään syvyyteen ja tullaan sieltä ylös. Staticissa tehdään kelloa vastaan ja pituussukelluksessa mennään niin pitkälle kuin kyvyt antavat myöten.

Consta pitää tehdä rennosti ja paineentasaus on minulla ollut pullonkaula. Dynaan onkin nyt vaikeampi suhtautua sillä siinä voin käytännössä mennä pidemmälle kuin haluan. Consta on ollut tänä kesänä turvallista sillä paineentasaus on asettanut rajat ja näin sen suhteen ei ole ollut suurempia kuolemanpelkoja. Dynaa pystyn kyllä tekemään niin pitkälle että taju lähtee. Dynassa ei ole ns. turvallista rajoittavaa tekijää. Monilta olen kuullut, että heillä apneaa rajoittaa paha olo. Miten pitäisi suhtautua, kun pystyykin ohittamaan pahan olon ja tarvittaessa sukeltamaan itseltään tajun pois?

Periaatteessa olen jälleen saman kysymyksen edessä kuin vajaa vuosi sitten Wiesbadenin kisan jälkeen, jolloin tajuttomuuden saavuttaminen oli karmeudessaan valjennut. Kyllä syvyyssukellus olisi yhtä helvettiä jos siinäkin rajana olisi tajunnan säilyttäminen. Dynamicissa on kuitenkin mahdollisuus pelastautua ja nousta pintaan heti kun pelottaa. Ongelma lienee nyt se, miten voittaa pelko ja sukeltaa rajoille asti niitä kuitenkaan ylittämättä?

Dnf:ssä jossain määrin pystyn jo tarkkailemaan, missä vaiheessa homma lähtee menemään överiksi, mutta dynassa se on vaikeampaa. Dynassa on kyllä tullut pysyttyä rajan tällä puolella Saksan kisojen jälkeen. Suoritukset ovat olleet hyvin puhtaita jokainen enkä ole rajojani siinä koetellut. Toisaalta se on hyväkin, sillä jos tätä tekisi löytääkseen rajansa niin mitä sitten kun ne rajansa löytäisi.

Todennäköisesti on syytä alkaa suhtautua pituussukellukseen samalla tavalla kuin syvyyssukellukseen. Constassa paineentasaus asettaa rajat ja siinä määritellään etukäteen, maksimisyvyys, missä käydään. Dynassa annetaan kyllä ennakkotulos, mutta senkin saa ylittää. Se on tavallaan hölmöä. SM-kisoissa lähdin tekemään dynaa siten, että määritin itselleni alueen, jolla pintaudun. Kielsin itseäni ylittämästä ylärajaa ja kaikki meni hyvin. Paukkuja olisi voinut olla pidempäänkin, mutta en todellakaan pysty arvioimaan olisiko esimerkiksi jo viisi lisämetriä ollut kohtalokasta.

Constan ajatusmaailman voisi kääntää dynamiciin edellisessä kappaleessa mainitulla tavalla. Toisaalta tämä metriajattelu soveltuu huonosti constaan, vaikka se onkin dynamicissa ollut vahvana vaikuttavana tekijänä. Se valtava ero näissä ajatusrakenteissä on se, että constaa rajoittaa paineentasaus ja siksi elokuun suuri kasvu syyvyydessä oli ylipäätänsä mahdollista. Jos sukeltaisin dynaa kuten teen constaa niin dynamic-tulokseni olisi sadan metrin luokkaa. Constassa en ole saanut yhtään nykäystä, mutta dynassa niitä voi saada jo 65 metrin kohdalla. Tietysti nykäykset voi peittää menemällä pirun kovaa, kuten Sm-kisoissa.

Dynamicissa ei tietenkään pääse hyötymään sukellusrefleksistä ihan yhtä voimakkaasti kuin constassa. Vai pystyisikö sittenkin? Lämppärit frc-staticina neljän metrin syvyydessä saavat kyllä refleksin käyntiin. Myös kaasujen osapaineet vaikuttavat constassa eli constant-moodia ei täydellisesti voi soveltaa pituussukellukseen.

Jos pelko lähti syvyyssukelluksessa sillä, että tajusin pääseväni ylös vaikka mistä syvyydestä niin jollain tavalla pitäisi poistaa pelko pituussukelluksestakin. Millä tavalla pystyn sukeltamaan tietäen sen olevan turvallista ja että pystyn sukeltamaan turvallisesti niin pitkälle kuin haluan? Mikä olisi se tekijä, joku muu rajoittava tekijä kuin BO, mikä tekisi sukeltamisesta turvallista? Mistä tiedän koska tulla pintaan? Jos pituudet pysyvät maltillisina, on se turvallista, mutta ei sillä tavalla mennä niille lukemille, joihin fysiikka edellyttää.

Fiiliksen mukaan sukeltaminen voisi olla yksi tekijä. En sitten tiedä miten se soveltuu suhteellisen vauhdikkaaseen ja hydrodynaamisesti kehittyneeseen sukeltamiseen. Rennolla fiilistelyssukelluksella tuntemuksiaan voisi olla helpompi tarkkailla.

Jaa'a.