14.8.2005 Hyvä sunnuntaistatic

Kävin lauantaina kunnon revittelylenkillä. On alkanut tuntua siltä, että löytyy valtavasti potentiaalia tehdä vaikka mitä, kun on pitkä aikaa viime keväästä tehnyt säännöllisesti kevyttä lenkkiä, keskisykkeiltään semmoista 145 luokkaa. Nyt ei tee pahaa juosta 10 km täysiä. Tai lähes. Koko aikaa ei tietenkään niin lujaa kuin pääsee, vaan vauhdinjako siten, että kymppi niin nopeasti kuin suinkin. Keskisykkeet ovat olleet tällä viikolla 165-170. Ensimmäinen kolmonen menee kuitenkin tuollaista 150 tuntumassa ja viimeinen kolmonen tullaan melkein koko ajan 180 tai yli. On se vaan hienoa kun pystyy juoksemaan lujaa 7 km ja siihen päälle vielä kolmosen vähän reiluun 12 minuuttiin. En ole hetkeen juossut cooperia virallisesti, mutta tuo viimeisen kolmosen vauhti on ollut 2900m vauhtia kuitenkin. Vähänkö oon kova jätkä!

Tänään oli static-päivä. Tein lämmittelyt ilman kiirettä kaikessa rauhassa. Kuten perjantainakin laskin taas sydämenlyöntejä aluksi. Tosin nyt sain ne kellotettuakin, kun sain oman kellon perjantai-iltana. Karkeasti arvioituna sanoisin, että lämmittelin tekemällä 1.00, 1.30, 2.00 ja 2.30. Nämä siis ihan tuosta noin vaan ilman sen kummempia hengittelyjä. Nykäykset tulivat ennen kahta. Ennen altaaseen tuloa olin suunnitellut treenini, jälleen kerran. Se tuntuu fiksulta. Kun tietää etukäteen, mitä aikoo tehdä, on keskittyminenkin aivan omaa luokkaansa. Ainut mitä en ollut etukäteen kaavoittanut oli lämmittely.

Kaiken kaikkiaan olo oli hyvä. Yllättävänä taustatietona mainittakoon, että lauantai-iltana tein perusteellisen venyttelyn, ja pidin huolta varsinkin keskivartalon lihaksista. Tein samanlaisen venyttelyn myös sunnuntaiaamuna, mutta hieman lyhyempänä. Täytyy se kai uskoa, että venyttely kannattaa. Itse asiassa jo lauantai-iltana tuli niin rennon raukea olo.

Harjoitussuunnitelmassa oli tavoite tehdä neliminuuttinen static. Uutta oli se, että olin ajatellut tehdä useamman vedon. Ei siis enää tyyliin toisella maksimi. Eikä ennätysten tavoittelua, vaan siihen tyytyminen minkä pystyy tekemään varmasti ja voi luvata ja pitää lupauksensa. Päätin aloittaa rauhassa, kun kerran olin päättänyt tehdä monta vetoa. Ensin kolmonen. Se oli ihan kelpo. Ei kuitenkaan mikään kevein mahdollinen. Nykäykset sain ohjattua melkein heti suoraan mahaan.

Toisella 3.42. Ehkä tämä toinen olisi voinut kantaa helposti pitemmällekin. Kolmanteen vetoon lähdin hakemaan neljää minuuttia ja sieltähän se tuli. Ennen kolmea minuuttia ja vähän jälkeen meinasi olla vähän luovutumeininkiä. Mielessä käväisi ajatus lopettamisesta, mutta sitten tuumailin että tehdään nyt, alle minuutti jäljellä. Harkinnan varassa päätin vielä tehdä neljännen suorituksen. Sekä kolmannessa että neljännessä huomasin ilokseni, että eka nykäys tuli vasta 2½ kohdalla. Siinä on mukava olla kun tietää että nykimistä pitää kestää vain puolitoista minuuttia. Neljännen suorituksen päätin ajassa 4.15.

Kokonaissarjani oli siis 1.00 - 1.30 - 2.00 - 2.30 ; 3.00 - 3.42 - 4.00 - 4.15

Selvästi huomasi, että näin monta vetoa alkaa jo väsyttää. Viimeinen oli vähän vaikeampi kuin kolmas. Silti sen vaan jaksoi olla. Luulen että olen hyvinkin omalla tasollani. Sanotaan nyt vielä, että olen staticia treenannut vasta muutaman viikon. Tekeminen ei vielä ole täysin rutiinia, vaikka kokemusta jo alkaakin olla. Itseään on oppinut kuuntelemaan paremmin. Mukavaa on huomata myös se, että tosiaan pystyy tekemään sen mitä on aikonutkin. Merkittävää tässä on se, että etsii sen oman tasonsa, sen mikä menee joka päivä. Hyvä keskittyminen tuo lisää varmuutta.