Voisin kirjoittaa viikosta vaikka kuinka paljon. En kuitenkaa pysty tekemään oikeutta reissulle kirjoittamalla. En halua kirjoittaa siitä paljoa. Jos kirjoitan pitkänkin tarinan, tarkoittaa se sitä, että tavallaan kanonisoin itsellenikin virallisen totuuden ja matkamuistot siinä samalla. Pidän ne mielummin muistissani sekalaisena kokoelmana. Kirjoittaminen vahvistaa kirjoitetun muistijälkeä. Lukekaa Simon blogia, siinä on matkakertomusta tarpeeksi.
Matka oli kuitenkin mahtava. Minulla ei ollut muita tavoitteita kuin sukeltaa turvallisesti ja koko viikon ajan. Veren yskimistä oli siis vältettävä. Otin todella rauhallisesti ja pari päivää löin päätäni 24 metriin. Kelkkailu maanantaina 30 metriin kuitenkin kertoi että syvemmällekin voi mennä. Tiistaina tein 31 m. Keskiviikkona oli välipäivä ja kävin Monacossa. Yliarvostettu kylä. Torstaina meni 32 m, perjantaina 33 m ja lauantaina sitten 37 m.
Torstaina ja perjantaina noita 30 metrin sukelluksia tuli tehtyä todella monta. Huomasin että pitkä lämmittely auttaa. Käytännössä tämä oli 90 minuuttia vedessä. Perjantai oli paras sukelluspäivä. Aikaa oli kunnolla ja veneessä vähän väkeä. Aurinko paistoi, oli lämmin ja meren pinta rauhallinen.Paineentasauksen kanssa ei ollut ongelmia koko reissulla. Ongelmani on pikemminkin keuhkot. Kokeilin sitten perjantaina tasata painetta ilman käsiä. Oli mahtavaa mennä kolmeenkymppiin nenään koskematta. Päässä oli maski ja se riitti. Korvat alkavat toimia itsestään kun on sukeltanut yli tunnin. Myös se tuntuu auttavan että huljuttelee huppuun vettä ennen sukellusta.
Laitan tänne kyllä ison kasan kuvia kunhan jaksan; antaa niiden kertoa tarinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti