Tein pienen päiväretken Asikkalaan Jyrin ja Eeron kanssa. Lähtiessäni aamulla 7:41 Seinäjoen asemalta mielessä kieltämättä käväisi ajatus koko touhun järkevyydestä. Junamatkaan Lahteen ja takaisin uppoasi vähintään 6½ tuntia ja mahdollisesti vähän enemmänkin. Ei kuitenkaan ole olemassa parempaa ja hauskempaa tekemistä kuin sukeltaminen, joten ajatukset katosivat nopeasti päästä.
Sain viikolla köyden vihdoinkin merkittyä, joten sitä piti testata. Aluksi köysi laskettiin 50 metriin, mutta koska kukaan ei sinne asti aikonut mennä, hinattiin se 45 metriin. Tavoitteeni oli olla sukeltamatta tuota syvemmälle.
Tein muutaman frc-lämppärin ja olin aikeissa jatkaa vähän syvemmillä. Otin arviolta 3/4 keuhkoihin tai jotain sinne päin ja sanoin meneväni pariin kymppiin. Pinnalla katsoin mittaria joka näytti kolmea kymppiä. Ei oikein enää huvittanut lämmitellä.
Lähdin tekemään 35-45 metriä syvää sukellusta. Alkumatkan menin kädet edellä ja otin ilmaa suuhun koko ajan. Noin 18-20 metrissä laskin kädet sivulle helpottaakseni rentoutumista, mutta jatkoin edelleen ilman pumppamista. Kun pumppaus alkoi vaikeutua otin suuntäytön ja jatkoin sillä aina 42 metriin asti, missä totesin ettei ilma riitä pleitille.
Sukellus oli niin helppo ja mukava, että oli pakko koettaa uudestaan heti perään. Menin samalla tavalla kuin edellisessä sukelluksessani, mutta tällä kertaa onnistuin sössimään suuntäytön kahdesti. Ensimmäisen täytön jälkeen onnistuin nielaisemaan melkein kaikki ilmat ja jouduin tekemään vielä varatäytön, mikä sekään ei riittänyt kuin arviolta 40 metriin asti. Kokeilin ottaa negatiivisella pakkauksella ilmaa suuhuni ja yllätys, yllätys; se toimi. Aikaa kului 1:27, josta suurin osa alaspäin mennessäni. Ylöstuleminen on nopeaa.
Viikko sitten mietiskelin käsien asennon ja mouthfillin vaikutuksia. Tämän päivän sukellusten perusteella uskaltaisin sanoa käsien asennon olevan tärkeämpi kuin suuntäyttötekniikka. Tänään otin kädet pois edestä ja rentoutin yläruumiin kunnolla. Samalla epäonnistuin suuntäytössä, mutta onnistuin korjaamaan sen negatiivisella pakkaamisella. Pystyin silti olemaan rentona enkä repinyt keuhkojani rikki. Näin ollen suuntäyttö ei yhtäkkiä vaikutakaan niin kovalta jutulta kuin miltä se viime viikolla tuntui. Ehkäpä sitten kun teen fillin 45 metrissä...
D3 näytti sukellukselle 44,5 metrin syvyyttä, vaikka köysi oli laitettu reiluun 45 metriin. Eeron sanoi, että D3 on kalibroitu suolaveteen, mikä aiheuttaa makeassa vedessä kolmen prosentin virheen. Kisakonekin oli kuulemma näyttänyt Eeron kisasuoritukselle syvyyttä vain 52,8m vaikka Eero kävi 55 metrissä.
Otsikko täytynee selittää. Lämppäreissä maskilamppuni vielä valaisi yhtä paljon kuin margariini, ja menikin pimeäksi ennen syviä sukelluksia. 42 metrisessä köysi pääsi karkaamaan vapaapudotuksessa, joten jouduin etsimään itseäni lanyardin avulla. Onneksi pleitti oli valaistu kahden lampun voimin ja kajastuksen saattoi nähdä yli 15 metrin päästä. Reilun tunnin jälkeen pohjavalotkin pimenivät; en tosin tiennyt sitä ja sukelsin vajaaseen 35 metriin, ja voin sanoa, siellä oli pimeää.
2 kommenttia:
Mikäs toi tasainen viiva käyrän pohajssa on? Et kai jäänyt fiilistelemään? :)
Jaa'a. En mielestäni. Enkä ollut typessä. Kaipa siinä katsoin hölmistyneenä levyä hetken.
Lähetä kommentti