Kyllä oli sitten niin ihme treeni. Ohjelmassa oli neljä satasen sukellusta uintien seassa, mutta ne vain pelottivat ihan kamalasti. Ei vaan uskaltanut tehdä kaikkia. Ensimmäisessä satasessa tein klassisen paniikkipintautumisen 75 metrissä. Siis sellaisen että kaikki usko jatkamiseen katoaa eikä siihen ollut edes mitään tahtoa. Pintaan vain ja päädystä kiinni. Toisen yrityksen sain tehtyä loppuun samoin kuin neljännen. Kolmas jäi puolestaan vajaaksi.
75 metriä on sellainen mitta minkä menee vaikka takaperin puukengät jalassa. Kaikki sen yli tuntuu olevan vaikeaa. Vaikka kesän treenien mittaan sietokykyä pitemmille onkin tullut reilusti lisää, ei niistä silti ole tullut liian helppoja. Satanen on aina satanen vaikka sen kuinka järkeilisi helpoksi palaksi. Piru vie numerot ja tasaluvut.
Tänään ei ollut hyvä päivä ja siltä tuntui jo aamulla ennen treeniä. Se ei voi kuitenkaan olla mikään syy sillä joskus on käynyt, että etukäteen huonoksi tuomittuna päivänä on kulkenut paremmin kuin koskaan aiemmin. Tiistaina taisi käydä vähän sen suuntaisesti kun olin syönyt edellisenä päivänä mitä sattuu ja nesteytys tuntui olevan vähän siellä sun täällä, mutta niin vain kulki hyvin.
Heti lämppäreissä oli outo tärinä päällä. Rauhallisen ja rennon menon löytäminen oli kiven alla. Tuntui kuumalta mutta silti oli kylmä. Itseasiassa lyhyenkin palautumisen aikana uinnin jälkeen alkoi vesi tuntua viileältä. Treenejä ei kuitenkaan voi tehdä pelkän fiiliksen mukaan sillä silloin tulee löysäiltyä liikaa. Subjektiivinen kokemus on huono mittari harjoituksen kovuudesta. Kyllä se aina menee, mutta joskus vain tuntuu pahemmalta.
Kuitenkin ongelma taisi olla taas kotelon puolella. Kun tajusin etten ole ihan täydessä iskussa, aloin varoa enemmän. Vaikka suorituskyky ei varmasti ollut laskenut niin oli pakko ottaa varovaisemmin. Varsinkin kolmannessa sukelluksessa joka jäi 80 metriin tulin pintaan, kun aloin miettiä liikaa maallisia murheita. Keskeytin varmuuden vuoksi, kun ryhdyin miettimään, olinko hengitellyt vähän liikaa ennen lähtöä. Samoin aloin varoa pientä vilua, joka alkoi tuntua yllättävän nopeasti.
Täytyy varmaan ottaa kurinpitomenetelmät mukaan harjoitteluun: jos jättää jotain kesken niin harjoitus aloitetaan alusta - siis kokonaan alusta lämppäreineen. Luulisi huvittavan tehdä sen mitä pitää kun ei uskaltaisi tulla pintaan liian aikaisin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En nyt sano että siitä on kyse, mutta itse törmäsin alkukesästä juoksutreeneissä semmoseen ilmiöön, että tuntui ettei oikein palautunut ja oli kaikkia selittämättömiä "ilmiöitä" fyysiesti. Sykkeet käyttäytyy ouduosti, lämmönsäätely toimii kummallisesti, lihakset käyttäytyy oudosti...
Myöhemmin olen analysoinut että kävin likellä lievää ylikuntoa. Se on ovela pirulainen :) Varsinkin kaikki intervallityyppinen tykittely vetää sinne helposti.
Mutta siis aina ratkaisu treenin takkuisuuten ei ole rankaisu kahta kauheemmin, eikä ongelma ole henkinen. Joskus on parempi vaan huilia se treeni.
Mutta tokihan itse tiedät parhaiten, mikä on kotelosta ja mikä kropasta kiinni! Tämä vain ajatuksia herättämään...
Lähetä kommentti