Tänään korjasin virheitä. Niitä oli jostain päässyt taas muutama tulemaan. Ensimmäisenä jätin venyttelyn väliin. Eilen venyttelin ja rentouduin kunnolla, minkä ajattelin olevan hyvä juttu, mutta enemmän vaikutti siltä, että venyttely vain vei parhaan terävyyden.
Toisena temppuna otin kaulapainosta parisataa grammaa lyijyä pois. Siinä on ehkä ollut hieman liikaa painoa, mikä pitänee paikkansa sillä tänäänkin balanssini oli ehkä hivenen negatiivinen. Kaulapainon säätöön kuului myös pidennys. Kun otin lyijyä pois, jätin letkun vähän pidemmäksi, mikä auttoi ahdistuneeseen oloon. Punnituksessa vaaka ilmoitti massaksi 3,3 kiloa.
Kolmas korjaus liittyykin jo itse tekniikkaan. Jälleen kerran pääni oli päässyt siirtymään liian ylös. Osittain korjausta helpotti väljempi kaulapaino, jonka ansiosta asento oli helpompi hakea, kun sain tunkettua leukani painon ja niskani väliin.
Neljäntenä tekijänä rentoutin hartioitani hivenen ja laskin niitä vähän alemmas. Kun kädet lukitsee korviensa taakse, tulee siinä aika helposti jännitettyä ylävartaloaan liikaa. Rennompi asento mahdollistaa taas rintarangan paremman liikkuvuuden.
Näiden korjausten avulla sukeltaminen alkoi taas maistua. Mietin yhä, mikä olisi paras asento nilkoille. Itse asiassa en ole enää varma liikutanko nilkkojani silloin, kun luulen liikuttavani niitä. Joka tapauksessa potkun liikeradasta tulee näin laajempi ja liikkuminen on sulavampaa. Nilkat tiukkana liike tuntuu pienemmältä ja potku tuntuu jäävän vaillinaisemmaksi.
Nilkkojen ottaminen mukaan potkuun aiheuttaa kuitenkin ongelman. Vaarana on, että kädet lähtevät keulimaan enemmän. Osaltaan ongelmaan auttoi hartioiden rentouttaminen, jolloin keulimispaine on helpompi ohjata keskivartaloon ja siirtää sitä kautta takaisin seuraavan potkun voimaksi. Voi kuinka suuresti haluaisinkaan nähdä videolta, miltä tämänpäiväiset sukellukset näyttivät. Ainakin luulen menneeni parempaan suuntaan.
Epäsuorana todisteena oikean polun konttaamisesta kohti täydellisen tekniikan high wayta on vauhti. Kellotin itselleni lopussa noin kymmenen viisikymppistä, jotka menivät suurimmaksi osaksi puolen sekunnin sisälle toisistaan. Ainoa poikkeus oli viimeinen veto, johon meni 29,2, kun yleisin aika oli 30,5. Vauhti alkaa näin ollen löytyä jo mukavasti. Missään näistä vedoista ei tuntunut, että menisin liian lujaa, vaan vauhti oli niin sanottua vakiovauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti