Mittavirhe

Kiniksellä FDTF:n leiri la-su.

Lauantaina oli kova into syvempään. Neljä lämppäriä, en muista kuinka syviä. Ei sitten mitään hajua. Tiesin vain että olen valmis. Pyysin 45m. Oli aika kylmä ja odottelin veneessä. Melkein liian kylmä ja melkein liian pitkään. 

Flow päälle ja törkeen hieno, rento ja teknisesti hyvä sukellus. Spontaanit riemunkiljahdukset pinnassa kertoivat kaiken aina kolmannessa veneessä olleillekin.

Lauantain toisella setillä oli jo hieman puhkinainen olo. Olisinko tehnyt kolmevitosia. Ehkä. Loppuun nelikymppinen ja frc 30m, jotka pistivät puuskuttamaan ja hapottamaan oikein urakalla.

Sunnuntaille jäi nälkää. Vähän. Viiskymppiseen olisi ollut edellytykset jo lauantaina, jos pää olisi ollut mukana. Itse asiassa parin viikon takainen nelikymppinen oli teknisesti ja rentoudeltaan samaa kamaa. Itseluottamus kehittyy vaan hitaasti. 

Tein 30m ja frc:nä 25m. Veneeseen istuskelemaan ja tilaamaan lisää köyttä.  Sukelsin. Vähän jännitti, mutta ei liikaa. Hyvin meni, mutta loppua kohden usko loppui vaikka ilmaa vihelä riitti. Tartuin köyteen, katsoin alas ja näin pleitin pari kolme metriä alempana. Pieni pettymys. Pintaan. Ei sit onnistunut. Veneeseen istuskelemaan. Seuraava sukeltaja tuli pintaan ja sukellustietokone sanoi 55m. Tavoite oli oikein asetettu, köysi ei. Köysi oli tavallaan väärin päin, joten merkinnät olivat mitä sattuu. Inhimillinen virhe josta on turha ketään syyttää. 

Tyytyväinen? No joo. Pleitille olisin halunnut päästä. Tais tuo kuitenkin olla se mitä tavoittelin. Sanotaan että olis ollut aika äijä-olo jos olis mennyt vahingossa viis metriä syvemmälle kuin tarkoitus.

Loppuun tein muutaman helpon nelikymppisen.

Onnistumista

Haverissa.

 Viime kerta mielessä. Matkalla pähkäily siitä paljonko narua. Kompromissi 35m. Ei liikaa lisää, jotta jaksaa tehdä toistoja. 

Flow päälle. Eka oli törkeen helppo. Olis mennyt enemmänkin. Ainakin kymmenen metriä. Käännöksen jälkeen niska jökkäs. Lautalla pieni venyttely eikä uusinut. Toinen hapotti ja pisti puuskuttamaan, kolmas oli teknisesti tyylikäs ja neljäs rennoista rennoin. Päälle frc:tä.

Rento hyvä sukellus on mahdollinen kun tavoite on oikein asetettu. Tietää jo lähdössä että menee eikä onnistuminen arveluta. 

Viikonloppuna Kinis ja lisää köyttä. 

Palasia kohdalleen

Haverissa taas eilen. Vesi kirkkaampaa ja kylmempää. Sakka kolmessa kympissä suunnilleen.

Monon lapa halkesi lisää viikko sitten sekä Haverissa että Kiniksellä. 1,5mm reikä ei riitä pysäyttämään halkeamista, mutta kokeillaan 3mm reikää. Molemmille puolille liimasin palan painovyötä tueksi. Varastosta kaivamaani vanhaa Leaderia ei tarvittu tositoimissa, vaan se sai tyytyä hengailuun montun reunalla.

Mennessä tiesi jo että tulee niskajumeja jos ei venyttele kunnolla. Vasen puoli oli kunnossa, mutta oikealle tuli vähän. 30-metrisiä sukellettiin paljon. Jälkikäteen harmitti ettei tullut pyydettyä enempää köyttä, ilmaa riitti eikä kiristellyt. Ei silti, ihan ok perussettiä ja viimeinen kolmikymppinen meni jollain puolikkaalla keuhkollisella tai vähän enemmällä. 

Fyysinen kunto on hyvä. Itseluottamus riittää. Teknisesti sukeltaminen on hanskassa. Viikon päästä Kiniksellä pitää vain saada suunsa auki ja pyytää köyttä!

"Tämän takia kannattaa sukeltaa"

Toissapäivänä Haveri, tänään Kinis.

Hyvä pössis heti alkuun. Kirkasta, syvää pimeyttä ja kylmyyttä. Montakohan miljoonaa litraa vettä ympärillä?

Neljä matalahkoa mitä lie sukellusta. Ilmamäärä frc:stä vajaaseen puolikkaaseen säiliöön. Tuskin kävin pariakymppiä syvemmällä. Ei muista. Oli hyvä olo. Rintaranka ja pallea kuin kumia. Tiesi jo etukäteen että 40m menee. Pieni epäilyksen jännnitys silti. Eniten jännitti näin lyhyt valmistautuminen. Toimi. Hyvä sukellus, ei ongelmia, olisi ollut varaa syvempäänkin. 

Oli siinä narussa kuulemma metri, ehkä pari enemmän. Jälkeenpäin kuulin. Loppuajan sukeltelin vajailla keuhkoilla 15-25m välillä pirun monta kertaa.

Nyt on varmuus tällä tasolla. Viiteen kymppiin polttelis...

Otsikko tulee ensimmäisistä sanoista sukelluksen jälkeen.

Happokylpy

Kesän ensimmäinen dippaus Haverissa.

Näkyvyys olematon. Pinnalta katsottuna monon lapa ei erottunut kunnolla. Syvänteen kohdalle viritetyltä lautalta silti hyvä sukeltaa.

Alkuun tuli harvinaista herkkua paineentasausongelmien muodossa. Vasen korva vinkui ja pärisi. Jouduin ottamaan sormilla nenästä kiinni! Ennen kymppiä! Muutama frc ja ongelmat jatkuivat, kunnes tajusin jännittäväni jotain tuiki tärkeää kurkku-lihaa. Täsmärentoutus, flow päälle ja sit mentiin. 32m syvin neljästi. Tavoitteita ei ollut syvyyden puolesta. Rentoutta löytyi. Hyvät dyykit.

Kolmenkympin kohdalla aivan törkeet sakat. Samaa shittiä kuin kymmenen vuotta sitten kahdeksassa metrissä. Ei viime kesänä vaan ollut näin heviä settiä.

Sunnuntaina taas Kinikselle.

Varusteet epäkunnossa

Kiniksellä taas.

Maski oli liian löysällä ja paineentasaus oli alkuun vaikeaa. Ei vaan tajunnut ennen kuin oli naamari täynnä vettä. Lamppu tuntui olevan vinossa ja osoittavan mihin sattuu. Paristot siitä oli melkein tyhjänä. Viime kesänä monoa piti korjata halkeaman takia. Nyt se halkeama oli lähtenyt leviämään. Sai pelätä tuleeko monosta stereo-mono. 

Ja ne jumittavat niskat, jotka viikko sitten muistuttivat olemassaolostaan. Pirunmoinen venyttelykuuri saattoi auttaa, sillä ongelmia ei ilmennyt. Mitä nyt pientä heijastumaa korvien väliin. 

37m oli syvin. Rentous oli pitkään hakusessa mutta löytyi kuitenkin. Viime vuosikymmenellä käydyn suggestio-kurssin flow-triggerit päälle ja pinnan alle. Henkistä hommaa!

Syvyyttä

Kauden avaus Kiniksellä oli muutama päivä sitten. Myöhässä ollaan - onhan nyt jo heinäkuun loppu. Eniten ihmetyttää nopea sopeutuminen. 15m, 20m, 25m, 30m, 35m ja tosiaankin kauden kuudes sukellus 40m. Viidellä ensimmäisellä rintarankaa kiristi, pallea ei joustanut, ilma riitti juurikin tasauksiin. Mutta tämä kuudes oli helmi - rento, kevyt, mukava.

Enempää köyttä ei uskaltanut pyytää. Mitäpä sitä treenailemaan.

Jos tämä näin helppoa on niin otanpa tavoitteeksi sukeltaa metriä syvemmälle vielä ennen seuraavia jäitä!