Kesä on mennyt työn ja treenin välillä tasapainotellessa mukavasti. Teen ruumiillista työtä jossa tulee hiki, mutta onneksi siinä ei tarvitse stressata yhtään mitään. Suurin huolehtimisen kohde on hoitaa itsensä ajoissa leimaamaan kellokorttia aamulla.
Kesän aikana on tullut tehtyä tasaisesti neljä treeniä viikossa; kaksi avovedessä ja kaksi altaassa. Altaassa on ollut unelmaolosuhteet. Olen treenannut aamuisin ennen töihin menoa. Käytännössä olen ollut altaalla seitsemältä tehnyt puolentoista tai vajaan parin tunnin treenin. Kymmeneksi on ehtinyt mukavasti töihin. Aamuisin hallissa on vähän ruuhkaa mutta se on kadonnut puoli kahdeksaan mennessä, ja olen saanut yleensä oman radan, jolla uida monolla.
Aamutreenit ovat olleet 3500-5000 metrisiä ja niihin on kuulunut vähän kaikenlaista. Idea on ollut ottaa kilometreja alle ja hakea samalla peruskuntoa. Tyypilliseen treeniin on yleensä kuulunut vapaauintia ja räpyläuintia sekä kumppareilla että monolla ja sukellusta. Apneahommat ovat olleet uintien välissä, joten en ole tehnyt niitä "kunnolla levänneenä". Dynamic-osuudet ovat pääsääntöisesti olleet 10 x 50m intervalleja 20"-30" palautuksilla. Joskus tuollainen pätkä on ollut samassa treenissä kolme kertaa. Itse asiassa tuolloin se viimeinen 10 x 50m on helpoin vaikka siihen laittaisi kuinka lyhyen palautuksen ja aiempia kovemman vauhdin. Olen tehnyt kaiken ilman kaulapainoa; ei sitä oikeasti tarvitse treenissä, kun se on vain tiellä. Täytyy vielä sen verran itseäni kehua, että on aika äijä olo kun heittää 4000 metrin treenin päälle vielä satasen sukelluksen lyhyen palautuksen jälkeen.
Kaatialan kaivos on tullut tutuksi tänä kesänä. Keskiviikosta on muodostunut vakiopäivä Tuomisen Antin kanssa sukeltamiselle. Kaatialassa on vain se 30 metriä syvää ja nyt heinäkuussa näkyvyyskin on mennyt surkeaksi, mutta ihan kelpo paikka sekin on. Suurta plussaa tuottavat tietysti portaat montun reunalta. Treenini Kaatialassa ovat olleet vajailla ja tyhjillä keuhkoilla sukeltamista. Pari kertaa on tullut käytyä morjenstamassa pohjaa tai sukelluskelloa. Noin 20 sukellusta vajailla keuhkoilla on kyllä aika rankka setti.
Viikonloppuisin on tullut käytyä monta kertaa Asikkalassa ja aina olen päässyt aiempaa syvemmälle. Hirvittää kyllä viime kesän sukellukset kun silloin tuli mentyä ihan vain metrien perässä. Tänä kesänä onkin tullut mentyä niin varovasti kuin mahdollista, mutta sillä olen saanut tajuttoman hyvää tulosta aikaiseksi ja samalla on into pysynyt kovana ja koko ajan on ollut hauskaa. Jos olisin sukeltanut yhtään tulostavoitteellisemmin olisi moni reissu voinut jäädä tekemättä eikä vedessä olisi ollut niin kivaa.
Tyhjillä keuhkoilla sukeltaminen on ollut avain rentouden löytämiseen. On paljon helpompi oppia vajailla keuhkoilla kympissä kuin mennä 50 metriin täysillä. Ensinnäkään en tuonne viiteenkymppiin ole vielä mennyt ja toisekseen vajailla jaksaa vetää 20 kertaa kymppiin kun taas omaan maksimiin ei montaa kertaa päivässä jaksa painua. Mä oon sen verran yksinkertainen kaveri että mulle pitää aika montaa kertaa selittää ennen kuin menee perille. Toistoilla se menee perille. Nizzan reissu mukaanlukien tänä kesänä on tullut noin 300 sukellusta!
Suurin pelko syvälle menemisessä on ollut veren yskiminen ja se on vähän rajoittanut. Nyt kuitenkin tuntuu että olen löytänyt turvallisen tavan mennä. Kiitosta vaan Kimmolle esitelmöinnistä. Paineentasaus ei ole ollut ongelma oikeastaan ikinä, mikä on aika kummallinen juttu. Viime kesänä ihmettelin ensimmäisiä kertoja sukeltaessani miksi painetta ei voi tasata ilman käsiä. No nyt paine tasaantuu ihan vain naksuttelemalla. Nizzassa paineentasaus alkoi sujua ilman käsiä tunnin puljaamisen jälkeen, mutta esimerkiksi tänään Asikkalassa menin ilman käsiä heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien. Perse edellä putoamisen problematiikkakaan ei enää ole ajankohtainen. Ilmaa otan suuhun negatiivisesti pakkaamalla. Aikalailla siinä kyllä saa pumpata, kun ottaa jokaista naksautusta varten lisää ilmaa.
Yllä on 8.7. Asikkalassa sukeltamani 37 metrinen. Vedin sen ilman käsiä ja se oli teknisesti hyvin kaunis sukellus. Oikeastaan olin teknisyyteen tyytyväisempi kuin itse syvyyteen. Aika 1:07.
Tässä on puolestaan 15.7. sukeltamani 39 metrinen. Kuten viikon takainen myös tässä vauhtia riitti mukavasti. Paluumatkalla tuli vissiin kuhnattua kun aikaa kului peräti 1:17, mutta pohjalle pääsin 35 sekunnissa. Fyysisesti tänään ei ollut mikään super-apnoe-päivä ja sukellus oli yllättävän tiukka jos vertaan viikon takaiseen, jolloin 37:n jälkeen ei juuri tarvinnut edes hengittää. Tänään nappasin pari nykäystäkin paluumatkalla. En tiedä mistä johtui; varmaan unenpuutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti