Merkittävin parannus on tullut alaspotkuun. Verrattaessa uutta ja vanhaa, näkyy ero hyvin selvästi. Vanhassa voima ei mene kokonaan monoon, vaan nostaa perseen liian ylös. Potku on tehottomampi. Voiman voi nähdä hyvin vertaamalla kuinka paljon monon lapa taipuu. Lapaan vaikuttaa kyllä myös voiman lisääntyminen. Myös vartalo pysyy uudessa paremmin menosuunnassa.
Eroa on myös lantion asennossa ennen alaspotkua, mutta vain juuri ja juuri havaittavasti. Sanoisin että tälle osastolle ei ole muutosta tullut. Mitä tein kesällä? No, keskityin tekemään parempaa alaspotkua. Harjoittelu näyttää tuottavan tulosta. Katso eroa uuden ja vanhan välillä. Laskin tehneeni 52 allastreeniä Nizzan reissun jälkeen. Treenit ovat olleet kestoltaan 1h20min - 1h50min ja matkoiltaan 3000-5000 metriä. Sillä olen saavuttanut tämän. Katso eroa kuvissa. Piru vie.
Tarvitaanko tällaista vapaasukelluksessa? Mitä tuosta vielä pitäisi korjata? Ei mitään. Työmäärät ovat jo tätä suuruusluokkaa noin pientä korjausta varten, joten onko enää järkeä pyrkiä parantamaan? Todennäköisesti ei enää. Ei kannata pyrkiä korjaamaan.
Olen vaihtanut ajatuksia räpyläuimarien kanssa ja myös treenannut heidän kanssaan. Näillä harjoitusmäärillä minä olen amatööri. Ihan spede suoraan sanottuna. Räpsäuimarit vetävät parhaimmillaan (pahimmillaan) kaksi treeniä päivässä ja kilometrejä tulee 60 viikossa. Toisaalta räpsäuinnissa on kovempi taso ja siinä pitää oikeasti harjoitella menestyäkseen. Vapaasukellukseen riittää toistaiseksi lahjakkuus tai kohtalainen harjoittelu ollakseen korkealla tuloksissa.
Uusi
Vanha
Uusi
Vanha
Vanha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti