Lauantaina oli kova into syvempään. Neljä lämppäriä, en muista kuinka syviä. Ei sitten mitään hajua. Tiesin vain että olen valmis. Pyysin 45m. Oli aika kylmä ja odottelin veneessä. Melkein liian kylmä ja melkein liian pitkään.
Flow päälle ja törkeen hieno, rento ja teknisesti hyvä sukellus. Spontaanit riemunkiljahdukset pinnassa kertoivat kaiken aina kolmannessa veneessä olleillekin.
Lauantain toisella setillä oli jo hieman puhkinainen olo. Olisinko tehnyt kolmevitosia. Ehkä. Loppuun nelikymppinen ja frc 30m, jotka pistivät puuskuttamaan ja hapottamaan oikein urakalla.
Sunnuntaille jäi nälkää. Vähän. Viiskymppiseen olisi ollut edellytykset jo lauantaina, jos pää olisi ollut mukana. Itse asiassa parin viikon takainen nelikymppinen oli teknisesti ja rentoudeltaan samaa kamaa. Itseluottamus kehittyy vaan hitaasti.
Tein 30m ja frc:nä 25m. Veneeseen istuskelemaan ja tilaamaan lisää köyttä. Sukelsin. Vähän jännitti, mutta ei liikaa. Hyvin meni, mutta loppua kohden usko loppui vaikka ilmaa vihelä riitti. Tartuin köyteen, katsoin alas ja näin pleitin pari kolme metriä alempana. Pieni pettymys. Pintaan. Ei sit onnistunut. Veneeseen istuskelemaan. Seuraava sukeltaja tuli pintaan ja sukellustietokone sanoi 55m. Tavoite oli oikein asetettu, köysi ei. Köysi oli tavallaan väärin päin, joten merkinnät olivat mitä sattuu. Inhimillinen virhe josta on turha ketään syyttää.
Tyytyväinen? No joo. Pleitille olisin halunnut päästä. Tais tuo kuitenkin olla se mitä tavoittelin. Sanotaan että olis ollut aika äijä-olo jos olis mennyt vahingossa viis metriä syvemmälle kuin tarkoitus.
Loppuun tein muutaman helpon nelikymppisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti